torstai 17. elokuuta 2017

Kiihkeyttä kuumaa, hulluutta huumaa...

Lauri Tähkän Poltteen sanat käyvät tähän kuin nenä päähän, kyseessähän on siis Urban Decay'n uusin nakupaletti Naked Heat! Se ei ole ollenkaan minun heiniäni lämpöisyytensä takia, mutta koska omistan kaikki aikaisemmatkin nakuset, niin päätin hankkia tämänkin jonon jatkoksi sopimattomuudestaan huolimatta. En siis varsinaisesti huumaantunut sen kuumuudesta. Lisäksi minulla on edelleen meneillään omituinen lämmin kausi ja nurkkiin on kulkeutunut lojumaan jokunen muukin lämminsävyinen paletti. Välillä on ihan hauskaa lähteä seikkailemaan sinne oman mukavuusalueen ulkopuolelle.


Tämä postaus on ehkä vähän sellainen sneak peak-tyyppinen (pre heat, hihii), koska maanantaina on tarkoitus postata ihan kunnon meikkilook Heat'illa toteutettuna. Minulla on tosin ollut nyt jo hetken aikaa riesana aivan tajuton silmien vuotaminen, että saa nähdä tuleeko postauksesta yhtään mitään. Kyseessä on useamman bloggaajan yhteisprojekti, todella mielenkiinnolla odotan millaisia meikkejä kollegat tällä paletilla meidän iloksemme taikovat!


Silmien jatkuva vuotaminen on jotain ihan mahdottoman ärsyttävää! Aikaisemmin sen kanssa vielä pärjäsin, mutta viime aikoina silmien vuotaminen on vain lisääntynyt ja nyt se aiheuttaa jo sen, että meikit alkavat liueta pois. Yllä olevista kuvista näkeekin, miten silmien sisänurkista on luomivärit lähteneet kokonaan pois, pohjustuksineen kaikkineen! Eikä auta tuplapohjustuskaan asiaan mitenkään. Niin ja silmätippoja käytän pariakin erilaista, mutta eivät nekään tunnu juuri mitään auttavan.


Vaikka Naked Heat ei olekaan ollenkaan minun juttuni keltaisen ruskeine ja lämpimän punaisine sävyineen, niin ei se ihan käyttökelvotonkaan ole. Ei vaikka hiuksetkin on tuollaiset viileän sinivihreät. Hiuksista puheen ollen, yritin kasvattaa niihin pituutta viime syksystä lähtien, mutta hermot eivät kestäneet ja leikkautin takaisin pixie-malliin! Osaksi senkin takia, että tuon (todella hermoja raastavan) kilpparisairauteni takia hiukseni alkoivat irtoilemaan normaalia runsaammin. Tai siltä minusta ainakin tuntuu, että niitä irtoaa normaalia enemmän. Tiedä sitten. Takaraivollakin on taas sellainen kalju laikku, en oikein tiedä voisiko noillekin olla selitys tässä kilpirauhasasiassa.

Samalla kun hankin paletin, hommasin myös Alkaline-rajauskynän (ei käytetty tässä meikissä) ja huulipunan sävyssä Fuel. Se olikin paljon oranssisempi kuin mitä olin kuvitellut netissä näkyneiden kuvien perusteella, mutta kaippa sekin ihan suht käytettävissä oleva sävy on, ainakin yhdistettynä vähän viileämpien punien kanssa. Fuel siis huulilla tässä meikissä.


Heat'in sävyjen sanotaan korostavan sinisiä silmiä ja niin se näyttää korostavan myös vihreyttä silmissä. En edelleenkään sano silmieni olevan vihreät, mutta siltä ne silti toisinaan näyttävät ja ainakin Heat tuota illuusiota aika reippaasti tuo esille.

