maanantai 29. heinäkuuta 2013

Asiaa ripsipermanentista

Kuten olen moneen kertaan maininnut, niin minulla on luonnostaan vaaleat (osittain värittömät ja lasimaiset), lyhyet ja tönköt ripset. Joskus teini-iän kynnyksellä asia vaivasi paljonkin ja kerran jopa leikkasin ripseni saksilla lyhyemmiksi, koska päättelin, että jos kerran hiuksetkin kasvavat paremmin ja pidemmiksi kun niitä välillä leikkaa, niin varmaan sitten ripsetkin. Leikkaamisen jälkeen luin tai kuulin jostakin, että ripsien leikkaamisella olisikin aivan päinvastainen vaikutus ja itkuksihan se taisi mennä. Tiedä sitten mikä on oikeasti totta ja mikä ei....


Ripsipidennyksiä en halua. En vain halua. Joutuisin värjäämään ripsiäni jatkuvasti välttääkseni tyvikasvun (hehee, tyvikasvu ripsissä!) enkä siksi toisekseen ole valmis maksamaan pidennysten ylläpidosta, syydän nekin rahat mieluummin vaikka tuoksuihin ja/tai meikkeihin. Sitäpaitsi jäisin niihin kuitenkin koukkuun enkä halua niitä senkään takia, että meikkaaminen olisi sitten hankalampaa (lähinnä sen meikinpoiston takia, kun pitäisi se tehdä niin varovaisesti jne.). Olen laiska ihminen enkä halua mitään ylimääräistä vaikeuttamaan helppoa (!?) elämääni. Toisin sanoen olen valintani tehnyt ripsipidennyksien saralla ja vastaukseni on yksiselitteisen yksinkertaisesti ei. Vaikka nuo räpsyttimeni aivan onnettomat ovatkin.


Taisi olla joskus lukioaikoina kun kävin ensimmäisen kerran värjäyttämässä ripseni ja kulmani. Ripset oli ihan jees mutta kulmiin en meinannut tottua millään. Olin tuolloin vielä oikeasti vaalea ja kulmistani tehtiin aiiiiiiiivan liian tummat. Niinpä sen jälkeen kävinkin värjäyttämässä vain ripset. Kunnes aloin kestovärjätä niitä itse kotona. Lopputulos ei itse värjätessä tosin ole ollenkaan niin hyvä kuin jos toinen värjää, koska en ikinä saa väriä tarttumaan ihan ripsien tyvestä asti eikä tummuusastekaan ole ollut ikinä yhä hyvä, jostain syystä väri ei vain aina tartu kotona niin hyvin (taitaa tosin olla aineissakin eroa).

Kävin toissa kesänä ensimmäisen kerran elämässäni ripsipermanentissa, kävin Kauneushoitola Pumpulissa (Pellavatehtaankatu 19 B, 33100 Tampere). Värjäystä en saanut koska kosmetologi oli sitä mieltä, että samaan aikaan ei voi ripsipermanentin kanssa värjäystä tehdä. Itse permanentti onnistui mielestäni hyvin ja ylitti odotukseni. Taisin sitten itse värjätä ripset kotosalla.

Nyt halusin kokeilla permanenttia uudestaan ja kävin sen laitattamassa ripsiini Kauneushoitola Sinisessä Huoneessa (Suvantokatu 13, 33100 Tampere). Pumpulissa ripset taivutettiin todennäköisesti pienemmillä rullilla joten kaaresta tuli terävämpi, jolloin ripset taipuivat jyrkemmin ylöspäin. Tällä kertaa rullat olivat isommat ja kaari loivempi, minun makuuni se oli jo vähän ehkä turhankin loiva. Tällä kertaa sain värjäyksen samalla kertaa.

Prosessi kesti noin tunnin värjäyksineen ja suurimmaksi osaksi makasin silmät kiinni. Ihan miellyttävä kokemus. Värjäysvaiheessa ainetta pois pyyhittäessä sitä meni hieman silmiin, niin kuin varmaan joka kerta ja kaikilla, mutta ei mitenkään pahasti ja kirvelyä kesti vain sen pienen hetken. Lopputulos oli kiva, joskin jäin sitä kaarevuutta kaipaamaan lisää.

Tässä vielä kuva ennen värjäystä ja permistä.


Tässä jälkeen värjäyksen ja permiksen.

Ripset näyttävät varmaankin kaikkien muiden mielestä ihan tavallisilta ja normaaleilta, mutta minulle ne ovat ihan erityistä ekstrahienoutta verrattuna meikäläisen normaaliin "ei ripsiä ensinkään"-lookiin. Lopputulos ei ole mitenkään dramaattinen, mutta minulle ero normaaliin on mieletön ja vaikka ei voikaan vaatia kauhalla kun on lusikalla annettu, niin olen lopputulokseen ollut kaikenkaikkiaan kovasti tyytyväinen! Nyt ei tarvitse välttämättä laittaa ripsiväriä lainkaan kun haluaa ulos kämpästä! ;-)

Lisäbonuksena ripsentaivutinta ei välttämättä tarvitse ja ripsivärin kanssa ripset tulevat vielä enemmän esille. Niin ja taivutus pysyyyyy! Tästä minä voisin jopa maksaa sen noin 50€ säännöllisesti, eri asia sitten kestäisivätkö ripset säännöllistä permanentti+värjäys-rumbaa....

