Kosmetiikkabloggaajien joulukalenteri: luukku 22

Tänäkin vuonna ihanat kosmetiikkabloggaajat järjestivät upean joulukalenterin. Eyeshadow and Flame-blogin Ilonalle iso kiitos asian organisoinnista ja Ilonan lahjakkaalle miehelle iso kiitos aivan valtavan ihanasta bannerista! Inspiroiduin siitä ilmiselvästi melko suuresti. ;-)

Tässä lista sekä jo menneistä että vielä tulevista luukuista:

1. luukku Viilankantolupa
2. luukku Eyeshadow and Flame ja One of Beauty's Daughters
3. luukku Wind it up
4. luukku Miss Aria
5. luukku Pitkät kynnet ja Charming nails
6. luukku Levoton tyttö
7. luukku Lazy Dynamite
8. luukku Keyword: Love
9. luukku Kosmetiikkaobsessio
10. luukku Kahvia ja kosmetiikkaa ja Designin eyes
11. luukku elämää smykkinä
12. luukku Siamese lipstick ja Crème de Beauté
13. luukku Kvartsiharakka ja Gently Out of Time
14. luukku Wasting lifestyle ja Polishaholic
15. luukku Dioriina ja Fani's nails and life
16. luukku Piece of Panda ja Cotton Candy Maker
17. luukku Miten niin liikaa? ja Dazzling Glow
18. luukku Kynsipöllö kosmetiikkapuussa ja Hetkessä
19. luukku in this part of town
20. luukku Mustaa Kajalia ja Nutturapää
21. luukku Dixi
22. luukku Neiti Kameleontti ja Pakolliset - tai ainakin melkein
23. luukku Juille's
24. Yllätys


Jaan tämän päivän luukun ihanan Päivin kanssa, jonka luukku löytyy siis Neiti Kameleontti-blogista. Minulla ei tänä vuonna ole varsinaisesti kosmetiikasta asiaa tässä omassa luukussani, vaan tämä on tällainen pohdinta/muistelo-postaus. Sen verran pakko kuitenkin mainita, että jouluisin huulirasva ikinä on Hurraw! Cinnamon Tinted Lip Balm! Se antaa kevyesti ihanan tervettä punaa huulille ja tuoksuu ihan joululle! Tietysti jos kaneli ei ole itselle mikään lempparijuttu niin kannattanee jättää välistä.

Cinnamon "nipisteli" minun huulillani alkuunsa kun sen otin käyttööni, mutta käytön myötä en ole enää nipistelyyn kiinnittänyt mitään huomiota. Ihanan pehmeä ja kivasti kosteuttava, täysin luonnonmukainen ja eläinystävällinen ja mitä kaikkea huulirasva. Suosittelen lämpimästi kokeilemaan Cinnamonia tai jotain muuta Hurraw!-huulirasvaa, aivan ihania ovat! Cinnamon erityisesti tähän aikaan vuodesta ihan ehdoton, ainakin jos tykkää kanelista.

Minä olen kovasti jouluihminen. En ole kuitenkaan uskonnollinen eikä joulu ole koskaan ollut minulle uskonnollinen juhla. Tosin evankelisluterilainen uskonto ja sen jouluperinteet ovat lapsuuteni jouluja vahvasti värittäneet ja olleet osa niitä, mutta minusta kasvoi siitä huolimatta agnostinen ateisti eikä Jeesuksella sinänsä ole ollut minun jouluilleni kauheasti merkitystä.

Minulle joulu on perinteitä, joulun tunnelmaa ja yhdessäoloa rakkaimpien kanssa. Se on myös joulusaunaa, hyvää ruokaa, lämmintä joulun valoa ja kynttilöitä. Toisinaan törmää yleiseen ajatukseen siitä, että nykyään niin moni juhlii kirkollisia pyhiä vaikka eivät niihin uskoisikaan ja olisivat jopa eronneet kirkosta ja sitä moititaan vääräksi.

Toisaalta, ihmiset ovat juhlineet aina. Jos ihan tarkkoja ollaan, niin aika moni kirkollinen juhla  sijoittuu ajallisesti niin, että jo ennen kristinuskon syntyä ihmiset juhlivat noina aikoina jotakin. Niin myös nykyisen länsimaisen kristinuskoisen joulun tienoille sijoittui jo tuhansia vuosia sitten erilaisia juhlia eri puolilla maailmaa.

