keskiviikko 20. elokuuta 2014

Ensikosketus essenceen; Viva Brasil, 02 destination: Sao Paolo

Otin ensikosketukseni essenceen samalla, kun shoppailin ensimmäistä kertaa saksalaisessa nettiputiikissa Kosmetik4less'issä. essence on cosnova Beauty nimisen yhtiön kosmetiikkamerkki, samainen yhtiö valmistaa myös CATRICE-merkkistä kosmetiikkaa. Saksalainen yhtiö on perustettu 2001 ja sen liikevaihto nykyisellään on reippaasti yli 200 miljoonaa euroa vuodessa, työntekijöitä on noin 250. cosnova Beauty ei käytä eläinkokeita ja esimerkiksi 95 % essencen tuotteista valmistetaan Euroopassa. Yhtiö harrastaa hyväntekeväisyyttä ja kannustaa myös työntekijöitään hyväntekeväisyyteen.

Mainostekstit kertovat essencen olevan erityisen laadukasta kosmetiikkaa joka on kuitenkin erityisen edullista. Korkea laatu ja alhaiset hinnat mahdollistetaan mm. mainostuskulujen pitämisellä mahdollisimman pieninä. cosnova Beauty kertoo essencen olevan Euroopan eniten myyty kosmetiikkamerkki.

No niin, se siitä ja sitten itse poskipunaan. Se kuuluu essencen kesäkokoelmaan 2014 Viva Brasil, eli se häviää valikoimasta myytyään itsensä loppuun. Kokoelmaan kuului kaksi poskipunaa; pinkki 01 I [sydän] Brasil ja tummempi punasävyinen 02 destination: sao paolo!. Yleensä suosin juurikin pinkkejä tai ainakin pinkihtäviä sävyjä poskillani mutta nyt halusin vähän vaihtelua valikoimiini ja melko tehokkaan googlettelun jälkeen klikkasin ostoskoriini sävyn 02.

 

Kosmetik4less'in sivuilla oleva kuva antaa paljon todellisuutta viileämmän sävyvaikutelman ja internetin syövereitä penkoessani meinasin jo jättää kyseisen poskipunan ottamatta, koska epäilin sen olevan minulle aivan liian lämminsävyisen. Onneksi kuitenkin otin, koska se on varsin käyttökelpoinen ja kaunissävyinen poskipuna.

Poskipuna on pakattu kirkkaaseen muovirasiaan jossa ei ole peiliä eikä sivellintä. Itse en juurikaan ole löytänyt käyttöä poskipunien mukana tuleville siveltimille joten arvostan mieluummin kompaktia pakkausta kuin suren siveltimen puuttumista. Kovin kallista vaikutelmaa pakkaus ei tee, mutta ei toisaalta näytä tai tunnu mielestäni erityisen halvaltakaan (kokonaisuus antaa itsestään itse asiassa  paljon kalliimman vaikutelman kuin mitä todellinen myyntihinta on).


Poskipunan pinta on kohokuvioitu kolmiuloitteisesti SÃO PAOLO-tekstillä. Henkilökohtaisesti tekstin sisältö tässä tapauksessa on minulle aika lailla yhdentekevä, mutta minua ihastuttaa se miltä poskipunan pinta näyttää.


Jos olisin vähän suurempi jalkapallofani (minähän olen siis jääkiekkoihminen) niin essencen Viva Brasil-kokoelma olisi todennäköisesti saattanut kiinnostaa minua enemmänkin jolloin poskipunaa koristava tekstikään ei olisi tuolloin jäänyt yhtä yhdentekeväksi, kuin mitä se nyt on. Yhtäkaikki, poskipuna viehättää minua visuaalisesti suuresti ja ilahdun joka kerta uudestaan sitä käyttäessäni.

Netissä seikkaillessani ja muiden bloggaajien ja vloggaajien kuvia, videoita ja swatcheja katsellessani en ole voinut välttyä ihmettelemästä miten eri sävyiseltä omat swatchini näyttivät niihin verrattuna. Olin erittäin positiivisesti yllättynyt ja ilahtunut kun sain tämän poskipunan hyppysiini ja kokeilin sitä ensi kertaa kämmenselälleni. Pannussa se näytti jopa hieman pelottavan rusehtavalta, lähes tiilenpunaiseen vivahtavalta, mutta sipaistuani sitä kämmenselälleni se olikin todella kaunis, viileään vivahtava punainen, joka valon osuessa siihen häivähti aavistuksenomaisesti magentaan.

Selitys swatch-kuvissa esiintyvälle sävyvaihtelulle selittyi sitten sillä, että en mitenkään onnistunut kikkailemaan kuvaa swatchista niin, että se olisi kuvassa toistunut samanlaisena kuin se verkkokalvoillani toistui. Siksi tässäkin on sen tsiljoona samanlaista swatch-kuvaa (jotka tosin minun silmiini eivät ole samanlaisia ja toivon, että bloggerkaan ei niitä myöskään sössi sellaisiksi).





