keskiviikko 25. maaliskuuta 2015

Näytä mulle sun omenat! How 'Bout Them Apples? the Balm Cheek & Lip Cream Palette

Mun omenat on aika ihanat! The Balm on merkki josta alunperin kiinnostuin ja johon ihastuin ihan pelkästään sen pakkausten takia. Onneksi myös pakkausten sisältö on osoittautunut varsin hyväksi ja the Balmin tuotteita onkin tässä tullut kerrytettyä pikkuhiljaa.



How 'Bout Them Apples? Cheek & Lip Cream- paletin hankin jo joskus viime vuoden loppupuolella mutta en ollut ottanut sitä käyttöön koska en ikinä muistanut kuvata sitä silloin, kun valoa vielä oli jäljellä ja iltapäivän ja illan pimeydessä sitä olisi ollut ihan turha edes yrittää kuvata.

The Balmin paleteille on tyypillistä, että paletit on pakattu pahvikuoriin jotka näyttävät samalta kuin itse palettien kannet, jotka nekin muuten ovat pahvia. Minä säilytän pahvikuoret ja vaikka ne joskus ehkä ovatkin vähän hankalat käyttää, niin en ole raaskinut niitä hävittää.



Omppupaletti on aika epäkäytännöllinen koska se on isokoinen ja näin ollen sen mukana kuljettaminen vähän haasteellista. En yleensä pidä tämän tyyppisistä tuotteista juuri sen takia, että niitä ei oikein viitsi kuskata mukana. Minä tykkään pakata meikkipussiini mukaan käyttämäni värikosmetiikan mahdollisen korjailun tarpeen varalta, ainakin jos olen lähdössä esim. johonkin juhlaan tai iltarientoihin tmvs. Toki joskus on niin pieni käsiveska kainalossa, että sinne ei ole mahdollista pakata mukaan kuin välttämättömimmät.

Tämä paletti sisältää 6 voidemaista huuli- ja poskipunasävyä. En ole itse kokeillut vielä yhtäkään sävyä poskille (tämä on vähän sellainen ensitunnelmat-tyyppinen postaus), mutta kämmenselkään ne levittyvät todella vaivattomasti ja kauniisti, joten eiköhän sekin aika vielä tule kun kokeilen palettia myös poskille.

Paletin sisäpuolella kannessa on ihanan iso peili ja omenoita "koristaa" joukko mukavan näköisiä miehiä. Aluksi en ollut ihan varma mitä miehistä olisi pitänyt ajatella, että tykkäänkö vaiko enkö. No, en voi sanoa erityisesti tykkääväni mutta eivät ne minua häiritsekään ja ehkä tässä pikkuhiljaa alan jopa lämmetä noille "koristuksille".


Huulilla sävyt ovat kauniita ja yllättävän pigmenttisiä. Olen levittänyt ne ihan vain sormin ja ensi kerran kun otin väriä sormeeni olin hyvin yllättynyt siitä miten liukkaalta ja huulikiiltomaiselta se tuntui. Ehdin jo aavistuksen pettyä valmiiksi koska kuvittelin tuntuman perusteella, että sävyt olisivat huulilla hailakoita ja enemmän huulikiiltomaisia kuin huulipunamaisia.


Voiteet levittyvät huulille helposti. Ne eivät todellakaan ole huulikiiltomaisia eivätkä kiiltäviä mutta eivät myöskään huulipunamaisia. Lopputulos on satiinisen mattamainen mutta tuntuma huulilla ei ole mielestäni ollenkaan sama kuin esim. mattaisissa huulipuunissa. Riippuen annostelusta tuntuma huulilla on liukas ja huulia pystyy esim. hieromaan yhteen vaivattomasti tai sitten lopputulos on enemmän kuivahkon mattainen ja jopa stainimainen.


The Balmin omilta sivuilta ei silmiini osunut mainintaa, että kyseessä olisi stain-tyyppinen tuote mutta voiteita käytettyäni sanoisin, että ne kyllä käyttäytyvät hyvin stain'maisesti (mikä olisi kunnollinen suomennos tuolle sanalle?) ja kuluvat pois kauniin huomaamattomasti mutta eivät kuitenkaan aivan täysin häviä. 


Cider on persikkaisen vaalea ja esim. minulle sellaisenaan liian vaalea mutta toimii varsin hyvin huulilla highlight-sävynä ja vaalentamassa/kirkastamassa sekoitettuna toisiin sävyihin.

Cobbler on aivan ihana punaisen sävy jolla pystyy annostusta säätelemällä loihtimaan huulille joko kunnon punaisen Lumikki-lookin tai sitten tuomaan sellaista tervettä punaa, vähän niin kuin olisi "pureskellut" huulensa punaisiksi.


