maanantai 18. tammikuuta 2016

44 ja lempparipipa

Hyvää alkanutta vuotta kaikille! Pakkasta on piisannut. Itseäni se ei haittaa, parempi pakkanen - vaikka sitten vähän enemmänkin - kuin se kuraloskap**ka mitä saatiin katsella ja sisään kantaa koko syksy ja alkutalvi. Koiruudelle piti käydä hakemassa tossut kun ressukan tassut jäätyi heti kohta ulos astuttua. Himppasen koomisen näköistä oli alkuunsa tossujen kanssa tassuttelu, koipia piti nostella kuin olisi paraskin kouluratsu. :-) Sen jälkeen siis kun uskalsi ylipäätään liikkua. :-D

Nuorena likkana ei meikäläisellä paljon talvisaikaan päänlämmikettä nähty, ihan sama oliko pakkasta paljon vai vähän. Kesät talvet kuljin teiniksinä sama nahkarotsi päällä joka oli aina auki, tietenkin! Korkeintaan kaulahuivin verran lämmikettä yllä. Nyt keski-ikäisenä verenkierto ei vissiin ole yhtä vilkasta ja mukavuudenhalukin taitaa mennä coolilta näyttämisen ohitse, ja todellakin se pipa iskeytyy päänuppiin heti kun ilmat viilenee.

Meikäläisen lempparipipa on Brutalknackilta. Se ei valitettavasti ole materiaaliltaan mitään oikeaa tavaraa vaan ihan keinokuitua, mutta lämmittää sekin sen verran mitä ulkona tarvitsee pyörähdellä. Lempparin siitä tekee siinä oleva teksti.



Malliltaan se on ihan peruspipa, mutta tuossa merkissä on teksti: "Silence is better than bullshit" ja se vaan nappaa meikäläiseen ihan kympillä. Vähän huonostihan tuo teksti erottuu, mutta ainakin itse tiedän mitä siinä seisoo ja se piisaa.

Täytin noin viikko sitten vuosia, 44 pamahti plakkariin. Jostain syystä olen aina tykännyt enemmän parillisista kuin parittomista numeroista ja jotenkin tuntuu kivemmalta olla 44 kuin 43. Tässä kohtaa tuo ikääntyminen ei juurikaan sen ihmeemmin hetkauta. Nyt tuntuu jotenkin typerältä koko ajatus ikäkriisistä ja vaikka itsekin olen vuosien varrella sitä muutamaan otteeseen potenut niin näin jälkeenpäin muisteltuna se tuntuu tosiaan lähinnä typerältä ajanhukalta.

En voi väittää etteikö ikä ja vääjäämättömästi eteenpäin kulkeva aika ikinä koskaan mietityttäisi ja niiden mukanaan tuomat - luonnolliset - muutokset itsessä ajoittain jopa vähän harmittaisi, mutta enimmäkseen olen kyllä olooni ja elooni varsin tyytyväinen. Jos jotain haluaisin itsessäni tällä hetkellä muuttaa niin eniten "murhetta" aiheutunee kasvojen alaspäin valuminen. Erityisesti silmäluomien laskeutuminen aiheuttaa ajoittaista ärsyyntymistä kun vanhat tutut tavat meikata eivät enää toimikaan samalla tavalla kuin ennen. Iän mukana on tullut uusia ongelmia ratkottaviksi, kuten luomivärien siirtyminen liikkuvalta luomelta kulmaluun puolelle ja sama rajausten kanssa.


Tuore 44-vuotias minä kasvot täysin ilman mitään. Iho ei tietenkään enää ole kimmoisa ja kiinteä ja siihen on alkanut muodostumaan hienoisia juonteita ja ryppyjä. Kirjavuutta on vaikka muille jakaa, varsinkin kesäisin maksaläiskät ovat pelätty vaiva. Silmäluomien iho on veltostunut ja rypistynyt ja enää ei rajauksia vedellä nopsaan ja huolettomasti ja ihan millä vaan välineellä ja aineella. Silmänalusten kanssa saa kikkailla enenevässä määrin. Harmillisesti lisääntyvät vuodet eivät kuitenkaan ole poistaneet näppyläongelmaa, tuntuu, että ikä on vain lisännyt näppylöitä. Aknekin minulle puhkesi vasta aikuisella iällä, hyvän matkaa yli 30-vuotiaana eikä loppua taida näkyä vaikka toistaiseksi olenkin saanut avun antibiooteista. En kuitenkaan taida jaksaa uskoa, että se olisi pysyvä apu.