Kuvat on otettu luonnonvalossa ilman salamaa, alimmaisen kuvan toinen kuva on valaistuksen osalta otettu pohjoissuunnassa ja nuo lämpöisemmän väriset kuvat taas ovat eteläisen ikkunan edessä napsittuja. Mitään magentaista hohtoa en kuviin millään ilveellä saanut.

Destination: Sao Paolo! on melko pigmenttistä mutta ei niin, että sen käyttö olisi hankalaa. Tosin itse käytän poskipunaa melko maltillisesti, pidän enemmän siitä, että poskipuna näyttää luonnolliselta, kuin että sen olemassaolo hyppää silmille. Niinpä minun käyttömäärilläni swatch-kuvien selkeä hehku jää poskilla melko vaimeaksi ja sävykin pysyy sellaisena terveen punakkana, pakkasposkien tyyppisenä. Ainakin arkimeikissä. Alla olevasta kasvokuvasta poskipunaa saattaa joidenkin olla vaikeaa havaita, mutta on se siellä. ;-)


Kestoltaan poskipuna on ihan kohtuullinen ja sitä kyllä joutuu lisäämään jossain vaiheessa päivää, mikäli haluaa sitä poskiltaan vielä iltasella katsella.  Se tarttuu hyvin siveltimeen (Real Techniquesin poskipunasivellin) ja se tuntuu pehmeän silkkiseltä. Koostumus on hienojakoinen eikä se tunnu lainkaan jauhoiselta tai kuivalta. Levittyvyys on hyvä ja kuten todettua, siinä on hyvä pigmentti.

Hintaa Viva Brasil-kokoelman poskipunalle tuli vaivaiset 2,45€ eli lähes ei mitään. Kaiken kaikkiaan sanoisin, että erinomaisen loistava hinta-laatusuhde. Ainoa mietitystä aiheuttava asia poskipunassa on sen INCI-listalta löytyvä palmuöljyliitännäinen ethylhexyl palmitate.

Tällä hetkellä minulla ja destination: Sao Paolo!'lla on kuherruskuukausi meneillään ja olen halunnut käyttää sitä joka päivä sen saapumisesta lähtien. Kyllästyminen tullee jossain vaiheessa vastaan tai vähintäänkin vaihtelunhalu, mutta toistaiseksi nautiskelen uudesta poskipunastani täysin sydämin.



torstai 14. elokuuta 2014

Dollish Polish The Finnish Blogger Collection osa II

Seuraavaksi kyseisestä kokoelmasta päätyivät kynnelle ihanat lakat Drooling Over Your Polish ja Sweet Dreams Are Made of Glitter. Molempiin suhtauduin etukäteen pienellä varauksella niiden kultaisuuden takia, mutta se osoittautui aivan turhaksi. Enkä kyllä olisi mitenkään voinut jättää hankkimatta Eurythmics ja Annie Lennox fanina tuota Sweet Dreams Are Made of Glitteriä jo ihan pelkästään nimenkin takia. ;-)


Sweet Dreams Are Made of Glitter on todella kaunis, herkän haalean sininen lakka, joka on hyvin läpikuultava. Kuvassa kerroksia on vähintään 4. Lakka kuivuu nopeasti joten kerrostaminen ei ollut mikään ongelma. Siinä on pientiä kultaisia ja hologrammisia hippusia jotka näyttävät auringossa todella kauniilta, harmi etten saanut niitä toistumaan kuvissa todellisina.


Nimettömissä ja muiden kynsien kärjissä on Drooling Over Your Polish, joka on harsomaisen kaunis, kultaisia ja valkoisia glittereitä kirkkaassa pohjassa sisältävä lakka. Kimaltelee auringossa upeasti (mutta ei harmillisesti minun kuvissani). Tykkäsin näistä kynsistä todella paljon, ihanan herkät mutta kuitenkin tyylikkäät ja vähän jopa glamoröösit, mutta ei niin, etteikö menisi ihan arkenakin kivasti.


Tässä kynnet suorassa auringonvalossa, mutta pönttö kamerani ei suostunut upeaa kimaltelua taltioimaan.

Olen ollut todella tyytyväinen kokoelman lakkoihin ja niiden keskinäiseen yhdisteltävyyteen. Vielä olisi yksi lakka testaamatta, mutta se on niin omanlaisensa verrattuna noihin muihin, että sitä en ajatellut edes kokeilla yhdistää kokoelman muihin lakkoihin.


tiistai 29. heinäkuuta 2014

Kesätunnelmissa, Dollish Polish The Finnish Blogger Collection

Blogissa on ollut hiljaista kuin...no, kyllähän te tiedätte; huopatossutehtaalla. Olen lomaillut pätkissä, alkukesästä oli viikon loma ja nyt heinäkuussa puolitoista viikkoa. Kesään on mahtunut myös pientä kesäflunssan potemista, joka onneksi ei osunut pahimpiin helteisiin!