Pie on upea ja intensiivinen kirkas pinkki. Se on hieman korallinen ja kunnolla annosteltuna lähes neonmainen sävy. Kevyesti laitettuna se ei kuitenkaan ole mikään yliöveri vaan vallan käyttökelpoinen joskin hieman kirkas. Varsinkin kesällä varmasti aivan yliveto.

Crisp on oranssihtava sävy ja poikkeaa muista sävyistä koostumuksensa puolesta koska siinä on mukana kultaista shimmeriä joka erottuu selvästi. Erittäin kaunis! Myös viereinen Pie on aavistuksen shimmertävä mutta siinä efekti on käytössä lähes huomaamaton.


Candy on korallinen pinkki mutta vaaleampi kuin Pie eikä yhtä neonmaisen kirkas joskin siinäkin kyllä väriä piisaa. Aivan ihana sekoitettuna esim. Cobblerin kanssa. Yksinään Candy on vähän yksiulotteinen ja ainakin minun huulillani hieman barbiemainen.

Caramel on selkeästi rusehtava ja sellaisenaan esim. minulle hieman vieras sävy. Pystyn sitä käyttämään kevyesti laitettuna yksinäänkin mutta enimmäkseen olen sekoitellut sitä toisten sävyjen kanssa.

Sävyt eroavat toisistaan jonkin verran tunnultaan, Cider ja Cobbler tuntuvat muita liukkaammilta ja kevyemmiltä, Candy ja Caramel ovat puolestaan hieman jähmeämpiä ja "kuivemman" tuntuisia, Pie ja Crisp ovat sitten tunnultaan siltä väliltä. Kaikki sävyt siis kuitenkin hyvin "ohuen" tuntuisia ja helppoja levittää.

Koska voiteet jättävät mattamaisen pinnan niin valitettavasti ne myös paljastavat huulten mahdollisen kuivuuden eli huulet olisi syytä kuoria huolella mikäli ne ovat yhtään "riekaleiset". Tämän ominaisuuden takia en nyt saanut kunnon huulikuviakaan kuvattua. Omppupunat myös kuivattavat huulia aavistuksen, mutta huomattavasti vähemmän kuin varsinaiset mattahuulipunat. Niitä on helppo käyttää myös huulirasvan kanssa jos huulille haluaa värin levityksen jälkeen kosteutusta tai pienen kiillon. Tällöin lopputulos on ihanan luonnollinen.

Mattaiset huulivärit ovat ihan lemppareitani joten omppupaletti osoittautui aivan ihanan iloiseksi yllätykseksi sen suhteen. Erityisesti pidän näissä voiteissa siitä, että ne tuntuvat niin kevyiltä ja lähes olemattomilta mutta pigmentti on siitä huolimatta todella hyvä. Kevyesti annosteltuna ne näyttävät oikeastaan aika näkymättömiltä. Ne tuovat värin ja mattamaisen pinnan mutta huulet eivät näytä siltä, että niissä olisi mitään voidekerrosta. Itse tykkään levittää näitä juurikin kevyemmin. Mattamaisen pinnan lisäksi suurta ihastusta on herättänyt paletin monipuolisuus sävyjen suhteen. Värejä voi sekoitella keskenään mielin määrin ja näin luoda lisää kauniita sävyjä lähes loputtomasti.

Olen tällä hetkellä aika ihastunut omppupalettiini ja toistaiseksi en ole törmännyt sen suhteen negatiivisiin ominaisuuksiin (paitsi se kuiviin kohtiin kerääntyminen). En ole kylläkään käyttänyt palettia kuin vasta noin viikon verran eli kuherruskuukautta tässä vielä elellään ja todennäköisesti ensi huuman hävittyä eteen saattaa tulla myös kaikenlaista kritisoitavaa kun ruusunpunaiset lasit häviävät silmiltä. Ehkä. Voihan se olla niinkin, että meidän suhteemme vain vahvistuu ja rakkaus senkun kasvaa. ;-)







torstai 5. maaliskuuta 2015

#beautybloggersmademedoit eli MAC Viva Glam Miley Cyrus ja Blush Ombre Azalea Blossom

Kävin kampaajalla siistimässä jo hieman ylikasvanutta kuontaloani ja kohtalokkaat seurauksethan sillä reissulla sitten oli. Kampaajani on ihan justiinsa siinä Stockan kulmilla ja Stockalla on MAC...