On ollut todella vaikeaa sopeutua sairauden tuomiin muutoksiin silmissäni. Vaikka ystävät kuinka vakuuttelevat, että eivät huomaa sitä/kiinnitä siihen huomiota niin itse sen huomaa ja se korostuu todellisuutta enemmän ja samalla huomaan epäileväni ystävieni sanomisia. Itse näen muutoksen todella isona joten tuntuu vaikealta uskoa, että muut eivät sitä näkisi. Ulkonäön lisäksi myös näkökyky on heikentynyt. Kaikkeen tottuu (paitsi tuohon ulkonäön muuttumiseen, vaikka siihenkin olen toki jo vähän tottunut enkä kauhistele asiaa ihan yhtä paljon kuin aikaisemmin) ja vähän pelottaa, että osaanko itse suhtautua esimerkiksi tuohon näön heikkenemiseen asian vaatimalla vakavuudella. Olen erittäin sopeutuvainen ihminen ja tuppaan sen takia vähättelemään asioita.

No, se siitä taas tältä erää, katsotaan saanko maanantaiksi aikaan vähän räväkkäämpää lookia, tämän postauksen meikki oli ihan vaan arkinen työmeikki.





torstai 29. kesäkuuta 2017

Puron laulu ja Comet In The Sky



Pitkästä aikaa kynsijuttuja! Tai no, toi pitkästä aikaa taitaisi sopia joka postauksen alkuun. No mutta, olen tässä muutamaan kertaan lakkaillut kynsiä, nyt kun siihen on ollut paremmin mahdollisuuksia. Postaukseen asti päätyi yhdistelmä jossa on alla Lumenen Gel Effect 55 Puron laulu ja päällä O.P.I'n Comet In The Sky.


55 Puron laulu taisi olla parin kesän takainen kausisävy, mikä on todella harmi koska se on kerrassaan upean värinen! Sen pohjasävy on sininen ja siinä on pienen pientä sinistä glitteriä ja se shiftaa erittäin kauniisti violettiin ja aavistuksen myös vihertävään petrooliin. Comet In The Sky on sekin kausilakka, se kuului Gwen Stefani Holiday 2014 -kokoelmaan.


Puron laulua on hankala vangita kuviin eikä sen sävy tokikaan glitterlakan alta muutenkaan pääse oikeuksiinsa. Tykkäsin yhdistelmästä kovasti. Comet In The Sky ei ole hätäisimpien glitterlakka, jonkin verran joutui kikkailemaan saadakseen noita isompia hippuja kynsille niin, etteivät olleet kaikki ihan kasassa ja klimpissä. Niitä sai myös jonkin verran metsästää.


Puron laulua on glitterin alla vain yksi kerros, glitteriä laitoin muistaakseni kaksi kerrosta ja joihinkin kynsiin pieniä yksittäisiä glitterlisäyksiä, ihan vaan lakan omalla siveltimellä töpötellen.


Ihanaa muuten, kun näin kesäaikaan voi kynsiäänkin kuvailla illalla myöhään kesken koiran pissatuslenkkiä! Koira ei tosin välttämättä arvostanut.... Eikä aurinko paistanut ja ehkä värityskin on vähän eri kuin olisi keskellä aurinkoista päivää.


Tässä vielä auringossa otetut (kehnohkot) pullokuvat.





maanantai 19. kesäkuuta 2017

Yksi paletti, kymmenen bloggaajaa: NYX Professional Makeup Perfect Filter Rustic Antique

Osallistuin 39 muun kauneusbloggaajan kanssa Charlotta Eve'n ideoimaan ja organisoimaan tempaukseen jossa 10 bloggaajan ryhmissä toteutetaan meikki samalla paletilla.  Pretty.fi lähti sponsoroimaan yhteistyötä kaikkiaan neljällä eri paletilla. Postauksen lopussa myös oma alekoodini Pretty'n verkkokauppaan jolla saat aina joka kolmannen NYX-tuotteen puoleen hintaan (alennus lasketaan edullisimmasta tuotteesta).