Meikki ei minulle tässä iässä ole erityisesti ikään liittyvä, en siis hae meikiltä niinkään nuorentavaa efektiä vaan lähinnä kaunistavaa ja ihon ulkonäköä parantavaa, tasoittavaa efektiä. Toki tuo nuorentavuus on tavallaan myös mukana koska mitä muutakaan kasvojen varjostaminen ja korostaminen on tässä iässä, kuin kasvojen kohotusta ja sitä kautta nuoremman ulkonäön tavoittelua.


Iän mukanaan tuomat muutokset ihossa ovat tuoneet omat kommervenkkinsä pohjameikin tekemiseen. Ei ole mitenkään itsestään selvää, että meikki aina ja joka tapauksessa nuorentaisi vaan se voi myös tehdä päinvastaisen vaikutelman. Enää ei voi kasvoilleen lätkiä huoletta mitä tahansa meikkipohjia koska vääränlainen meikkipohjatuote vain korostaa vuosien tuomia muutoksia ja näin ollen vanhentaa. Liian paksu meikkipohja näyttää ainakin tällä 44-vuotisella nassulla kauhealta ja korostaa rumasti ihohuokosia ja tekee kasvoista enemmän ja vähemmän kuolleen näköiset.


Minun kasvoni vaativat meikkipohjalta hyvää peittokykyä ja aika harvassa meikkipohjassa yhdistyy hyvä peittokyky ja kuulaus sekä keveys. Levitystavalla on ainakin itselleni suuri merkitys. Paksuja ja peittäviäkin meikkipohjia voin käyttää, mutta joudun kiinnittämään erityistä huomiota niiden levittämiseen ja meikin jatkotyöstämiseen. Olen tosin luopunut siitä ajatuksesta kokonaan, että saisin kasvoiltani ihan kaiken peitettyä täydellisesti ja tyydyn siihen, että saan suht tasaisen kokonaislopputuloksen. Minua ei haittaa, vaikka aknearvet vähän kuultaisivatkin lävitse, koska niiden saaminen kokonaan peittoon vaatii aivan tolkuttomasti työtä ja vaivaa. 


Minä olen 44-vuotias ja näytän juuri siltä miltä näytän. Meinasin kirjoittaa, että en halua näyttää 2-kymppiseltä mutta sekään ei ihan kokonaan pidä paikkaansa. Mielelläni olisin pitänyt parikymppisen minäni ihon, sen kiinteyden ja kimmoisuuden ja jättänyt väliin painovoiman vaikutukset, mutta koska se ei nyt vaan mene sillä tavalla niin joudun unohtamaan moiset haikailut ja tekemään parasta siitä mitä nyt on. Nauttimaan tästä hetkestä. Viisi vuotta eteenpäin ja tilanne on jo toinen joten miksi itkeä sen perään mitä oli viisi vuotta sitten tai kymmenen tai viisitoista. Nyt on nyt ja tämä on hyvä!



keskiviikko 16. joulukuuta 2015

Hyvää joulua!

Halusin toivottaa teille kaikille hyvää joulua! En tiedä koska ehdin postailemaan seuraavan kerran varsinaisen blogipostauksen merkeissä mutta ilman muuta halusin toivotella hyvät joulut jokaiselle toivotukseni lukevalle.


Olen harmillisesti sairastellut viimeiset reilu pari viikkoa ja nyt pitäisi palailla takaisin töihin ja normaaliin, terveeseen arkeen. Meikkailin toissapäivänä ensimmäisen kerran noin kahteen viikkoon ja kylläpä se vaan piristi olemusta kovasti! Jospa sitä pikkuhiljaa piristyisi muutenkin kun vointikin alkaa melko lailla olla suht normaali.


Minulla on tänä vuonna aika erilainen joulu. Haikein mielin joudun toteamaan, että elämäni ensimmäistä kertaa vietän jouluni eri paikassa, kuin missä olen sen viettänyt joka ikinen joulu vuodesta -72 lähtien. Kaiken lisäksi vietän sen töissä ja erossa perheestäni. Minulle se on iso asia käsiteltäväksi, minulle perinteet ovat todella tärkeä asia. Tiedän, että minun poissaoloni perheeni luota on vaikeampi pala purtavaksi minulle, kuin perheelleni, heillä on kuitenkin toisensa ja kaikki se jouluun kuuluva hulina ja hyörinä. Minulla sitä vastoin on aikaa mietiskellä ja ikävöidä itsekseni.