En ole millään muotoa Miley Cyrus -fani, ennemmin antifani jos jotain pitää olla. Olin jo päättänyt vakaasti etten aio edes vilkaista uuteen Viva Glam-punaan päinkään a) koska se on nimenomaan Miley Cyrus-nimikkopuna ja b) onhan noita samanlaisia pinkkejä nyt nähty pilvin pimein. Satuin sitten vielä eilen illalla vilkaisemaan Wind it Up-blogiin ennen nukkumaan menoa ja jotenkin siinä vaan kävi niin, että Martinan kuva kyseisestä huulipunasta vei mennessään ja yhtäkkiä huomasin päättäneeni kumota aikaisemman päätökseni ja hankkia Viva Glam Miley Cyrus-punan. Ohhoh!



Tarkoituksenani oli käydä nappaamassa Cinderella-kokoelman luomiväripaletti mutta surukseni sain kuulla, ettei tuhkimoista kokoelmaa ole Tampereelle tulossa laisinkaan. Lohduttauduin sentään tuolla Viva Glamilla ja kuinkas siinä sitten kävikään, kun minulle suositeltiin ihanaa Toledo-kokoelman ombre poskipunaa sävyssä Azalea Blossom. Ette varmaan arvaa!!




Mukaanhan se lähti! Olin salaa sitä silmäillyt netin ihmemaassa jo pari päivää mutta en ihan tosissani ollut ajatellut sitä hankkia. Kun sitten katselin sitä mieletöntä sormien suhinaa ja swatchailua ja ennen kaikkea poskipunan ihanaa sävyä niin tuumasin, että no otanhan minä tuon! Who am I kidding!?

Jos joku jotain selityksiä kaipaa niin minulla ei ole yhtään tuollaista violetihtavaa pinkkiä poskipunaa (tai no, on minulla yksi vähän saman tapainen, essencen joku rock-jotain, mutta se on kovasti hohtava) ja myyntipuheetkin vallan osuivat ja upposivat eli se mätsää enemmän kuin täydellisesti mun ponitukkaan.


Oikeasti kävin siis kampaajalla. Harmillisesti vaan kotimatkalla sattui niskaan tippumaan puoli taivasta eli aivan järkyttävä lumisade, valtavan kokoisia, märkääkin märempiä lumihöttösiä laskeutui solkenaan ja vaikka en kovin pitkää matkaa pumpulipilvessä joutunutkaan kulkemaan niin hiukset siinä kastuivat tehokkaasti. Kuvat on siis otettu tietenkin hetikohta kun pääsin kotiin, koska silloin vielä nippa nappa oli valoa vähän jäljellä. Siksi hiukset ovat tuollainen epämääräinen sotkukasa pään päällä.


Olkoonkin Viva Glam Miley Cyrus suht tavallinen pinkki sävyltään niin on se silti vaan aivan ihana pinkki yhtä kaikki!  En ole tarpeeksi MAC-guru osatakseni kuvailla mitä sen laatu Amplified Crème tarkoittaa mutta ainakin se tuntuu huulilla ihanan liukkaalta ja pehmeältä. Siinä on kaunis kiilto mutta se ei kiillä kuitenkaan minun makuuni liikaa ja pigmentti on loistava. Kuvissa olen sipaissut punaa huulille suoraan hylsystä ja ilman huultenrajauskynää.

Poskilla on muuten näissä kuvissa myös tuota uutta poskipunaihanuutta, pakko sitäkin oli sutia entisten poskipunien päälle ja olen kyllä aika in lööv! ;-)


Oliskos kellään muulla jotain kerrottavaa tämän päiväisistä MAC-julkaisuista? ;-)


tiistai 3. helmikuuta 2015

Ponitukkaa tuutin täydeltä!

En ole itse sitä ikäluokkaa joka olisi leikkinyt My Little Pony-leluilla enkä koskaan niitä tullut hankkineeksi lapsillenikaan (ne eivät silloin sopineet siihen "leluideologiaan" joka minulla oli). Viime aikoina olen alkanut kiinnittämään huomiota siellä sun täällä näkyviin kuviin ja/tai mainintoihin ponitukasta eli pastellisävytteisistä hiuksista. Niin vain huomasin sitten yhtäkkiä himoitsevani ponitukkaa itsellenikin.

Ajatus kyti jossain takaraivon perukoilla aika pitkään, lähinnä sellaisena pienenä epätodellisena haaveena jonka sitkeästi dumppasin aina ajatuksella, että enhän minä nyt sellaista voi! Sitten näin kuvan aivan täydellisestä ponitukasta ja jotakin vaan napsahti ja päätin, että voinpas! Todellakin voin!



Siinä se nyt on, meikäläisen ponitukka! Siitä ei pitänyt tulla violettia vaan vaalea pastellisilla raidoilla. Vaalennuksen jälkeen väri oli kuitenkin aikas keltainen ja kampaaja halusi taittaa siitä keltaisuuden pois (ja jos ei hän olisi sitä itse tehnyt niin olisin varmaan ehdottanut koska keltaiset hiukset eivät ole minun juttuni). Lopputulos on kuulemma nyt violetimpi kuin hetken päästä, violettisuus kun ilmeisesti kuluu pesuissa pois ja hiukset muuttuvat hopeaisen vaaleiksi. Saa nyt sitten nähdä.