Olen aika lailla ollut tekemättä mitään, niin sanotusti ottanut rennosti. Kaikkea ihanaa ja hauskaa ja rentouttavaa tapahtumaa on toki ollut, mitä on varmasti alkutalven kylminä ja loskaisina iltoina lämmittävää muistella. Hirmuisen hyvä mieli on kesästä 2014 tähän mennessä jäänyt.

Toivottavasti teilläkin on ollut mukava kesä ja toivottavasti se jatkuu vielä pitkään yhtä mukavana! Lyhythän Suomen kesä ajallisesti on, mutta toisaalta, sen voi samalla vaivalla mieltää myös pitkäksi omassa mielessään ja näin pidentää sitä "optisesti". ;-)

Mennä päräytin tilaten CesarsShopista heidän Exclusive-kokoelmansa The Finnish Blogger Collection, jonka joukko suomalaisia kynsibloggaajia on tehnyt yhteistyössä indielakkamerkki Dollish Polishin kanssa. Minun piti alunperin ostaa vain muutama lakka, mutta sitten en osannut päättää mitä ottaa ja mitä jättää, joten jotenkin siinä sitten vaan kävi niin, että kotiutin ne kaikki! Hupsista!

Ensitestailuun päätyivät Unicornification, Better Not Waste ja Sonnlight Star. Kombosta tulikin vähän vahingossa aivan ihana hyvänmielen kesämanikyyri, josta olen saanut paljon positiivista kesäfiilistä lisää.


Pikkusormessa ja etusormessa Sonnlight Star, johon ensituntumalta olin aavistuksen harmistunut kun en meinannut glittereitä saada bongattua kynnelle asti, mutta joka on kuitenkin aivan ihanan kesäisen pinkki. Varmasti ystävystymme vielä intohimoisesti kunhan pääsemme jatkossa tekemään lähempää tuttavuutta.


Peukalossa ja keskisormessa Unicornification jota kohtaan tunsin lievää skeptisyyttä etukäteen, mutta johon sitten taisin vähän ihastua kun sen kynnelle asti sain lakattua. Varsin onnistunut toteutus ja ihan oikeasti satumainen lakka.


Nimettomässä alla Girly Bitsin upea What The Deuce? ja sen päällä pari kerrosta Better Not Waste'a. Tämä lakka oli se, joka etukäteen eniten ihastutti ja en kyllä joutunut pettymään pätkän vertaa, se on kertakaikkiaan ihanaakin ihanampi!


Tulossa on karmean työntäyteinen elokuu, nyt jo hirvittää! Onneksi siihen eteen mahtuu vielä viimeinen pieni irtiotto 4 päiväisen kotimaanlomasen muodossa, joten ehkä sitä jaksaa sitten siellä töissäkin muutaman viikon asua.


Vielä on siis kolme ihanaa bloggaajalakkaa odottamassa testailua, katsotaan mihin väliin ne ehdin testailla. Kyllä vähän hirvitti lakat hankkia, olisi sille rahalle varmasti järkevämpikin kohde löytynyt, mutta taas näitäkin kynsiä ihaillessani ja niistä hyvää mieltä ja iloa ammentaessani tulin siihen lopputulemaan, että ei tullut ihan hukkaan heitettyä kuitenkaan.

The Finnish Blogger Collection on kyllä mielestäni todella onnistunut kokoelma ja erityisen ihanaa siinä on mielestäni se, että sen on suunnitellut joukko upeita bloggaajia joista osan kanssa saan olla tekemisissä muutenkin ja näin näille ihanille kynsilakoille tulee vielä pieni arvokas tunnelisä kaiken muun ihanuuden päälle. Kiitos siitä!

tiistai 17. kesäkuuta 2014

Sparkle in the sun like Edward Cullen!

Sain blogin kautta kokeiltavaksi Ultrasunin aurinkovoiteen Medium 20 SPF Sensitive glimmer formula. Kyseessä on siis kimalteleva aurinkovoide. Minulle kimallus aurinkovoiteessa on ihan uusi juttu, mutta esikoiseni ystävällisesti valaisi, että se on nykyään ihan tavallinen juttu. Jahas, kuulostanko ikälopulta jos totean, että kaikkea ne keksiikin... :-D

Olen väritykseltäni vaalea ja minulla on punapigmenttisyyttä ihossani sen verran, että pisamia tulee ja yleensä palan ennen kuin rusketun. Aurinkovoiteet tai muu suojaus on siis erityisen paikallaan meikäläiselle. Turhan höveli olen kylläkin sen suhteen ja olen muutamankin kerran kärväyttänyt itseni (niin myös tänä vuonna alkukesästä kaulansyrjästä ja niskasta, ihan oma vikani oli).