Projektin paletit ovat NYX Professional Makeup'n Perfect Filter-sarjan paletteja ja kaksi ryhmää on jo meikkinsä jukaissut Olive You- ja Marine Layers -paleteilla. Löydät linkit aikaisempien ryhmien postauksiin suht kivuttomasti esimerkiksi Facebookin Kauneusblogit-sivulta.

Itse valitsin tämän Rustic Antique-ryhmän koska halusin vähän haastetta. Paletin värimaailma ei ole ihan omalla mukavuusalueellani, joskin siinä oli kuvien perusteella muutama ihan just minun väri myös. Paletti ei kuitenkaan sitten livenä vastannutkaan ihan kuvien perusteella saamaani mielikuvaa joten haastekerroin hieman vielä kasvoi lisää.


Rustic Antique ei varsinaisesti istu myöskään tämän hetkiseen hiusväriini, toisaalta totesin paletilla jokusen kerran meikattuani, että hiusvärin ja paletin värimaailmoiden välinen kontrasti natsaakin melko kivasti yhteen.



Rustic Antique on hyvälaatuinen paletti, napeissa on hyvin pigmenttiä ja sävyt ovat kauniit. Se on myös monipuolinen koska siitä löytyy sekä mattaisia että hohtavia sävyjä. Siinä ei kovin paljon ole kontrastia sävyjen kesken, ne ovat melko harmonisia mutta paletilla pystyy kuitenkin tekemään sekä kevyitä että vähän tummempiakin meikkejä.


 

Kokonaisuus on lämmin, mutta siitä huolimatta tällainen viileidenkin sävyjen ystävä pärjäsi paletin kanssa melko mukavasti. En todennäköisesti olisi tullut vilkaisseeksi palettia toiseen kertaan saati hankkinut sitä itselleni ilman tätä projektia. Rajojen rikkominen ja omalta mukavuusalueelta poistuminen oli kieltämättä ihan hauska kokemus! 

 Tekoripset ihanan luonnolliset red cherryn #601.
 

Meikki näyttää kuvissa aika yksiväriseltä ja monotoniselta, livenä eri luomivärisävyt erottuivat paremmin toisistaan. Joskin täytyy sanoa, että käyttämäni sävyt olivat toki melko samankaltaisia keskenään. 


Pohjustin koko silmän alueen mattaisella vaalealla (1), häivytyssävynä käytin niin ikään mattaista vaaleahkoa sävyä keskeltä yläriviä (2) ja varjostin luomivaon mattaisella punaruskealla (3). Luomen ulkonurkkaan hohtavaa punertavaa (4) ja keskelle luomea hohtavaa, hieman duochromemaista punertavaa sävyä (5). Luomen sisänurkkaa valaisin mattaisella vaalealla (1) jolla häivyttelin kokonaisuutta myös kulmakarvojen alta.


Käytin rajauksiin Lushin sinistä rajausväriä joka osoittautui huonoksi valinnaksi, koska se ei ollutkaan vedenpitävä ja minulla nykyään silmät vuotavat herkästi. Sotkuhan siitä sitten tuli. En ymmärrä miten se on aikaisemmin kuitenkin pelittänyt ihan hyvin. Tai sitten ei vaan ole silloin simät vuotaneet.... Korjailin rajauksia sitten Rimmelin Scandal EyesWaterproof Kohl-kynällä sävyssä 007 Turquoise. Aluksi laitoin huuliin kevyesti MACin Viva Glam Taraji-punaa mutta vaihdoin sen Rimmelin The Only 1-punaan sävyssä 700 Naughty Nude josta tykkäsinkin sitten enemmän.