Nykyiset jouluperinteet ovat sekoitus ikivanhoja perinteitä joita kristinusko on vahvistanut ja joihin se on tuonut mukanaan myös "uusia" juttuja. Minusta on aika pöhköä arvostella kenenkään joulunviettoa sillä perusteella mihin itse kukin uskoo ja miltä pohjalta sitä viettää. Mitäs sillä on väliä niin kauan kuin kaikilla on hyvä olla!

Minun lapsuuteni jouluihin kuului jouluaattona vuosi toisensa jälkeen joulusauna, "pyhävaatteet" ja jouluevankeliumin lukeminen ennen jouluateriaa ja reissu hautausmaalle sytyttämään edesmenneille rakkaille kynttilät. Sen jälkeen olikin sitten lahjojen jako (joulupukki oli yleensä jotenkin kummallisesti onnistunut käymään juurikin sillä aikaa, kun olimme haustausmaalla).

Olen kaikki elämäni joulut viettänyt samassa paikassa, isovanhempieni kotona. Sen jälkeen kun isovanhempani eivät enää jaksaneet joulua järjestää se siirtyi heidän lapsilleen ja nykyään joulun järjestämisen vastuu on siirtynyt aika lailla minun ja sisarusteni vastuulle. Isovanhempieni edesmenon myötä meidän joulumme perinteet ovat jonkin verran muuttuneet. Joulu on muuttunut rennommaksi, "pyhävaatteet" eivät enää ole ehdottoman tärkeät eikä jouluenvankeliumia enää lueta. Lisäksi joulunvietto on meidän perheessämme siirtynyt jouluaatosta joulupäivään, koska vasta silloin kaikki lähiperheemme jäsenet ovat saman katon alla yhtäaikaa.

Toisinaan suren vanhojen perinteiden katoamista, koin ne itse lapsena tärkeiksi ja olisi ollut ihanaa välittää sama tunnelma myös omille lapsilleni. Toisaalta, maailma muuttuu eskosein, niin moni muukin asia elää ja muuttaa muotoaan jatkuvasti, että kaippa se on väistämätöntä myös jouluperinteiden osalta. Jotkin asiat kuitenkin haluan säilyttää joulussa ja toivon niillä olevan merkitystä myös lapsilleni. Joulu ei ole pelkästään joululahjojen antamista ja saamista, joskin se on toki iso osa sitä ja varsinkin lapsille se kenties merkityksellisin asia. Toivoisin kuitenkin, että lapsillani säilyisi tuntuma joulun tunnelmaan, niihin pieniin asioihin joiden äärelle voi hetkeksi hiljentyä.

Joulukuusi, sen koristelu ja koristeet, joista osa on useampia kymmeniä vuosia jo nähnyt, luo omaa taikaansa ympärilleen. Joulusaunan lämpö, Aitokiukaan lempeän kosteat löylyt jotka hellivät ihon pehmeäksi. Jouluruokien tuoksut, riisipuuro ja kaneli, piparkakut, uunin kuuma hohde. Kynttilöiden hehku, niiden lämmin kullankeltainen valo joka luo ihanaa pehmeyttä ulkona ammottavaan pimeyteen. Rakkaista rakkaimmat läheiset ja rento yhdessäolo, hyvä mieli ja kiitollisuus toisistamme.

Haluan toivottaa kaikille juuri sellaista joulua minkä jokainen kokee omakseen, olkoon se sitten iloinen, rauhallinen, riehakas tai mitä vaan, kunhan se on jokaisen itsensä näköinen ja oloinen! Tähän loppuun Vesa-Matti Loirin vuonna 1988 levyllään Sydämeeni joulun teen julkaistun samannimisen kappaleen sanat (sanoitus Vexi Salmi), joka kuvaa omaa joulutunnelmaani varsin osuvasti. Olen poistanut kertosäkeen kappaleiden välistä.

On jouluyö, sen hiljaisuutta yksin kuuntelen
Ja sanaton on sydämeni kieli.
Vain tähdet öistä avaruutta pukee loistaen
Ja ikuisuutta kaipaa avoin mieli.

On jouluyö ja lumihuntuun pukeutunut maa,
Kuin yhtä puhdas itse olla voisin.
Se ajatukset joulun tuntuun virittymään saa
Kuin harras sävel sisälläni soisi.

On jouluyö, sen syvä rauha leijuu sisimpään
Kuin oisin osa suurta kaikkeutta.
Vain kynttilät ja kultanauhat loistaa hämärään,
Vaan mieleni on täynnä kirkkautta. 

Postauksen kuvituksena Martta Wendelinin ja Rudolf Koivun töitä, kuvat täältä.