Olin aika skeptinen tämän Ultrasunin voiteen suhteen. En suinkaan sen suojaustehojen osalta vaan sen kimalluksen. Yllättäen kuitenkin tykästyin siihen! Sain jopa villin ajatuksen sivellä sitä iholleni esim. kesän iltajuhliin tai vaikka terassi/baarikeikalle. Voiteen kimallus on mielestäni juuri sopivaa, kimalteet ovat hyvin pieniä ja ne kimmeltävät auringossa mielestäni kauniin maltillisesti ja tasaisesti. Virallisesti voiteen sanotaan tekevän ihosta hohtavan, mutta minusta se kyllä tekee siitä kimaltavan. Ainakin auringossa, ilman auringonvaloa iho ei kimaltele, paitsi sähkövalossa.

Yritin saada kuvia timanttisesta ihostani, mutta eihän se kimellys näy kuvissa kuin aavistuksen verran (kannattaa klikata kuvat isommiksi, vaikka eivät ne isommatkaan kuvat valitettavasti kovin paljon informatiivisempia ole).



Ultrasun Medium 20 SPF Sensitive glimmer formula suojasi ihoa mielestäni hyvin. Voiteen mukana tuli levitysohjeet ja suositustaulukko miten pitkään auringossa voi olla riippuen siitä, mikä väritys on (punapää, blondi, ruskeaverikkö, mustatukka). Tuotteessa on sekä kemiallinen että fysikaalinen filtteri ja sen sanotaan olevan hyvin hankausta, hikeä ja vettä kestävä.

Veden kanssa en lutrannut ja hankauksen osalta totesin, että kimalteet tarttuvat vaatteisiin. En tosin kokenut sitä mitenkään erityisen häiritsevänä. Levityksen jälkeen kämmenet ovat todella kimalteiset, eli kädet kannattaa pestä kunnolla, muuten pienen pientä kimalletta on takuuvarmasti vaatteissa ja kaikessa mitä hipeltää. Tuote on hajusteeton ja säilöntäaineeton.



Ultrasun on sveitsiläistä alkuperää. Sen luvataan suojaavan ihoa koko päivän yhdellä levityksellä. Se levittyi helposti eikä jättänyt ihoa erityisen tahmaiseksi. Se kuivui huomaamattoman tuntuiseksi ja kimalteiden siirtymistä lukuunottamatta se ei sotkenut vaatteita. Voide on pakattu kätevään ja hygieeniseen pumppupulloon, mistä plussaa.

Olin loppujen lopuksi erittäin positiivisesti yllättynyt tästä tuotteesta ja taisin ihan vähän ihastua kimaltavaan aurinkorasvaani, vaikka onhan se ajatuksena ehkä vähän hassun hömpähtävä. Ultrasunin aurinkosuojatuotteita myydään Stockmannilla, Sokoksella ja Sokos Emotionissa ja netistä niitä voi ostaa Hobby Hallista.

tiistai 3. kesäkuuta 2014

Yves Rocher Youthful Glow Foundation

Aina välillä tulee tilailtua Yves Rocherilta juttuja. Lähinnä tilailen suihku- ja käsisaippuoita mutta myös tuoksuja ja kropparasvoja on tullut tilailtua. Meikkejä en juurikaan ollut tilannut ennen kuin innostuin merkin huulipunista ja kovasti kehutustua Sexy Pulp-ripsiväristä (jonka jo omistan, mutta en ole vielä korkannut kokeillakseni). Muutama luomivärikin on löytänyt luokseni ja joitakin silmäkyniä myös. Onhan noita kertynyt kaikenlaisia nyt kun tarkemmin alkaa listaamaan.

Tällä kertaa halusin kirjoittaa kuitenkin Yves Rocherin nestemäisestä meikkivoiteesta Youthful Glow'sta, joka on tarkoitettu normaalista kuivalle iholle. Sitä kuvataan ylelliseksi ja sen luvataan antavan tasaisen, peittävän ja nuorekkaan pinnan joka näyttää luonnolliselta. Ihosta luvataan kosteutettua, silkinsileää ja mattapintaista (englanniksi tosin luvataan tasaista satiinipintaa ja ranskaksi mattaista satiinia). Sen koostumuksen sanotaan sisältävän ruusuvahan ympäröimää helmiäistä.

Ööö, siis mitä? Ihan pakko hetki miettiä, että mitä oikeasti käytännössä tarkoittaa ruusuvahan ympäröimä helmiäinen meikkivoiteessa...no niin, mietitty on eikä asia tainnut aueta sen paremmin. Minulla on "paha" tapa lukea näitä lupauksia ja tuotekuvauksia ihan ajatuksella ja toisinaan on pakko vähän ihmetellä mitä ne oikeastaan käytännössä tarkoittavat - vai tarkoittavatko yhtään mitään.