Tämä oli kyllä hauska projekti toteuttaa! Mielenkiinnolla odotan millaisia 9 muuta Rustic Antique-meikkiä ovat! Alla linkit tämän ryhmän meikkeihin:

The Diary Of a Shopaholic
High and Light
Magicbunny
Charming Nails
Fantazya
Coral Shadow
Kynsipöllö kosmetiikkapuussa
Look by Mari
Ria G Beauty Blog

Tässä vielä henkilökoihtainen alennuskoodini pretty.fi verkkokauppaan jolla siis saa joka kolmannen NYX-tuotteen puoleen hintaan (alennus lasketaan edullisimmasta tuotteesta): NYXU6IE3A
Koodi on voimassa 9.7.2017 asti.

keskiviikko 3. toukokuuta 2017

Kuulumisia ja sairaskertomus (pitkä!)

Kylläpäs taas venähti pitkäksi postausten väli! Minun piti kirjoittaa joulukalenterin loppuluukuista, mutta postauksen koostaminen venyi ja venyi ja venyi. En saanut aikaiseksi postata mitään muutakaan koska takaraivossa nakutti, että se joulukalenteripostaus pitää saada ulos ennen kuin voin postata mitään muuta! No, eipä ole postaus valmistunut. Aion sen vielä julkaista vaikka tässä kohta onkin jo seuraavan joulun odotus käsillä, mutta nyt on pakko niin sanotusti aukaista pää, että saan ylipäätään mitään kirjoitettua....


Minulla diagnosoitiin maaliskuun alussa kilpirauhasen liikatoiminta. Ihan aluksi suhtauduin asiaan melko rennosti, olin todella helpottunut jonkin aikaa koska sain selityksen moninaisille epämääräisille oireille ja huonolle ololleni. En tiedä kauanko liikatoimintaa on ollut mutta fyysisiä ja henkisiä oireita oli jo pitkälti viime vuoden puolella.

Luonnoksissa oli 22.11.2016 kirjoitettu teksti:

"En myönnä kärsiväni kaamosmasennuksesta enkä mielestäni ole koskaan kokenut syksyä ja/tai talvea masentavina/lannistavina/you name it vuodenaikoina. Jostain syystä tänä vuonna on kuitenkin ollut jotenkin apeat tunnelmat ja yllätin itseni tuntemasta lievää kauhistusta, kun mietin kuinka pitkä aika kevääseen on.

Yleisesti ottaen minulla on ollut normaalia negatiivisempi olo alkusyksystä lähtien. Tuntuu, että enemmän ja vähemmän kaikki ottaa päähän ja elämästä löytyy hyvin vähän iloa. En tunne itseäni onnettomaksi, mutta jonkinlainen ilottomuus on vaivannut. Monista "normaaleista" harmistuksista on yhtäkkiä kasvanut paljon isompia, kuin mitä ne oikeasti ovatkaan ja pienistä ärsytyksistä on tullutkin isoja.


Olen aina ollut tunneihminen ja sen lisäksi mun tunteet tuppaa olemaan melko voimakkaita. Olen aina kestänyt huonosti negatiivisia tunteita, pärjään hetken aikaa niiden kanssa kunnes räjähdän. Nyt on ollut vähän sellainen fiilis, että se räjähdys tuleekin samantien. Olen ollut myös tosi väsynyt. Väsynyt fyysisesti ja väsynyt henkisesti. Toiset ihmiset ja heidän seura on enemmän ahdistus kuin iloa tuova asia. Jopa minulle täysin ventovieraat ihmiset ahdistavat ja ärsyttävät ja koiranpissatuslenkillä harmittaa jos liikkeellä on muitakin.


Huomasin tässä synkistellessäni, että Tyyliä metsästämässä -blogin Veera olikin näköjään kirjoitellut mun tunnelmiin hyvin sopivan postauksen. Veera mainitsee tekstissään vihaisuuden itselleen siitä, että on negatiivisella tuulella. Koko teksti on hyvä ja oli ihanaa lukea, että en ole yksin (eikä sillä ole nyt väliä onko negatiivissävytteiset tunteet yhden illan juttu vai pidempiaikaista säätöä).  Erityisesti tuo vihaisuus itselle kolahti, koska juuri siltä minusta usein tuntuu. Olen vihainen itselleni koska oloni on kurja. Haluaisin olla iloinen ja tyytyväinen, sellainen normaali. Sanomattakin lienee selvää, että se itselleen vihoittelu negatiivisista tunteista ei varsinaisesti auta mitään. Päinvastoin."