Tosin, olen ajatellut yrittää ottaa asian positiiviselta kantilta. Olen aina viihtynyt hyvin myös ihan vain itsekseni eikä yksinolo ole minulle ollenkaan vaikeaa sinänsä, yleensä nautin siitä suuresti. Töissä aika kuluu takuuvarmasti rattoisasti töitä tehdessä joten siinä ei paljon ehdi surkutella perinteisen sukujoulun perään. Se aika mitä siihen väliin jää kuluu nukkuessa ja muun ajan voinkin sitten nautiskella vaikkapa hyvän kirjan tai käsitöiden parissa kynttilöitä poltellen ja ihanaa joulumusiikkia kuunnellen. Kaikessa rauhassa.


Voisin vaikka yrittää käydä meikkivarastojani lävitse ja vähän järjestellä niitä, nyt kun kaikessa rauhassa niitä saisi pemottaa ja levitellä ympäriinsä. ;-) Jos oikein innostun niin voisin jopa kirjata niitä ylös exceliin niin pysyisi itsekin paremmin perässä mitä kaikkea tuolta omista kätköistä löytyykään. Saisi sellaisiakin aarteita käyttöön jotka aina unohtuu sen takia, että ovat poissa silmistä eli poissa mielestä.

Oikein ihanaa joulunodotusta ja itse joulua kaikille ja samalla onnentoivotukset tulevalle vuodelle! Tsemppiä kaikille joulutyöläisille, ensi vuonna sitten toivottavasti taas rennommin elkein joulurauhasta nauttien!


Rudolf Koivun kuvat Korttientalo.

keskiviikko 2. joulukuuta 2015

Tylsää mutta toimivaa; Aqualan L

Apteekkikosmetiikka oli minulle pitkään vähän sellainen ihan sama-juttu. Se ei siis säväyttänyt mitenkään sen erityisemmin mutta ei koskaan myöskään asettunut millään lailla negatiivisenkaan puolelle. Minulla on nykyisellään varsin positiivisia kokemuksia apteekkikosmetiikaksi lukeutuvista merkeistä ja joitakin suosikkituotteitakin joukosta löytyy.

En muista miten apteekin perusrasva Aqualan-L kulkeutui minun hyppysiini alunperin. Se tuntuu siltä kuin se olisi ollut elämässäni aina, mikä ei pidä paikkaansa, minä en vain ollenkaan muista mitä kautta sitä aloin käyttää. Niin tai näin, se on kuitenkin kaikessa tylsyydessään ja perusrasvaisuudessaan aivan erinomainen meikinpoistossa. Olen käyttänyt sitä jo pitkään siinä ominaisuudessa (muuten minun ei sitä tulekaan käytettyä).


Aqualan L on mainospuheiden mukaan Suomen suosituin perusvoide. Sitä valmistaa kotimainen Orion Pharma ja se taisi täyttää viime vuonna 30 vuotta. Voide on hajusteeton, mutta siinä on toki mieto ominaistuoksunsa. Voide on väriltään valkoista ja koostumukseltaan hieman emulsiomainen olematta kuitenkaan erityisen juoksevaa tai ohutta. Sen sanotaan imeytyvän nopeasti ja sitä suositellaan käytettäväksi kosteusvoiteena kasvoille ja vartalolle, voidepesuihin sekä meikinpoistoon.

Orion Pharmalla on valikoimissaan useita erilaisia, tuoksuttomia perusrasvoja, Aqualanistakin löytyy eri versioita. Ison pumppupullon kyljessä on lista josta voi nopeasti tarkistaa mihin voide asettuu suhteessa toisiin perusrasvoihin kosteutusominaisuuksiensa ja rasvapitoisuutensa suhteen.


Koska en ole käyttänyt sitä varsinaisesti ihon kosteutukseen en osaa kommentoida sen imeytymisestä mutta meikinpoistoon se on mitä mainioin tuote. Käytän sitä kaksoispuhdistuksen ykkösputsarina ja se poistaa tehokkaasti lähes meikin kuin meikin, myös osan vedenpitävistä meikeistä. Joskus joutuu silmät putsaamaan vielä erikseen vedenkestävän meikin meikinpoistoaineella, mutta varsinkin arkimeikki lähtee Aqualan L:llä kaikkinensa erinomaisen kivuttomasti.

Itse teen niin, että hieron voiteen kasvoille (käytän sitä melko runsaasti kerralla) ja hetken voidetta kasvoilla pyöriteltyäni pyyhin sen pois paperilla, jonka jälkeen huuhtelen kasvot ja siirryn sitten putsauksen kakkosvaiheeseen. Minulla on melko herkät silmät joita Aqualan L ei ole ärsyttänyt joten se on senkin puolesta sopinut hyvin myös silmämeikkien poistoon.