Youthful Glow Foundation on pakattu kätevään ja hygieeniseen pumppupulloon. Pullo-osa on lasia, mikä on mukavan tyylikästä, mutta se on muotoiltu näppärästi kädessä pysyväksi ja lasia ei ole ylenmäärin, joten painoakaan ei ole ihan mahdottomasti. Pullossa on normi 30 ml meikkivoidetta. Itseäni vähän hämäsi se seikka, että pullossa ei ole korkkia. Reissaamista silmällä pitäen pumppunokan saa kuitenkin lukittua niin, että meikkivoidetta ei pääse vahingossa itsestään pumppaantumaan esim. meikkipussiin. Henkilökohtaisesti silti pitäisin siitä, että pullossa olisi myös korkki.

Meikkivoiteessa on INCI-listan kärjessä heti veden jälkeen toisena silikoni, mutta toisaalta jo neljäntenä listalta löytyy ruusuvesi. Meikkivoide tuoksuu hieman parfyymiselle ruusuhkolle, mutta tuoksu ei ainakaan minun nenääni leyhähtele häiritsevästi lisäämisen jälkeen. Se helmiäinen minulla on tuolta listasta vähän hukassa...ruusuvaha kyllä löytyy ihan listan hänniltä.


Koostumus on ohuehko mutta ei juokseva ja ihanan pehmeän tuntuinen. Meikkivoide leviää iholle helposti ja se on mielestäni melko hyvin peittävä. Se jättää iholle sileän satiinisen pinnan josta valo heijastuu kauniisti.


Olin erittäin positiivisesti yllättynyt miten kiva meikkivoide Youthful Glow on. Minulla on sävyt Beige 000 ja Beige Rosé 000. Niissä ei ihan hurjasti ole eroa keskenään ja olen käyttänyt niitä aika usein sekoitettuna toisiinsa. Beige 000 on keltaisempi kuin Beige Rosé 000, niin kuin nimestäkin jo voi päätellä. Periaatteessa punertavampi Beige Rosé mätsää ihooni paremmin, mutta toisaalta minulla on sen verran paljon punakkuutta ja kirjavuutta ihossani, että myös Beige istuu siihen varsin kelvollisesti. Voisin kuvitella, että Beige 000 on minulle aika hyvä kesäsävy.


Kumpikaan sävyistä ei ole mikään aivan lakananvaalea ja minulle onkin jostain jäänyt sellainen mielikuva, että Yves Rocherin meikkivoiteiden vaaleimmatkin sävyt olisivat aika tummia. Onneksi kuitenkin uskaltauduin Youthful Glow'ta kokeilemaan, sen verran vaaleita nuo molemmat kuitenkin ovat, että käyvät myös vähän kalpoisemmallekin iholle. Beige Rosé on mielestäni vaaleampi sävy mutta se on myös viileämpi. Ihan mukavaa, että meikkivoiteesta on saatavilla sekä kelta- että punertavapohjainen versio.


Yves Rocherin Youthful Glow on varsin kelvollinen meikkivoide ja sopii erityisesti normaali-ihoiselle ja varsinkin jos ihossa ei ole kovin paljoa peiteltävää. Näin meikäläisen rontti nelikymppiselle iholle se istuu nätisti ja lopputulos on itseäni miellyttävän luonnollinen. Pidän melko luonnollisesta ja kevyestä meikkipohjasta ja Youthful Glow tarjoilee juurikin sitä.


Kermaisen koostumuksensa ansiosta se levittyy suht nätisti myös kuivempiin kohtiin ihossa eikä korosta niitä rumasti.  Hyvän peiteaineen kanssa sillä saa melko peittävääkin jälkeä aikaan niin halutessaan.

Harmillisesti minulla ei ole kuvaa nassusta nakuna, mutta minullahan siis on nykyään valitettavasti aina vähintäänkin kirjavat kasvot ilman meikkiä (vanhoja arpia, maksaläiskiä, hieman couperosaa jne.) ja näppylöitä sekä punaisia jälkiä on oikeastaan koko ajan muutamia, paikat vain hieman vaihtuvat. Siihen nähden Youthful Glow tasoittaa ihonsävyä erinomaisen hyvin, mutta mikäli haluaa täyttä peittoa niin siihen tämän meikkivoiteen tehot yksinään eivät riitä.

Minun pintakuivalla, T-alueelta hieman rasvoittuvalla (varsinkin nenä) iholla pysyvyys on kohtuullisen hyvää. Meikkivoidetta pystyy toki myös kerrostamaan mikäli haluaa peittävämpää ja "pakkelisempaa" meikkipohjaa.


Mielestäni hinta-laatusuhde on erittäin kohdillaan, meikkivoiteen normaalihinta Yves Rocherilla on 18,90€,  ja tätä postausta kirjoittaessani se näytti olevan ainakin verkkokaupassa tarjouksessa 15,90€. Nyt tekstin julkaisuhetkellä hinta on taas tuo normaali 18,90€. Kannattaa siis kyttäillä tarjouksia.



perjantai 16. toukokuuta 2014

Huulipunavallankumousta täälläkin

Oikeasti nukun suurimman osan vallankumousta yövuoron jälkeen, mutta illalla kun taas suunnistan uudestaan yötöihin, niin huulia taitaa koristaa tämä aika ihana Yves Rocherin limited edition huulikiilto sävyssä Rose vif.