Hakeuduin lääkäriin helmikuun puolenvälin tienoilla koska kyllästyin totaalisesti jatkuvaan pahaan olooni ja muutama fyysinen oire joita minulla oli, pelästytti minut niin paljon, että vaihtoehtoja ei enää ollut. Olen huono potilas, aina ollut. Jotenkin lääkäriin meno ja "valittaminen" tuntuvat minusta vastenmielisiltä ja lukeudun niihin ihmisiin jotka sinne lääkäriin raahautuvat vasta, kun pää on kainalossa. Niin siis nytkin. Joku fiksumpi olisi todennäköisesti varannut sen ajan jo hyvän tovin aikaisemmin.

Viimeiset pari-kolme vuotta ovat olleet aika ajoin todella stressaavia. On ollut järkyttäviä stressipiikkejä, joista on vain ollut selvittävä, ei ole ollut vaihtoehtoja. Tasaisia ja hyviä kausia on onneksi niitäkin mahtunut mukaan, mutta ajoittain elämä on ollut todella kuormittavaa. Yhdessä vaiheessa muistan hokeneeni mielessäni Maija Vilkkumaan Mun elämä-biisistä pientä pätkää: "Mun elämä, milloin siitä tuli näin hirveä". Tuijotin tyhjyyteen ja ihmettelin, että niin milloin!?!? Toisaalta; onneksi kuormittavat asiat ovat tulleet osissa, en tiedä mitä sitten jos kaikki olisikin tullut yhdessä rytäkässä! Viime aikoina mielessä on pyörinyt sama lainaus Scarlett O'Haralta, jota mietin vuosia sitten, kun isäni kuoli: " I can't think about that right now. If I do, I'll go crazy. I'll think about that tomorrow."


Jonkin aikaa diagnoosin saamisen ja lääkityksen aloittamisen jälkeen rentous ja helpotus sairauden suhteen alkoi hävitä ja tilalle nousi ihmettely ja vähän epäilyskin, että onkohan tämä asia sittenkään niin kovin yksinkertainen juttu. Eihän se ollut. Olin sairauslomalla nelisen viikkoa ennen kuin lääkitys alkoi vaikuttaa ja olo helpottua. Liikatoimintaa seurataan sisätautien poliklinikalla, verikokeissa pitää käydä noin puolentoista kuukauden välein (minua siis hoidetaan lääkkeillä, kaksi muuta vaihtoehtoa olisivat olleet leikkaus tai radiojodihoito) ja tulosten perusteella sitten rukataan lääkkeen annostusta. Siinä vaiheessa, kun ensimmäinen käynti endokrinologilla oli, olin lääkityksen ansiosta mennyt jo vajaatoiminnan puolelle. Ei muuten ollut mukavat fiilikset siinäkään! Lääkitystä pienennettiin ja onneksi vajaatoiminnan oireet alkoivat helpottaa. Nyt oireet ovat taas keikahtaneet - ainakin omien tuntemusten perusteella - jonkin verran sinne liikatoiminnan puolelle. Seuraavat verikokeet ovat toukokuun lopussa.


Sairaus on vaikuttanut myös ulkonäkööni. Liikatoimintaan saattaa liittyä tavallaan erillinen silmäsairaus ja minulla silmäoireita oli ollut jo viime vuoden puolelta lähtien. Lähinnä silmien vuotamista, punoitusta ja ajoittain elohiiri ylä- tai alaluomessa. Varsinkin tuossa vajaatoiminnan aikana näytin mielestäni karmealta; minulle tuli rumat silmäpussit ja silmänaluset tummuivat, silmäluomet olivat jatkuvasti turvoksissa ja silmät muuttuivat jonkin verran ulkoneviksi. Minulla ei ole ikinä ollut juurikaan silmäpusseja ja silmien nouseminen ulospäin, vaikka se onneksi vähäistä olikin, tuntui kamalalta, oli todella vaikeaa sopeutua ulkonäön muuttumiseen! En tiedä kuinka paljon se muiden mielestä näkyi mutta itse näkee itsensä niin pikkutarkoilla laseilla, että itsestä muutokset tuntuivat valtavan suurilta.