Aqualan L lukeutuu nykyään luottotuotteisiini, se on hyvä, erittäin hyvin toimiva ja turvallinen käyttää tilanteessa kuin tilanteessa. Tylsää peruskauraa siis mutta ehdotonta luottamusta nauttiva arjen sankari! Hinta on melko mukava, se vähän vaihtelee ostopaikasta riippuen mutta kuvissakin näkyvä iso pumppupullo on esimerkiksi Yliopiston Apteekin verkkokaupassa 16€.

Voidetta on saatavilla muutamiin eri kokoisiin pakkauksiin pakattuna mikä on mukavan käytännöllistä. Iso pumppupullo pitää sisällään 400 gr voidetta ja on kätevä kotona. Se on myös hygieeninen ilmatiiviin pumppusysteeminsä ansiosta. Kolme muuta kokoa on pakattu tuubeihin, joista pienin on vain 30 gr ja kerrassaan näppärän kokoinen ja kätevä otettavaksi matkalle mukaan.

perjantai 13. marraskuuta 2015

Suihkuvoiteet

Heti alkuunsa tunnustan, että en ole koskaan käyttänyt suihkuvoiteita suihkussa. Joskus kun näitä alkoi näkymään mainoksissa niin taisin ajatella, että kuulostaapas kätevältä. Samalla taisin ajatella myös, että kuulostaapas jotenkin omituiselta ja pöhköltä. Sitten korviini kantautui käyttökokemuksia joissa suihkuvoiteiden moitittiin tekevän suihkun lattiasta vaarallisen liukkaan ja into koko suihkuvoiteita kohtaan lopahti kokonaan.

Olen kuitenkin ollut varsin tyytyväinen suihkuvoiteisiin ja käytän niitä mielelläni ja ne jopa toimivat mielestäni erinomaisen hyvin. Suihkun sijaan käytän niitä vessassa ja koko kropan sijasta kosteutan niillä käsiäni. Minulla kädet kuivuvat todella herkästi ja aivan erityisesti kynsinauhat ja kynsien ympärysiho kärsii minulla kroonisesta kuivuudesta. Välillä tilanne on parempi ja sitten taas välillä suorastaan katastrofaalinen. Asiaa ei tokikaan yhtään auta se seikka, että nypin niitä kuivia kohtia, en vain voi olla nyppimättä, ne vaan kertakaikkiaan häiritsevät minua.



Rasvaan käsiä aivan liian vähän. Rasvaan niitä kyllä päivittäin mutta minun pitäisi rasvata käsiä useamman kerran päivässä, jotta se auttaisi. Siihen ei minulla ole mahdollisuutta kuin vapaapäivinä ja tuolloinkin se usein jää sillä verukkeella, että en pysty rasvaisilla käsillä tekemään asiaa x tai y. Niinpä se rasvailu jää sitten useimmiten sinne nukkumaanmenon yhteyteen.

Joskus sain kuitenkin kuningasidean alkaa käyttämään suihkuvoiteita käsienpesun yhteydessä. Mielestäni ne ovat toimineet siinä varsin loistavasti ja koen niiden jopa ihan oikeasti kosteuttaneen käsien ihoa ja auttaneen pahimpaan kuivuuden tunteeseen. Ne tekevät iholle tavallaan kalvon ja todellakin ovat liukkaan tuntuisia. En epäile ollenkaan puheita niiden lattioita liukastavista ominaisuuksista.

Suihkuvoiteet ovat tehneet itsestään lähes korvaamattomia käsipesun jälkeen käytettynä. Eivät ne toki käsirasvaa korvaa mutta ovat nopea pika-apu ja pitkällä juoksulla suht säännöllisesti käytettynä kuomoavat jonkin verran käsienpesun kuivattavaa vaikutusta.


Nivean pieni 50 millilitran vetoinen In-Shower Body Milk tuli muistaakseni LivBoxissa. Ajoi asiansa ja muuten ihan tykkäsin, mutta Nivealle tyypillinen niveatuoksu ei ollut oikein omaan makuuni. Se on tässä jotenkin todella voimakkaan tuntuinen ja sellainen perinteisen teollisen tuoksuinen kosmetiikan tuoksu.


Myös Eucerin taisi tulla Livboxista. Tämäkin tuollainen 50 millinen pikkutuubi, kuvan yksilö vähän kärsineen näköinen (kuten Niveakin) koska se on yritetty puristella mahdollisimman tyhjäksi. Eucerinin In-Shower Body Lotion on erityisesti herkälle iholle suunniteltu. Se ei sisällä hajusteita, väriaineita eikä parabeeneja. Tämä oli mielestäni jonkin verran kosteuttavampi kuin Nivea ja muutenkin varsin käyttökelpoinen ja kiva suihkuvoide, mutta tässäkin kosahti kiveen se tuoksu. Vaikka siinä ei olekaan hajusteita niin tokihan se silti tuoksui sellaiselle melko tyypilliselle tuoksuttomalle. Voisin kuitenkin käyttää mieluummin tätä kuin Niveaa mutta en ajatellut kuitenkaan ostaa lisää.