Kuvat on vähän huonoja kun ne eilen illalla äkkiä nappasin ennen töihin lähtöä eli valoa oli hieman niukasti, mutta kyllä niistä sentään jotain tolkkua saa. Yves Rocher kertoo tämän olevan huulikiillon mutta minusta se on kyllä enemmän melkeinpä huulilakka kuin -kiilto.

Pigemntti siinä on todella voimakas, itse en ihan täyslaidallista tykkää huulille ladata koska se on niin hurjan pigmenttinen, mutta hieman sormella pehmentäen väristä tulee todella kaunis. Ihan kunnolla kun huulet meikkaa niin väri on aika punainen, mutta pehmennettynä siitä tulee minun makuuni upea, hieman vadelmanpunaiseen vivahtava.

Huulikiilto tuntuu huulilla tosi pehmeältä ja miellyttävältä ja kuluessaan se jättää ihan nätin stainin jälkeensä. Olin todella positiivisesti yllättynyt miten miellyttäva huulikiilto tämä Rose vif onkaan.

Tuubikuva on lainattu YR:n sivuilta. Se on ihanan iloisen kirjava. Ei kaiken aina tarvitse olla niin vimpan päälle tyylikästä ja mustaa.


Huulipunavallankumouksessahan on kyse naisten sydän- ja hengitysterveydestä ja kauniin punaiset huulet ovat tänään merkkinä siitä, että haluaa olla mukana tukemassa asiaa. Lainaus tempauksen facebook-sivuilta:

"Haastamme kaikki naiset mukaan Huulipunavallankumoukseen aloittamaan onnistumisen kierteen! Punaa siis huulesi 16.5. merkiksi siitä, että naisten sydän- ja hengitysterveys on lähellä sinunkin sydäntäsi."

Ota sinäkin siis rohkeasti haaste vastaan ja punaa huulesi tänään vaikka vähän totutusta räväkämmin!

  Hyvää yötä! :-)

lauantai 10. toukokuuta 2014

Kaunis bloggaaja vs. ruma todellisuus

Karkkipäivän Sanni kirjoitteli Lushin hunajashampoosta ja siinä yhteydessä mainitsi lukijansa kommentista, jossa tämä oli maininnut, että oli kiva nähdä kuva jossa näkyi silmäpussit, kun bloggaajat vaikuttavat niin täydellisiltä. Olin jo aikaisemmin miettinyt vähän läheltä liippaavaa postausta ja tuosta inspiroituneena sitten päätin tämän postauksen päästää eetteriin.

Alunperin lähdin itsekseni pohtimaan omakuvia, joita kauneusblogeissa vilahtelee. Todella monissa blogeissa kuvat ovat erittäin hyvälaatuisia ja usein ihan mielettömän kauniita. Siis ihan kuvina. Lisäksi bloggaajatkin näyttävät niissä useimmiten todella kauniilta ja juu, aika täydellisiltä. Siitä ajatus sitten kiiti seuraavaan aiheeseen eli kuvankäsittelyyn.

Noh, miksi kukaan haluaisi laittaa itsestään rumia kuvia julkiseen jakeluun? Minä ainakin yritän valita kuvistani postauksiin ne parhaat ja edustavimmat. Onko se sitten turhamaisuutta vai mitä, en tiedä? Olen minä niitä rumiakin kuvia blogiini laittanut ja tulen laittamaan vastakin, mutta jos esittelen esimerkiksi jotain meikkikokonaisuutta niin edelleen valitsen postauksiini (omasta mielestäni) parhaat kuvat.

 Puhumattakaan siitä miten fiksun kuvan sitä itsestään antaa julkaisemalla vähemmän fiksuja kuvia...

Toisaalta voisi tietysti pohtia mikä on rumaa ja mikä kaunista ja/tai täydellistä. Minusta ei saa täydellistä tekemälläkään. Liekö maailmassa edes olemassa täydellisen kaunista ihmistä? Kauneusihanteetkin poikkeavat paljon toisistaan riippuen katsojasta ja usein myös kulttuurista/maasta. Itse tässä yhteydessä ajattelen rumilla kuvilla esimerkiksi kuvia minusta ilman meikkiä ja varsinkin kuvia, joissa ihoni on huonossa kunnossa. Sen kunto kun vaihtelee oikeastaan jatkuvasti.


 Meikitön minä

Tarkoittaako se sitten sitä, että pitäisin itseäni rumana aina, kun heilun kotona verkkareissa ja pitsaa muistuttavan naturellin naamani kanssa? Ei tarkoita. Mutta siitä huolimatta koen ne kuvat rumina enkä erityisen mielelläni niitä täällä julkisesti esittele.