Tällä hetkellä silmäoireet ovat jonkin verran helpottaneet, onneksi. En tiedä johtuuko se siitä, että olen taas todennäköisesti ennemmin liikatoiminnan kuin vajaatoiminan puolella, mikä toisaalta olisi epäloogista koska silmäoireet liittyvät nimenomaan liikatoimintaan. Täysin normaalilta omalta itseltäni en kuitenkaan mielestäni näytä ja silmäoireiden voimakkuus vaihtelee päivittäin. Mutta paremmalta näytän silti onneksi kuin muutama viikko sitten!


Aavistuksen järkyttävää muuten ollut huomata kuinka ulkonäkökeskeinen ihminen olen! Miten paljon minuun on vaikuttanut se, että näytän omasta mielestäni rumalta! Pidin itseäni rumana lapsena ja varhaisteininä, mutta sen jälkeen minun ei ole tarvinnut tuntea itseäni rumaksi, ennen kuin nyt. Nytkin se on erilaista kuin silloin. Nyt siihen liittyy häpeää, vaikeutta katsoa ihmisiä silmiin, nähdä miten itseä katsotaan ja yrittää kestää katsoa takaisin.

Sairaudesta johtuen mielialat ovat heitelleet. Välillä on suht normaali olo, ajoittain olen tuntenut jopa olevani normaali iloinen itseni mutta aika paljon on ollut niitä mustia hetkiä, kun mieliala on kaivautunut jonnekin maan uumeniin ja tekisi vain mieli käpertyä itkemään peiton alle. Siinä tihrustaessa on sitten tuntunut, että ei minulla ole oikeutta surkeuteeni, minä en mitä todennäköisimmin kuole sairauteeni ja se on parannettavissa, toisin kuin vaikkapa syöpä. Olen myös ajoittain kauhea marttyyri. Olen aina ollut huono olemaan heikko ja pyytämään apua. Lääkäri kehoitti kuuntelemaan itseään tarkasti ja ottamaan asia vakavasti. Tarvittaessa käydä hakemassa sairauslomaa. Juttelemaan läheisten kanssa ja selittämään, että henkinen ja fyysinen kuormituskyky ei ole normaalilla tasolla.


Olenko sitten kyennyt sanomaan, että nyt ei jaksa eikä pysty tai muistuttamaan, että jokin asia ei kenties onnistukaan? Huonosti. Saatan hiljaa mielessäni mäkättää ja valittaa ja harrastaa itsesääliä mutta harmillisen harvoin saan suuni oikeasti auki ja sanottua, että nyt ei onnistu. En vain ole sellainen joten en osaa. Tiedän kyllä, että pitäisi! Eli olen sitten se marttyyri joka kitisee hiljaa päänsä sisällä.

No, summa summarum, asian kanssa on elettävä ja toki olen valtavan kiitollinen, että saan hoitoa ja toivottavasti tervehdyn kokonaan. Sitäpaitsi kaikkeen tottuu. Jossain vaiheessa. Eihän se vaadi kuin sopeutumista! ;-) Postausaiheitakin olisi kaikenlaisia, jonkin verran olisi myös kuvia, tosin meikkikuvat eivät ole ihan tuoreita, mutta ei kai sekään ole niin justiinsa. Katsotaan saisiko tässä aikaiseksi jonkinlaisen ryhtiliikkeen ja edes postauksen tai parin kuukausitahdin.... Kiitos jos jaksoit tänne asti lukea, aurinkoisempaa kevättä meille kaikille!