Aluksi hiukset tuntuivat tosi oudoilta ja olin ehkä vähän järkyttynytkin lopputuloksen violettisuudesta. Silmä kuitenkin tottuu nopeasti ja nyt jo tykkään uudesta ponitukastani kuin hullu puurosta. Sävy on todella kaunis ja nyt alan jo pikkuhiljaa kallistua sille kannalle, että ei ehkä kauheasti haittaisi vaikka tuo violettisuus ei pahemmin kuluisikaan pesuissa pois...

Ainoa asia mikä näissä hiuksissa vähän enemmän mietityttää ja jännittää on töihin meno ja miten siellä mahdetaan suhtautua minun uuteen hempeyteeni. Niin ja joo, sekin ehkä vähän arveluttaa osaanko itse laittaa hiukset yhtä nätisti kuin mitä ne kuvissa ovat kampaajani jäljiltä vai näytänkö tulevan hiustenpesun jälkeen ainoastaan omituiselta sekopäältä.


Tässä on melko lyhyen ajan sisällä ollut parissakin blogissa pohdintaa ikääntymisestä ja siitä mitä kaikkea voi, saa ja/tai pitää tehdä iässä X tai siihen mennessä ja mitä mahdollisesti ei ehkä ole ihan soveliasta enää tehdä kun ikä Y on saavutettu jne. Noh, tällainen pastellihattarakuontalo ei ehkä ole se vakiokampaus minun ikätovereillani eli keski-ikäisillä, yli 40-vuotiailla naisilla mutta entäs sitten! Minut saa huoletta niputtaa yhteen vaikka Pirkko Liinamaan kanssa jos asia jotakuta vaivaa tai ihmetyttää. :-) Niin että siitä vaan kaikki keski-ikäiset, ponitukasta haaveilevat lukijani rohkeasti kipin kapin kampaajalle sellainen hankkimaan!

Se ongelma tässä uudessa hiusvärissä on, että sen ylläpito saattaa olla melko hankalaa ja todennäköisesti myös harmillisen hintavaa, mikäli siinä haluan pidempään pysyä. Myöskään hiuspohjani ei kauheasti tykännyt käsittelystä, että saattaa käydä niinkin, että tämän hiusvärin ylläpito ei tule olemaan mahdollista kovin pitkään. No, en murehdi sitä asiaa nyt, vaan nautin hetkestä ja uudesta hattarapäästäni. Scarlet O'Haraa lainatakseni: "I can't think about that right now. If I do, I'll go crazy. I'll think about that tomorrow"  :-)



perjantai 30. tammikuuta 2015

Talviset kynnet helposti ja nopeasti

Minulla on järjetön määrä kynsilakkoja siihen nähden miten paljon (tai siis vähän) lakkaan kynsiäni. Lakkausinnostus tuntuu ihan selkeästi aaltoilevan, joskus on suorastaan älytön hinku päästä kokeilemaan kaikenlaista ja sitä odottaa vapaapäiviä innolla juurikin kynsien lakkausoperaatio mielessä ja toisinaan menee viikkoja eikä lakkahommelit nappaa ollenkaan.

Varsinkin näin talvella kynnet ja erityisesti kynsinauhat ovat jatkuvasti huonossa kunnossa. Yritän kyllä rasvailla käsiä huolella, mutta välillä sekään ei tunnu auttavan. Blogiin asti päätyy siis tosi vähän kuvia kynsistä koska hävettää julkaista kuvia joissa kynsinauhat ovat karmeassa kunnossa vaikka itse lakkaus olisi miten nätti.

No, tässä nyt kuitenkin kuvia taannoisesta talvisesta manikyyristä josta tykkäsin todella paljon.


Halusin jotain helppoa, nopeaa ja hempeää. Jostain goodie bagistä on hoteisiini päätynyt Lumenen CC Nail Concealer joka on siis vähän niin kuin kynsien peitevoide. Sen kehutaan korjaavan kynnen pintaa ja väriä vähän niin kuin CC-voide tekee kasvoille. Sen luvataan myös suojaavan kynttä ja korjaavan pieniä vaurioita.


Minulla on harmillisesti joissakin kynsissä jonkinlaista liuskoittumista myös ihan kynnen pinnassa, ei vain kynsien kärjissä. Minulla CC Concealer ei ihan täysin korjannut näitä näkyvistä, mutta ei toisaalta korostanutkaan niitä kovin paljoa. Pidän lakan väristä todella paljon, se on ihanan hempeä, roosahtava vaalea beige ja se istuu nätisti yhteen ihonsävyni kanssa. Ihan pelkiltään käytettynä se tekee kynsistä siistin ja huolitellun näköiset mutta kynnet näyttävät silti suht luonnollisilta. CC Concealer on erittäin hyvä lakka esimerkiksi ranskalaiseen manikyyriin. Tykkään!