Pyjamassa ja kauhtuneessa villatakissa aamutukalla, yövuoron jälkeen ilman unia iltapäivällä vuorokauden vanhassa meikissä (tai mitä siitä on jäljellä)

Eihän rumista kuvista ole tietenkään mitään haittaakaan ja joskus jollekin siellä ruudun takana ne kuvat voivat olla päivän pelastus; voi tuntua ihanalta huomata, että joku muukin näyttää normaalisti siltä, että naaman tilalla on se äitien tekemä roiskeläppä. Tai huomata, että eihän oma tilanne niin paha olekaan, tuokin näyttää noin paljon pahemmalta kuin minä! Toisaalta, onko rumia kuvia edes kiva katsella? Jos nyt itseäni ajattelen blogien lukijana niin taidan minä mieluiten kuitenkin katsella kauniita kuvia kauniista ihmisistä, kuin rumia kuvia rumista ihmisistä (oikeastihan aika harva ihminen on varsinaisesti ruma).


Tietenkin tässä törmätään taas siihen subjektiivisuuteen. Minun kaunis ja/tai minun ruma ei ole välttämättä sama asia kuin sinun kaunis ja/tai sinun ruma. Ollessani erittäin ylipainoinen (ylipainoinenhan minä olen edelleen normimittareilla mitattuna) minua ärsytti normaalipainoisten tai lähes normaalipainoisten kitinä siitä, miten heidän pitäisi laihduttaa, ja hyi että miten on läskiä siellä ja läskiä täällä. Tuntui ikävältä kuunnella sellaista, kun itsellä sitä laihdutettavaa oli 30 kg. Vaikka koen kasvojeni ihon kunnon aika ajoin aivan hirveäksi, niin takuuvarmasti löytyy useampia jotka todennäköisesti suhtautuisivat minun kitinääni ihostani kuten minä suhtauduin noihin läskipuheisiin. Taas pääsen lempisanontaani: kaikki on niin suhteellista!

Lisäksi meillä kaikilla on paremmat ja huonommat päivät. Joskus sitä vaan näyttää nätiltä, ihan sama mitä on nassussa ja niskassa. Joinakin päivinä puolestaan näyttää omaan silmään ihan susirumalta vaikka mitä taikatemppuja yrittäisi tehdä, ja miten upeita rytkyjä niskaansa kiskoa. Kaiken kukkuraksi me itse näemme itsemme aivan eri silmin kuin muu maailma. Itse on niin helppoa nähdä vain ne negatiiviset asiat itsessään, ne pomppaavat aina ensimmäisenä silmiin peilistä ja valokuvista. Ne harvemmin kuitenkaan ovat niitä asioita joihin muut meissä ensimmäisenä kiinnittävät huomiota.

Minä olen aina "kärsinyt" eriparisista silmistäni ja varsinkin nuorena koin, että se on isokin haitta kasvoissani. Harvemmin kukaan koskaan on eriparisuudesta kuitenkaan kommentoinut mitään ja jos se on tullut puheeksi, niin suurin osa ihmisistä on sanonut ettei huomannut sitä ennen kuin mainitsin asiasta. Kaiken lisäksi olen saanut koko aikuisikäni ajan eniten kehuja juuri silmistäni! Miksi siis edelleen asia on minulle arka ja minun on vaikea julkaista esim. täällä blogissa kuvia kasvoistani joissa silmien eriparisuus näkyy erityisen selkeästi? Tai miksi ylipäätään olen niin idiootti, että otan asian puheeksi ja oikein korostan ja alleviivaan sitä? Ihan niin kuin minun silmieni eriparisuudella olisi muka jollekulle muulle yhtään mitään merkitystä! Ihmismieli on kummallinen!


Nykymaailmassa meidät ympäröidään aika lailla kuvilla täydellisistä naisista. On timmiä kroppaa ja niin silkosen siloista ihoa, että ei mitään rajaa! Ripset ovat maskaramainoksissa vähintäänkin samaa tasoa kuin pidemmän luokan ripsipidennykset, ja meikkikuvien lähikuvissa kasvoissa ei ole nähtävissä yhden yhtäkään ihohuokosta, rypyistä nyt puhumattakaan! Julkisuuden henkilöt näyttävät kuvissa aina niin kauniilta ja iättömiltä, ihan kuin heitä eivät normaalit elämän faktat koskettaisi ollenkaan.

Palatakseni takaisin blogimaailmaan, niin haluan uskoa, että kosmetiikkablogeissa esim. kuvamanipulaatiota ei juurikaan harrasteta. Photoshoppaaminen jäänee useimmissa kosmetiikkablogeissakin lähinnä värintoiston ja kontrastin säätämiseen. Olisihan se tietysti aivan ihanaa lätkäistä blogiin "hieman" paranneltuja kuvia. Eihän se kai olisi sen kummempaa kuin naistenlehtien mainokset mullistavista meikkivoiteista, ihmeseerumeista sun muista supertököteistä. Yhtä todellisia nekin ovat, ja niitä saa ihan laillisesti ja luvan kanssa mainostarkoituksessa esitellä.