Edit: Ripsipermanentti ja värjäystulos kestävät sen noin 4-6 viikkoa, eli kun vanhat ripset pikkuhiljaa tipahtelevat pois niin uudet kasvavat entisenlaisina tilalle.

Tietääkö joku myydäänkö jossakin jotain kotipermissettiä ripsille? Ei varmaankaan.....

sunnuntai 28. heinäkuuta 2013

Yläripsirajan rajaaminen

Minulla on aina ollut ihan olemattomat ripset. Vaaleat, tönköt ja lyhyet. Niinpä pelkkä normaali silmien rajaus ei ole koskaan ollut tarpeeksi esim. vähän intensiivisempää meikkiä tehdessä. Arkena minulle riittää useimmiten ripsiväri ja ehkä kevyt, normaali rajaus, yleensä luomivärillä tai kynällä. Arkenakin tosin jos haluan intensiivisemmän katseen niin saan sen pelkällä yläripsien sisärajauksella + ripsivärillä. Helppoa, nopeaa ja tehokasta!

Aloitin rajaamaan yläripsien "sisäpuolta" jo joskus teininä, silloin kun meikkausta aloin opettelemaan. Silloin "keksin" sen ihan itsekseni ja ihmettelin usein hiljaa mielessäni miksi kukaan muu ei tee niin tai miksi siitä ei koskaan kuule/näe missään mitään. No, siihen aikaan ei ollut nettiä ja puhelimetkin oli sidottu johdolla seinään. ;-)

Kyseiselle rajaukselle on ihan oma terminsäkin; tightlining. En tiedä tosin onko sille suomeksi mitään sen kompaktimpaa nimitystä, itse puhun joskus yläluomen vesirajan rajauksesta, yleensä kai vaan yläluomen sisärajauksesta. Oikeastihan en rajaa yläluomen vesirajaa, vaan rajaus tulee yläripsien lomaan. Useimmiten pyyhin ylimääräiset rajausvärit sieltä vesirajasta pois, koska en halua niiden kulkeutuvan alaluomelle (ellen sitten tarkoituksella rajaa myös alaluomen sisäpuolta).

Olen tähän asti tehnyt tuon rajauksen aina kynällä. Nostanut yläluomea vasemman käden sormella ja hinkuttanut oikeassa kädessä olevalla kynällä väriä ripsien tyveen luomen alapuolelta. Jostain syystä sain taannoin kuningasajatuksen kokeilla rajausta geelivärillä ja tylpällä rajaussiveltimellä. Mahtavan helppoa ja nopeaa. Kynällä hinkkaaminen ei aina oikein tunnu kivalta ja se vaikuttaa muutenkin jotenkin "väkivaltaisemmalta" kuin siveltimellä kevyesti tökkiminen. Toki riippuu kynästäkin, pehmeällä kynällä homma sujuu vähemmällä hinkuttamisella kuin kovalla kynällä.



Geelirajaus näissä kuvissa Artdecon Dita Von Teese Gel Eyelinerilla. Ripsiväriä ei ole rajaamattomissa eikä rajatuissa silmissä, kasvoilla ainoastaan jonkinlainen pohjameikki (veikkaan että Maybellinen Fit me-meikkivoide).

Ero on minun tapauksessani huomattava (joskaan se ei tule kuvissa yhtä voimakkaasti esille kuin livenä). Se huono puoli tightliningissa on, että silmämeikin poisto hieman hankaloituu, silmiä joutuu "hinkkaamaan" enemmän. Vanupuikko olisi varmaan näppärä, itse laiskana käytän ihan vaan sitä samaa vanulappua millä muunkin silmämeikin poistan.

Erityisen paljon pidän sisärajauksen tekemisestä jollain värillisellä kynällä, vihreällä teen sen yleensä, mutta toisinaan kirkas kontrastiväri tuo mukavan säväyksen. Se ei näy mitenkään erityisen paljon, varsinkaan jos tekee ripsien yläpuolelle suht voimakkaan rajauksen mutta kivan säväyksen se silti tuo.

Jos omaa vaaleat ripset niin kuin allekirjoittanut, niin toisinaan ripsiväriä on tosi hankala saada aivan ripsien juureen ja ne jäävät usein vaaleiksi. Sitten kun tekee tumman rajauksen ripsien yläpuolelle jää rajauksen ja ripsien väliin ikään kuin vaalea raita, vaikka sen rajauksen olisi kuinka tehnyt ihan ripsien tyveen. Tightlining on vastaus tähänkin ongelmaan, se hävittää sen ikävän vaalean raidan kokonaan.


Tässä lopullinen naama. ;-) Muuta rajausta ei tässä meikissä ole kuin tightlining. Tyypillinen meikäläisen normimeikki, kevyt ja monen makuun lähes huomaamaton.