Lemon Juice & Glycerinin Lime & Jogurtti In-Shower vartalovoiteen olen saanut blogin kautta ja tästä olen tykännyt eniten. Kosteuttaa mukavasti JA tuoksuu hyvältä. Tuubi on tosin vähän iso lavuaarin reunalle mutta onneksi se on kuitenkin suht virtaviivainen. Tuoksusta erotan kyllä sitruksisen limen mutta tuo jogurttiosuus menee mun nenältä ohitse. Verrattuna noihin kahteen aikaisempaan pidän tässä eniten myös voiteen tunnusta sen jälkeen, kun kädet on huuhdeltu. Tämä ei ole ihan yhtä liukkaan ja "kelmumaisen" tuntuinen iholla.

Olen nyttemmin vähän vilkuillut muita vastaavia tuotteita "sillä silmällä" koska koen nykyään tämän tyyppiset tuotteet aivan loistavina käsienpesun yhteydessä. Suihkuun en niitä edelleenkään ole haluamassa, läträän mieluummin suihkun jälkeen taviskropparasvojen kanssa sen mitä läträän.

sunnuntai 8. marraskuuta 2015

Helpotusta ikänäköön

Minulla on ollut lukulasit alta parikymppisestä. Sain ne lukioaikana kun päätä alkoi särkemään yhtenään ja tämän tästä ja niin minun silmissäni sitten todettiin olevan taittovikaa jota korjaamaan sain lukulasit. Olen kyllä pärjännyt ilmankin, lukeminenkin onnistui ihan hyvin ilman laseja mutta tietenkin silmät rasittuvat enemmän ilman niitä. Kun vielä ompelin paljon niin siinä lasit olivat avuksi, varsinkin tummien kankaiden tikkausten kanssa.

Vaikka minulla on ollut lasit nyt yli 20 vuotta en silti ymmärrä silmistä, näkökyvystä tai silmälaseista yhtään mitään. Laseja olen käyttänyt vuosien aikana vähän on ja off. Jossain kohtaa tulin hankkineeksi kovin kapeat kehykset joissa linssi on niin pieni, että laseja joutui jatkuvasti korjailemaan oikeaan kohtaan ja kehysten reunat olivat aina vähän "tiellä" kun katseensa nosti. Se jonkin verran vähensi niiden käyttöä.

Viime vuosina olen ollut kuitenkin uuden näköongelman edessä, nimittäin ikänäön. Pikkuhiljaa, vähän kuin varkain alkoivat pikkupräntit katoamaan näön ulottumattomiin ja huomasin tekeväni kädellä sitä kuuluisaa vatkausliikettä. Asia alkoi käydä hermoille. Ostin jossain kohtaa jotkut halvat yleislukulasit pahimpaan ärsytykseen mutta en niitä todellakaan viitsinyt jatkuvasti päässäni pitää. Vanhat lukulasit toki auttoivat jonkin verran, mutta ei niilläkään niitä pienimpiä tekstejä kunnolla nähnyt.

Niinpä otin itseäni niskasta kiinni ja marssin optikolle. Lopputuloksena uudet kaukolasit. Niin että mitkä? No en minäkään ymmärrä. Mutta niin saamassani pienessä kortissa jossa on speksit näöstäni, lukee. Syynä lienee "nuorisomoniteholinssit" jotka pienen pähkäilyn jälkeen päädyin ottamaan. En kuulemma varsinaisesti tarvitsisi kaukolaseja mutta koska noita voi pitää halutessaan koko ajan päässä ja esimerkiksi pimeällä autoa ajessa niin päädyin ne ottamaan. Minulla on melkoisen huono hämäränäkö nimittäin. Niissä on siis linssien alaosassa lukulasiominaisuus ja yläosassa kaukonäköominaisuus. Tai jotenkin noin. Mutta ei siis sitä sellaista selvästi erottuvaa "mummolinssiä".


