Tänään sitten kaivelin vaatehuoneessa ja otin esille kolme elämäni ensimmäistä oikeata hajuvettä. Kyllä, minulla on ne säästössä. Kyllä, olen saanut ne lahjaksi ollessani (muistaakseni) alle 15-vuotias (ja kyllä, siitä on todellakin vuosikausia aikaa). Tässä ne ovat, talven laskevan auringon sävyttäminä:
Vasemmalla Orlanen Fleurs d'Orlane, keskellä Alain Delonin Le Temps D'Aimer ja oikeassa reunassa Elizabeth Ardenin Green Grass.
Fleurs d'Orlane oli tuoksu jota rakastin todella paljon. En koskaan käyttänyt sitä loppuun koska pelkäsin sen loppuvan. Tuoksu on metallisessa pullossa ja luulen, että se ei enää ole käyttökelpoinen. ;-( Ei sitä tosin hirveästi ole siellä jäljellä. Alain Delonin tuoksun sain muistaakseni myöhemmin ja sitä käytin nuorena aikuisena melko paljon, niin kuin pullossa jäljellä olevasta määrästäkin voi päätellä.
Muistaakseni Elizabeth Ardenin Green Grass oli ensimmäinen koskaan lahjaksi saamani tuoksu. Sitten tuli Fleurs d'Orlane ja Delonin tuoksun sain tosiaan vähän myöhemmin. Green Grassia en ole käyttänyt mitenkään yltiöpäisesti, sitä on vielä puolet jäljellä. Tuoksu itsessään ei varsinaisesti koskaan minua erityisesti viehättänyt mutta rakastin sitä koska siinä oli ihana pullo (ooh, hevosia!!) ja koska se oli minun ikioma hajuveteni!
Äitini käytti selektiivistä kosmetiikkaa (lähinnä Lancômea) ja myös tuoksut olivat ns. kalliita. Hän myös arvosti tuoksujaan ja siksi minullakin vissiin ovat nämä (ja kaikki muutkin ikinä koskaan saamani/ostamani) tuoksut tallella. Omissa alkuperäisissä pahvipakkauksissaan tietenkin! ;-) No joo, ei kaikki Yves Rocherit tai Oriflamet jne. (osa niistäkin toki).
