Tänään sitten kaivelin vaatehuoneessa ja otin esille kolme elämäni ensimmäistä oikeata hajuvettä. Kyllä, minulla on ne säästössä. Kyllä, olen saanut ne lahjaksi ollessani (muistaakseni) alle 15-vuotias (ja kyllä, siitä on todellakin vuosikausia aikaa). Tässä ne ovat, talven laskevan auringon sävyttäminä:
Vasemmalla Orlanen Fleurs d'Orlane, keskellä Alain Delonin Le Temps D'Aimer ja oikeassa reunassa Elizabeth Ardenin Green Grass.
Fleurs d'Orlane oli tuoksu jota rakastin todella paljon. En koskaan käyttänyt sitä loppuun koska pelkäsin sen loppuvan. Tuoksu on metallisessa pullossa ja luulen, että se ei enää ole käyttökelpoinen. ;-( Ei sitä tosin hirveästi ole siellä jäljellä. Alain Delonin tuoksun sain muistaakseni myöhemmin ja sitä käytin nuorena aikuisena melko paljon, niin kuin pullossa jäljellä olevasta määrästäkin voi päätellä.
Muistaakseni Elizabeth Ardenin Green Grass oli ensimmäinen koskaan lahjaksi saamani tuoksu. Sitten tuli Fleurs d'Orlane ja Delonin tuoksun sain tosiaan vähän myöhemmin. Green Grassia en ole käyttänyt mitenkään yltiöpäisesti, sitä on vielä puolet jäljellä. Tuoksu itsessään ei varsinaisesti koskaan minua erityisesti viehättänyt mutta rakastin sitä koska siinä oli ihana pullo (ooh, hevosia!!) ja koska se oli minun ikioma hajuveteni!
Äitini käytti selektiivistä kosmetiikkaa (lähinnä Lancômea) ja myös tuoksut olivat ns. kalliita. Hän myös arvosti tuoksujaan ja siksi minullakin vissiin ovat nämä (ja kaikki muutkin ikinä koskaan saamani/ostamani) tuoksut tallella. Omissa alkuperäisissä pahvipakkauksissaan tietenkin! ;-) No joo, ei kaikki Yves Rocherit tai Oriflamet jne. (osa niistäkin toki).
Taidan olla ainoa joka ei ole säilyttänyt vanhoja hajuvesia... muistan ne kyllä aika tarkkaan. Ensimmäinen oma hajuveteni oli Nina Riccin Eau des Fleurs. En pitänyt siitä, koska pakkaus oli mielestäni ruma :P
VastaaPoistaSitten jonkun sukulaisen mielestä Rochas Femme ja Madame Rochas olivat lukiolaiselle sopivia tuoksuja! Ehkä käytinkin niitä joskus, mutta enemmän ne olivat kuin koruja, joita oli kiva hiplata välillä.
Nykytiedon valossa on harmi, että olen aina heittänyt hajuvedet tylysti roskiin. Nyt aion opetella säilyttämään tuoksut huolella. Asunnon lämpötila on meillä kesäisin 30° vaiheilla, mutta ehkä mökiltä löytyisi viileä sopukka.
En muista nuuhkineeni Rochasin tuoksuja mutta jotenkin mielikuva niistä on sellainen, että en ehkä ensimmäisenä yhdistäisi sitä lukioikäiseen...
VastaaPoistaEi meilläkään kesällä ole kovinkaan vilpoinen mutta vaatehuoneessa lämpötila pysyy kesälläkin vähän viileämpänä kuin muualla talossa ja siellä on ainakin pimeää 24/7.
Minusta on hirmu ihanaa tuoksutella "vanhoja" tuoksuja joita ei ole tullut käytettyä pitkään aikaan. Juuri laitoin pikkujouluihin todella piiiiiiiiiitkästä aikaa Chanelin No.5:sta ja oli pakko pari kertaa illan aikana nuuhkia itseään. ;-D
Hei Mohn, tosi kivaa, jos olen innostuttanut fiilistelemään hajuvesiä! Minun ensituoksuni oli Yves Rocherin Noix de Coco, joka oli äitelänmakea kookostuoksu pallopakkauksessa. Ensimmäinen todella vaikutusvaltainen ensituoksuni oli kuitenkin Nina Riccin Les Belles Liberty Fizz, joka tuoksui tomaatilta ja vadelmilta ja jonka kulutin loppuun. Syytän Les Bellesiä siitä, että olen niin perso vihreille ja jopa vihanneksisille tuoksuille.. sekä tietysti vadelmalle! :) Minua harmittaa jälkeenpäin että hankkiuduin eroon hajuvesistäni pitkän hajuvesimigreenijakson takia, nyt olen kaipaillut monia aiemmin omistamiani tuoksuja takaisin.
VastaaPoista