Tässä lakkauksessa pohjalla kaksi kerrosta CC Nail Concealeria ja kärjissä Yves Rocherin joulukokoelmasta ostamaani hopeista hiekkalakkaa sävyssä Argent givré (se on siis limited edition ja sitä näyttäisi vielä olevan ainakin nettikaupassa, että jos se himottaa niin vielä saa). Levittelin sitä ihan vain siveltimellä ja yritin saada sen hieman liukumaisesti kynnelle. Laiskana ihmisenä en jaksanut alkaa minkään sienien kanssa kikkailemaan varsinaista liukua kynsille.


Seuraavaksi lakkasin yhden kerroksen China Glazen ihanaakin ihanammalla Fairy Dustilla (tätä tekisi mieli hankkia varapullo). Se ei valitettavasti oikein kuvissa näy ja sitä olisi voinut melkein olla toinenkin kerros. Toisaalta tykkäsin kyllä yhden kerroksen jättämästä pelkästä aavistuksesta kimalluksesta joten yksi kerros oli siinä mielessä vallan passeli ratkaisu. Lopuksi pikakuivattaja päälle.

Lakkauksen ihana jäinen kimallus ei todellakaan tule kuvissa esille, harmi kyllä. Mutta kimallusta siis oli, todellakin! Nopea ja helppo lakkaus mutta omaan silmääni tosi nätti ja ihan harmitti kun lakkauksen joutui kynsiltä poistamaan. Kuvat eivät todellakaan tee oikeutta lakkaukselle.

YR:n efektilakka on todella kaunis, se on siis vähän niin kuin hiekkalakka mutta pinta ei mielestäni ole ihan niin hiekkainen kuin esimerkiksi O.P.I'n hiekkalakoissa. Pullo vaan on harmillisen pikkuruinen, 3 ml, eli siitä ei ihan hirveän pitkäksi ajaksi iloa piisaa.


Lumenen lakka saatu blogin kautta.

perjantai 16. tammikuuta 2015

Taidan olla vähän ihastunut

Minulla oli synttärit tässä muutama päivä sitten (ja ketä kiinnostaa niin 43) ja juhlistin niitä mm. käymällä meikattavana MACillä, nyt kun se vihdoinkin on saatu myös Mansesteriin. Jei! Synttäripäivä ei mennyt ihan putkeen (kaikenlaisia pieniä kommelluksia osui kohdalle ihan yötä myöten) ja valitettavasti meikistä ei tullut ikuistettua yhtään julkaisukelpoista kuvaa. Kaunis se oli!

Tulihan sitä luottokorttiakin sitten siellä MACillä vingutettua. Minulla ei ole kovin montaa tuotetta MACilta ennestään enkä ole (tähän mennessä) oikein päässyt sisälle MAC-hypetykseen. Noh. Siihen taisi tulla ainakin jonkinmoinen muutos tuon meikkausession ja tekemieni ostosten jälkeen.


Olen jo ikuisuuden haikaillut korostuspuuteri Lightscapaden perään ja nyt kun sen sai kertakaikkisen ihanalla pintakuvioinnilla, niin mukaanhan se lähti. Yksi pikku ongelma minulla sen kanssa nyt kuitenkin sitten on; miten muka raaskin ikinä ottaa sen käyttöön!? Katsokaa nyt miten ihana:




Korostuspuutereitahan minulla on jo ennestään enemmän kuin ehdin ikänäni käyttämään, että sikäli aivan sama vaikka vaan hiplailisin tätä yksilöä typerä virne kasvoillani.

Toinen aika tarpeeton hankinta oli samaiseen uutukaiseen kokoelmaan kuuluva poskipuna jota käytettiin myös meikissäni, ja johon ihastuin silmittömästi saman tein. Päivän teemahan oli synttäreideni kunniaksi "miten hemmotella ja lahjoa itseään mahdollisimman tehokkaasti?" ja kun poskipunalla kaiken lisäksi sattui olemaan näinkin sopiva nimi, niin eihän sitä voinut mitenkään jättää ostamatta!


Myös poskipunassa on ihana pintakuviointi. Sävyltään se on aivan ihana, hempeän karkkinen pinkki ja erittäin hohtava! Yritin saada siitä jonkinmoista swatch-kuvaa aikaiseksi mutta kameraan tuppasi tallentumaan lähinnä hohtoa. Mutta ihana se on, aivan ihana!