Halusin tällä kertaa hyvän kokoiset kehykset, että eivät ole näköesteenä ja jotain väriä halusin myös. Olin ajatellut selvitä aika pienellä budjetilla mutta eihän siinä sitten ihan niin käynyt. Linssit tulivat maksamaan enemmän tuon kauko-ominaisuuden takia ja kun optikko kiikutteli minulle erilaisia kehyksiä kasapäin kokeiltavaksi niin ei siinä  paljon ehtinyt hintoja kurkkia. Sitten kun NE kehykset osuivat nassulle niin eihän siinä enää mikään hintalapun tiirailu auttanut.


Alunperin olin ajatellut jotain violetin sävyisiä kehyksiä mutta itseä miellyttäviä ei sitten oikein sen sävyisenä osunut kohdalle. Nämä Versacen sinivihertävän kukertavat kehykset sitten jäivät heti ensikokeilulla kaihertamaan mieltä ja niin vaan niihin päädyin vaikka niiden tummuus vähän arvelluttikin. Pohjasävy niissä on siis lähes musta tummansininen. Ne ovat kooltaan aika isot, ehkä jopa vähän liiankin isot minun kasvoilleni mutta koska tykästyin niihin muuten niin kovasti niin ohitin asian sitä sen enempiä miettimättä.


Sangoissa on tuo Versacen tuttu ornamenttikuvio ja se kimaltelee aivan ihanasti valon osuessa siihen sopivasti. Vähän siis myös blinblingiä, mistä tykkään aivan erityisen paljon. Sankojen väripläjäykset ovat vähän niin kuin helmiäisenhohtavat, sinistä ja vihreää.


Hieman nämä uudet kaukoihmetykset ovat vaatineet opettelua ja edelleen olen vähän arka niitä julkisesti käyttämään, esimerkiksi töissä. Ne ovat niin paljon isommat kuin edelliset kehykset ja niin paljon tummemmat ja muutenkin tosi näkyvät. Lisäksi silmieni eriparisuus korostuu mikä sekin vähän häiritsee itseäni. Jonkinlainen linssienpuhdistusainekin melkein pitäisi tosin hankkia, jostain syystä onnistun klähmästämään linssit hyvin nopeasti ja pelkkä putsausliina ei oikein tunnu aina purevan toivotulla tavalla. Mutta noin yleisesti ottaen tykkään uusista laseistani tosi paljon ja esim. kotona pidän niitä mielelläni vaikka vähän muutenkin vaan.



tiistai 6. lokakuuta 2015

24h

Nyt on sekin testattu yhden meikkivoiteen osalta, nimittäin kahdenkymmenenneljän tunnin kesto. Ostin blogikollegalta Kat Von D lock-it tattoo foundation -meikkivoiteen ja innolla lätkäisin sen nassuun ennen yövuoroon menoa. Alunperin en ollut ajatellut pitää meikkiä naamassani 24h, mutta sitten kun siinä vaan kävi niin, niin ajattelin tehdä pienen postauksen siitä miltä nassu näytti. Varsinkin, kun kyseinen meikkivoide lupaa 24 tunnin kestoa.


Koska en ollut suunnitellut tätä niin valitettavasti kuvat ennen meikkiä ja siitä miltä meikki näytti heti valmistumisensa jälkeen, puuttuvat. Yövuoro oli viimeinen ennen vapaita ja usein hengailen viimeisen yön jäljiltä kotiin päästyäni hyvän tovin hereillä, joskus yritän olla jopa menemättä nukkumaan, mikä onnistuu hyvin harvoin. Tai siis en minä nukkumaan välttämättä menekään, mutta nukahdan.


Tällä kertaa tuli räpsittyä aamusta kuvia koska meikkipohja näytti edelleen kohtuullisen kivalta ja ajattelin, että tulevaan meikkivoidepostaukseen voisi saada kivasti materiaalia kertomaan siitä miten se kestää kasvoilla. Yritin sinnitellä hereillä mutta sitten tuumasin, että josko tunnin tai parin päiväunet kuitenkin. En käynyt pesemässä meikkejä pois koska en siis ollut menossa nukkumaan, vaan päiväunille. Jep, jep!

 Yllä olevat viisi kuvaa napsittu vähän eri ikkunoiden edessä, siksi valaistuksessa hieman eroja. Kuvissa meikkipohja on ollut kasvoilla vajaan 16 tuntia.

Niinhän siinä sitten kävi, että sohvalla tuli röhnötettyä vähän pidempään, kuin ihan vain pari tuntia. Harmillisesti ilta jo selkeästi hämärsi kun vihdoin jaksoin kiskaista itseni ylös sohvan uumenista, joten illan kuvat on otettu ikävästi sähkövalossa. Eikä edes minkään upean rengasvalon tai muun hienouden ääressä, vaan ihan vaan vessan kelmeässä valaistuksessa. Yritin kuvankäsittelyllä saada kuvista enimmän keltaisuuden pois mutta ovathan ne toki siitä huolimatta vähän nuhjuisia.