Koska osaan käyttää kuvankäsittelyohjelmaa (niin kuin näkyy, yllä tosin ehkä "aavistuksen" rautalangasta vääntäen) ja tiedän miltä paranneltu kuva näyttää niin kuvittelen, että osaan katsoa ihmisten kuvia hieman eri tavalla kuin sellainen, joka ei osaa kuvia tietokoneella parannella. En ole kuitenkaan ammattilainen, joten saatan todellakin vain kuvitella. Joskus pysähdyn joidenkin blogissa esiintyvien kuvien äärelle ja mietin, että ihanko oikeasti tuo ja tuo meikkivoide näyttää noin mielettömän kauniilta ja hyvältä ja tasaiselta ja onko kuva todellakin käsittelemätön. Aina käsittelyä ei pysty kuvista erottamaan, kyllä niitä voi parannella paljonkin ilman, että kukaan pystyy sitä näkemään.

Mutta! Kuvatkin voivat valehdella! Joskus kuvat voivat näyttää ihan suoraan kamerasta otettuina siltä, niin kuin niitä olisi jo paranneltu jollakin ohjelmalla. Kuva on myös aina pysäytetty, se on vain sen hetkinen välähdys tilanteesta, kuin mitä napin panallus ja kameran sulkijan liike kestää. Se ei suinkaan aina ole totuus, joskus se on jotain ihan muuta, niin hyvässä kuin pahassakin. Vaikka henkilökohtaisesti valitsenkin postauksiini ne mielestäni onnistuneimmat kuvat, niin yritän karsia niistä onnistuneimmista pois ne kuvat, jotka mielestäni näyttävät kaunistellun totuuden jo valmiiksi. Tai no, joskus turhamaisuuttani voin laittaa mukaan vaikka yhden tai kaksi sellaistakin kuvaa, jotka eivät mielestäni ihan täysin vastaa todellisuutta, vaan ovat sitä parempia, esim. iho näyttää kuvassa paremmalta kuin livenä. Minäkin olen vain (turhamainen) ihminen (ja toisinaan myös vähän turhan ylikriittinen)!

Lisäksi on vielä sekin aspekti tässä blogikuva-asiassa, että aika harvalla harrastajabloggaajalla on studiotason valaistusta tai olosuhteita. Bloggaaja on siis luonnonvalon armoilla ja joutuu etsimään parasta mahdollista paikkaa ja/tai odottamaan parasta mahdollista kuvausaikaa päivästä saadakseen mahdollisimman onnistuneita ja todenmukaisia kuvia. Aina ei kuitenkaan ihan natsaa.


Jos oikein pitkälle mennään niin mukaan soppaan saadaan sekoitettua vielä kamera-asetukset, kropan ja pään asennot, valon suunta, sen väri, kirkkaus ja voimakkuus ja erilaiset heijastukset sun muut kikkailut. Tietenkin kuvien laatuun vaikuttaa paljon myös se millaisella kameralla bloggaaja kuvaa ja millaisella tietotaidolla. Niin se vaan menee ja olisi aika mahdotonta, että kaikki olisivat yllämainituissa asioissa samalla viivalla. Onneksi harjoitus tekee mestarin ja kaikkea voi opetella!

No niin, teksti on jo pitkä kuin nälkävuosi, joten lienee parempi lopetella. En tiedä mikä tässä nyt oli se pääasiallinen sanoma ja tarkoitus. Ehkäpä halusin jotenkin (aavistuksen monimutkaisesti kylläkin) tuoda esille sen seikan, että vaikka moni bloggaaja kenties bloginsa perusteella vaikuttaakin täydelliseltä, niin ei hän todennäköisesti sitä suinkaan ole. Mutta ihan niin kuin esimerkiksi aika moni facebook-tilin omistajista haluaa todennäköisesti laittaa profiilikuvakseen jonkun kivan ja nätin ja edustavan kuvan, niin myös suurin osa bloggaajista haluaa julkaista kivoja, nättejä ja edustavia kuvia itsestään. Minusta se on vain inhimillistä ja ihan normaalia (ja myös lukijaystävällistä, IMHO).

Se ei kuitenkaan tarkoita sitä, että kaikki bloggaajat aina näyttäisivät yhtä täydellisiltä, kuin mitä heidän still-kuvansa blogipostauksissa ovat (en todellakaan puhu nyt itsestäni ;-) ). Loppukaneettina voisin vielä todeta, että meissä kaikissa on kaunista (niin kuin myös rumaakin, kyllä kuulkaa angelinajolietkin näyttävät joskus rumilta), mutta lohdullista kyllä, täydellinen meistä ei ole kukaan!