Tykkään kovasti myös näiden rasioiden ulkonäöstä. Hieman vielä minulla on hakusessa niiden aukaiseminen, en ymmärrä miten se on välillä niin kovin hankalaa olevinaan...



Ostin lisäksi meikkivoiteen ja peiteaineen ja sorruinpa minä vielä kaiken lisäksi hankkimaan joulukokoelman hyväntekeväisyyssetinkin eli Rihannan Viva Glam-huulipunat upeassa punaisessa glittermeikkipussissa. Hupsista!

Meikkivoide jonka päädyin ostamaan on Pro Longwear Foundation ja sävyni oli NC15. Se on omasta mielestäni periaatteessa ehkä aavistuksen liian kellertävä mutta koska kasvojeni iho on kovin kirjava ja aika punakka paikoin, niin kellertävyys on itse asiassa vain hyvä asia ja auttaa peittämään kirjavuutta ja ennen kaikkea punaisuutta tehokkaasti.

Ostamani peiteaine on Pro Longwear Concealer mutta siitä otin sävyn NC20. Olen sitä nyt käyttänyt muutamia kertoja ja todennut, että se on varsin mainio silmänalusille mutta muualle kasvoille käytettäessä saa olla aika huolellinen, ettei se näy tummemman kellervinä läikkinä. Pientä treeniä siis pitää vielä sen kanssa harrastaa.

Molemmat ovat vielä testivaiheessa mutta molempiin olen ollut toistaiseksi varsin tyytyväinen. Peiteaine ei ollut ihan niin ylivoimaisen huippu kuin olen olettanut muiden blogeista lukemani hehkutuksen perusteella, mutta tarvitsen vielä testailua sen kanssa ennen kuin voin muodostaa kunnollisen mielipiteen.

Meikkivoiteeseen olen ollut toistaiseksi hyvin tyytyväinen, se on ihanan kevyt mutta sitä pystyy kuitenkin kerrostamaan ja ainakin tähän mennessä se on osoittautunut nimensä veroiseksi. Alla kuvat siitä miltä meikkini näytti erään yövuoron jäljiltä (valitettavasti ihan vaan vessan valossa kuvattu eli värit on mitä on ja tarkkuus myös). Meikin tekemisestä kuvan ottamiseen on kulunut yli 12 tuntia enkä ehtinyt sitä kyseisenä työyönä juurikaan korjailemaan, mikä näkyy toki nenänpään hienoisena kiiltelynä ja kasvojen alaosan alueelta meikki on jo vähän kulahtanut.

Edit: Bloggerkin näköjään blurraa tuota naamakuvaa harmillisesti, ei se oikeasti ihan noin utuiselta näyttänyt. :-P

Mielestäni meikkipohja on kuitenkin edelleen verrattain tasainen ja siisti ja pienellä fiksauksella se olisi varmasti pelittänyt vielä jokusen tunnin aivan esittelykelpoisena.

Niin että nyt on sitten pää auki, etten sanoisi! Koska aloitin MAC-hulluuteni (eiköhän tosiasiat voi myöntää ihan rehellisesti jo tässä vaiheessa) luovuttamalla kasvoni ihanan Liisan meikattavaksi niin kynnys palvelun kohteeksi joutumisesta madaltui huomattavasti. Minähän olen siis pikkuisen myyjäkammoinen henkilö enkä oikein osaa olla luontevasti myyjien palveltavana. Minulle jäi erittäin positiivinen ja kiva fiilis pienen MAC-sessioni pohjalta ja pahoin pelkään, että MAC-kokoelmani ei jää tähän....

Niin, meikissä käytettiin muuten Relentlessly Red-sävyistä retro matte-huulipunaa joka oli aika ihana ja jota olen sen jälkeen ajatellut vähintäänkin ohimennen päivittäin. Luulenpa, että minun on se pakko hankkia kera Pro Longwear huultenrajauskynän sävyssä Dynamo. Viimeistään kesäksi! :-)

keskiviikko 24. joulukuuta 2014

Kauneusbloggaajien joulukalenteri: luukku 24



Minä aloitan joulunviettoni nukkumalla. Jos ehdin. Neljä yövuoroa takana ja hulinaa täynnä oleva sukujoulu edessä. Rakkaita ja tärkeitä ihmisiä vilisemällä joka nurkassa. Paljon on vielä tekemättä tämän joulun eteen mutta eiköhän nekin hommat siitä lutviudu!

 Kauneusbloggaajien joulukalenterissa koittaa viimeisen luukun aika. Tämän pilke silmäkulmassa toteutetun digijoulurauhanjulistuksen meille tarjoavat Eyeshadow and Flame-blogin Ilona ja Miten niin liikaa?-blogin Elisa. Huumoristaan huolimatta julistuksessa itää varsin asiallinen ja varteenotettava siemen.