Meikkipohja oli mielestäni edelleen varsin katseen kestävä oltuaan kasvoilla 24 tuntia. Meikin lisäämisen ja näiden viimeisten kuvien väliin mahtuu muistaakseni yksi blottaus yön aikana joka sisälsi kevyen siveltimellä suoritetun sipaisun Lumenen CC-puuteria ja ennen illan kuvien ottamista testailin kasvoille kevyesti Oriflamen aurinkopuuterikuulia ja siinä samalla hipsutin pienesti mineraalimeikkipuuteria nenänpieliin, nenänpäähän ja ehkä vähän leukaan. Muuten en ole meikkipohjalle varsinaisesti tehnyt mitään vuorokauden aikana. Paitsi nuhjannut sitä toki "muutaman" tunnin ajan tyynyyn.

En osaa vielä mitään kunnollista sanoa kyseisestä meikkivoiteesta, mutta sen voinen todeta, että se todellakin kestää kasvoilla luvatut 24 tuntia! Ei tokikaan ihan yhtä peittävänä ja freesin näköisenä kuin heti lisäämisen jälkeen, mutta varsin käyttökelpoisena kuitenkin.

Enkä sitten muuten suosittele kenellekään samaa, kasvojen iholle tekee ihan hyvää olla osan vuorokautta ilman meikkituotteiden tuomaa kuorrutusta eli älä kokeile tätä kotona!


sunnuntai 13. syyskuuta 2015

LivBoxin tuomaa: Schwartzkopf BC Bonacure Oil Miracle Rose Shampoo ja BC Bonacure Oil Miracle Rose Head&Scalp Treatment

Tutustuin tähän kaksikkoon LivBoxin myötä ja tykästyin kovasti. Olen ostanut shampoota parikin täysikokoista tuubillista ja öljyäkin pari pulloa LivBoxista saatujen näytekokojen loputtua (tosin yksi setti on mennyt teinittärelle joka käytti ensimmäisen täysikokoisen shampootuubini vähän niin kuin varkain tyhjäksi).

Ihastuin hiusöljyihin jokunen vuosi sitten, ihanaa kiiltoa ja siloisuutta vähällä vaivalla ja hiuksetkin vissiin tykkäävät. Schwartzkopfin öljy on tarkoitettu kuiville hiuksille ja kuivalle hiuspohjalle. Sen luvataan parantavan kammattavuutta, suojaavan hiuksia ja antavan kiiltoa eikä se kuulemma tee hiuksista raskaan tuntuisia. Ihan silkkaa pelkkää ruusuista saatavaa öljyä tuote ei ole, INCI-listassa tulee ensin pari silikonista ainesosaa mutta ruusuöljyt (rosa canina fruit oil ja rosa damascena flower oil) ovat sitten jo heti kolmantena ja neljäntenä ennen hajustetta. Myöhemmin listalla keikkuu myös aprikoosinkiviöljy. 21.90 ja 20.90


Rose-öljy tuoksuu miellyttävästi ruusulle ja se on pakattu muoviseen pulloon josta sitä on helppoa annostella. Pullonsuussa on muovinen "sisäkorkki" eli tuotetta ei pääse hulahtamaan kämmenelle yhtä helposti kuin esim. avonaisesta pullonsuusta. Pieni määrä riittää ja ainahan voi lisätä jos siltä tuntuu. Liikaa käytettynä öljy tekee hiuksistä klähmäiset ja rasvaiset. Itse olen tottunut käyttämään hiusöljyjä hoitoaineena pestyihin hiuksiin tai kuiviin hiuksiin silottamaan ja kiillottamaan latvoja.

Schwartzkopfin ruusuista hiusöljyä voi kuitenkin käyttää myös ennen pesua hiuksia ja hiuspohjaa hoitavana käsittelynä. Sitä levitetään ensin hiusten pituuksiin ja latvoihin jonka jälkeen otetaan lisää öljyä ja hierotaan se hiuspohjaan. Öljyn annetaan vaikuttaa noin 5-10 minuuttia jonka jälkeen öljy huuhdellaan lämpimällä vedellä ja hiukset pestään kahdesti (valmistajan ohjeen mukaan) BC Oil Miracle Rose Shampoolla. Suosittelen kokeilemaan, varmasti varsinkin kuivasta hiuspohjasta kärsiville varsin mainio ja erityisesti talviaikaan sopiva hoito.