 Minä vetäydyn tietokoneen ulottumattomiin noin neljäksi päiväksi ja haluan toivottaa kaikille hyvää joulua! Olkoon se jokaiselle juuri toivotunlainen! Kiitoksia teille kaikille tästä vuodesta ja olkoon tuleva vuosi 2015 paras tähän mennessä!


maanantai 22. joulukuuta 2014

Kosmetiikkabloggaajien joulukalenteri: luukku 22

Tänäkin vuonna ihanat kosmetiikkabloggaajat järjestivät upean joulukalenterin. Eyeshadow and Flame-blogin Ilonalle iso kiitos asian organisoinnista ja Ilonan lahjakkaalle miehelle iso kiitos aivan valtavan ihanasta bannerista! Inspiroiduin siitä ilmiselvästi melko suuresti. ;-)


Tässä lista sekä jo menneistä että vielä tulevista luukuista:

1. luukku Viilankantolupa
2. luukku Eyeshadow and Flame ja One of Beauty's Daughters
3. luukku Wind it up
4. luukku Miss Aria
5. luukku Pitkät kynnet ja Charming nails
6. luukku Levoton tyttö
7. luukku Lazy Dynamite
8. luukku Keyword: Love
9. luukku Kosmetiikkaobsessio
10. luukku Kahvia ja kosmetiikkaa ja Designin eyes
11. luukku elämää smykkinä
12. luukku Siamese lipstick ja Crème de Beauté
13. luukku Kvartsiharakka ja Gently Out of Time
14. luukku Wasting lifestyle ja Polishaholic
15. luukku Dioriina ja Fani's nails and life
16. luukku Piece of Panda ja Cotton Candy Maker
17. luukku Miten niin liikaa? ja Dazzling Glow
18. luukku Kynsipöllö kosmetiikkapuussa ja Hetkessä
19. luukku in this part of town
20. luukku Mustaa Kajalia ja Nutturapää
21. luukku Dixi
22. luukku Neiti Kameleontti ja Pakolliset - tai ainakin melkein
23. luukku Juille's
24. Yllätys


Jaan tämän päivän luukun ihanan Päivin kanssa, jonka luukku löytyy siis Neiti Kameleontti-blogista. Minulla ei tänä vuonna ole varsinaisesti kosmetiikasta asiaa tässä omassa luukussani, vaan tämä on tällainen pohdinta/muistelo-postaus. Sen verran pakko kuitenkin mainita, että jouluisin huulirasva ikinä on Hurraw! Cinnamon Tinted Lip Balm! Se antaa kevyesti ihanan tervettä punaa huulille ja tuoksuu ihan joululle! Tietysti jos kaneli ei ole itselle mikään lempparijuttu niin kannattanee jättää välistä.

Cinnamon "nipisteli" minun huulillani alkuunsa kun sen otin käyttööni, mutta käytön myötä en ole enää nipistelyyn kiinnittänyt mitään huomiota. Ihanan pehmeä ja kivasti kosteuttava, täysin luonnonmukainen ja eläinystävällinen ja mitä kaikkea huulirasva. Suosittelen lämpimästi kokeilemaan Cinnamonia tai jotain muuta Hurraw!-huulirasvaa, aivan ihania ovat! Cinnamon erityisesti tähän aikaan vuodesta ihan ehdoton, ainakin jos tykkää kanelista.


Minä olen kovasti jouluihminen. En ole kuitenkaan uskonnollinen eikä joulu ole koskaan ollut minulle uskonnollinen juhla. Tosin evankelisluterilainen uskonto ja sen jouluperinteet ovat lapsuuteni jouluja vahvasti värittäneet ja olleet osa niitä, mutta minusta kasvoi siitä huolimatta agnostinen ateisti eikä Jeesuksella sinänsä ole ollut minun jouluilleni kauheasti merkitystä.

Minulle joulu on perinteitä, joulun tunnelmaa ja yhdessäoloa rakkaimpien kanssa. Se on myös joulusaunaa, hyvää ruokaa, lämmintä joulun valoa ja kynttilöitä. Toisinaan törmää yleiseen ajatukseen siitä, että nykyään niin moni juhlii kirkollisia pyhiä vaikka eivät niihin uskoisikaan ja olisivat jopa eronneet kirkosta ja sitä moititaan vääräksi.

Toisaalta, ihmiset ovat juhlineet aina. Jos ihan tarkkoja ollaan, niin aika moni kirkollinen juhla  sijoittuu ajallisesti niin, että jo ennen kristinuskon syntyä ihmiset juhlivat noina aikoina jotakin. Niin myös nykyisen länsimaisen kristinuskoisen joulun tienoille sijoittui jo tuhansia vuosia sitten erilaisia juhlia eri puolilla maailmaa.

Nykyiset jouluperinteet ovat sekoitus ikivanhoja perinteitä joita kristinusko on vahvistanut ja joihin se on tuonut mukanaan myös "uusia" juttuja. Minusta on aika pöhköä arvostella kenenkään joulunviettoa sillä perusteella mihin itse kukin uskoo ja miltä pohjalta sitä viettää. Mitäs sillä on väliä niin kauan kuin kaikilla on hyvä olla!

Minun lapsuuteni jouluihin kuului jouluaattona vuosi toisensa jälkeen joulusauna, "pyhävaatteet" ja jouluevankeliumin lukeminen ennen jouluateriaa ja reissu hautausmaalle sytyttämään edesmenneille rakkaille kynttilät. Sen jälkeen olikin sitten lahjojen jako (joulupukki oli yleensä jotenkin kummallisesti onnistunut käymään juurikin sillä aikaa, kun olimme haustausmaalla).

Olen kaikki elämäni joulut viettänyt samassa paikassa, isovanhempieni kotona. Sen jälkeen kun isovanhempani eivät enää jaksaneet joulua järjestää se siirtyi heidän lapsilleen ja nykyään joulun järjestämisen vastuu on siirtynyt aika lailla minun ja sisarusteni vastuulle. Isovanhempieni edesmenon myötä meidän joulumme perinteet ovat jonkin verran muuttuneet. Joulu on muuttunut rennommaksi, "pyhävaatteet" eivät enää ole ehdottoman tärkeät eikä jouluenvankeliumia enää lueta. Lisäksi joulunvietto on meidän perheessämme siirtynyt jouluaatosta joulupäivään, koska vasta silloin kaikki lähiperheemme jäsenet ovat saman katon alla yhtäaikaa.

Toisinaan suren vanhojen perinteiden katoamista, koin ne itse lapsena tärkeiksi ja olisi ollut ihanaa välittää sama tunnelma myös omille lapsilleni. Toisaalta, maailma muuttuu eskosein, niin moni muukin asia elää ja muuttaa muotoaan jatkuvasti, että kaippa se on väistämätöntä myös jouluperinteiden osalta. Jotkin asiat kuitenkin haluan säilyttää joulussa ja toivon niillä olevan merkitystä myös lapsilleni. Joulu ei ole pelkästään joululahjojen antamista ja saamista, joskin se on toki iso osa sitä ja varsinkin lapsille se kenties merkityksellisin asia. Toivoisin kuitenkin, että lapsillani säilyisi tuntuma joulun tunnelmaan, niihin pieniin asioihin joiden äärelle voi hetkeksi hiljentyä.

Joulukuusi, sen koristelu ja koristeet, joista osa on useampia kymmeniä vuosia jo nähnyt, luo omaa taikaansa ympärilleen. Joulusaunan lämpö, Aitokiukaan lempeän kosteat löylyt jotka hellivät ihon pehmeäksi. Jouluruokien tuoksut, riisipuuro ja kaneli, piparkakut, uunin kuuma hohde. Kynttilöiden hehku, niiden lämmin kullankeltainen valo joka luo ihanaa pehmeyttä ulkona ammottavaan pimeyteen. Rakkaista rakkaimmat läheiset ja rento yhdessäolo, hyvä mieli ja kiitollisuus toisistamme.

Haluan toivottaa kaikille juuri sellaista joulua minkä jokainen kokee omakseen, olkoon se sitten iloinen, rauhallinen, riehakas tai mitä vaan, kunhan se on jokaisen itsensä näköinen ja oloinen! Tähän loppuun Vesa-Matti Loirin vuonna 1988 levyllään Sydämeeni joulun teen julkaistun samannimisen kappaleen sanat (sanoitus Vexi Salmi), joka kuvaa omaa joulutunnelmaani varsin osuvasti. Olen poistanut kertosäkeen kappaleiden välistä.

On jouluyö, sen hiljaisuutta yksin kuuntelen
Ja sanaton on sydämeni kieli.
Vain tähdet öistä avaruutta pukee loistaen
Ja ikuisuutta kaipaa avoin mieli.

On jouluyö ja lumihuntuun pukeutunut maa,
Kuin yhtä puhdas itse olla voisin.
Se ajatukset joulun tuntuun virittymään saa
Kuin harras sävel sisälläni soisi.

On jouluyö, sen syvä rauha leijuu sisimpään
Kuin oisin osa suurta kaikkeutta.
Vain kynttilät ja kultanauhat loistaa hämärään,
Vaan mieleni on täynnä kirkkautta. 
 
 

Postauksen kuvituksena Martta Wendelinin ja Rudolf Koivun töitä, kuvat täältä.