Shampoo tuoksuu niin ikään ruusulle. Se on suunnattu "kaikille hiuksille jotka kaipaavat kiiltoa mutta eivät ole liian vahingoittuneet". Sen luvataan puhdistavan hellävaraisesti hiukset ja kuivan hiuspohjan. Käyttöohjeessa ohjeistetaan jättämään shampoo vaikuttamaan hiuksiin 1-2 minuutiksi lisäämisen jälkeen ennen kuin se huuhdellaan pois.


Shampoo on miellyttävän pehmoista ja tekee myös pehemän vaahdon. Toisinaan minusta tuntuu, että se ei oikein vaahtoudu ja tuolloin vaahdotan hiukset usein kahteen kertaan. Tuote pesee hiukset mielestäni hellävaraisesti mutta hyvin ja mielestäni se myös kosteuttaa hiuksia mukavasti.

Koostumus shampoossa on melko notkea mutta se ei ole kuitenkaan ihan juoksevaa lirua. Väriltään se on hennosti vaalenpunertavaa. En oikein osaa ottaa kantaa tuohon hiuspohja-asiaan, mutta ainakin oma, ajoittain kuivuuttaan pölisevä hiuspohjani on shampoosta tykännyt. Shampoo on pakattu tuubiin ja pakkausmuotona se on mielestäni varsin ok shampoolle.


Mielestäni molemmissa tuotteissa on suht miellyttävä ruusun tuoksu, ei niin synteettinen ollenkaan kuin mitä voisi kuvitella. Se on melko voimakas siinä vaiheessa kun tuotteita käyttää mutta en ole huomannut sen jäävän hiuksiin mitenkään häiritsevänä. Toki lyhythiuksisena tuoksua ei välttämättä itse niin helposti hiuksista huomaa kuin pidemmissä kutreissa.

Sokoksen verkkokaupassa hiusöljy näyttäisi maksavan 21.90€ ja shampoo 20.90€. Itse olen ostanut näitä Nettioutlet.fi-verkkokaupasta.

maanantai 7. syyskuuta 2015

FOTD, vaaleanpunaisen huulipunan hinku

Charming Nails postasi jo tovi sitten ihanat kuvat ihanasta meikistä ja se laukaisi tuolloin meikäläisessä jonkinlaisen megatarpeen vaaleanpunaiselle huulipunalle. Siinä sitten googlettelin illan jos toisenkin kuvia lähinnä MACin vaaleanpunaisista huulipunasävyistä. Töihin lähtiessä sitten eräänäkin iltana tuli mieleeni, että eikös mulla taidakin olla ihan jo olemassa omissa kätköissäni ainakin yksi, jos ei nyt ihan vaaleanpunainen, niin ainakin joku sinne päin oleva Lancômen Rouge in Love.

Olihan minulla, sävy 240M Rose En Deshabillé. Se on vähän sellainen beigehtävä vaaleanpunainen jossa on jonkin verran pientä kimallusta mukana. Runsaasti kerrostettuna siitä saa aika tummahkon nudehtavan sävyn aikaan. Se on hieman jännä sävy mielestäni joka näyttää valaistuksesta riippuen vähän eriltä.


Noin muuten kyseinen meikkikokemus oli hieman ikävä koska silmäni vuosivat aivan hulluna. En tiedä tälläkään kertaa mistä se johtui, ilmeisesti silmiin meni jotain kasvovoidetta tms. Aurinkovoiteista silmäni vuotavat hyvin herkästi jos sitä menee yhtään liian lähelle silmiä (joskus ei riitä edes muutaman sentin varoalue) mutta tällä kertaa en kyllä niiden kanssa lätrännyt. No, mysteeriksi jäi. Ihme ettei kuvissa ole suttuisempi meikki ja punaisemmat silmät.



Tästä meikistä on jo tovi aikaa vierähtänyt ja sen jälkeen on tullut hankittua muutamakin huulipuna hieman hakuammunnalla sopivaa vaaleanpunaista metsästäessä joista yksikään ei sitten ole osoittautunut ihan siksi mikä on ollut hakusessa, mutta muutama varsin kiva sävy kuitenkin on kokoelmiin silläkin taktiikalla saapunut.

Tosin syksyä kohden kun tässä kovaa vauhtia ollaan koko ajan menossa niin vaaleanpunaiset eivät ehkä enää ole niin tapetilla muutenkaan, huomaan kaipailevani jo hieman synkempää väritystä ja olenpa tässä jo hetken tuumaillut ponitukastakin luopumista, ajatuksissa on pyörinyt ottaa tuohon etureuhkaan jotain tummaa, ehkäpä jotain viileää burgundia vaikkapa. Katsotaan....