Vuoden 2015 kasvot (tai oikeastaan hiukset)

Hyvää alkanutta vuotta 2016! Olkoon se itse kullekin toivotunlainen ja jos toiveita ei ole niin ihan vain hyvä. Itse en ole toiveita tai lupauksia tälle tuoreelle vuodelle tehnyt, katsotaan nyt ihan rauhassa mitä se tuo tullessaan. Tosin tässähän mennään jo kohta maaliskuuta ja tuntuu, että vuodenvaihteesta olisi aikaa jo tosi kauan.

Viime vuosi ei jää minun muistojeni kirjaan mitenkään erityisen hyvänä vuotena, siihen mahtui paljon ahdistusta, huolta ja murhetta. Onneksi viime vuonna tapahtui muutama oikein superihanakin asia, jotka vähän tasapainottivat kokonaisuutta. Ja tulihan sitä muutamaan otteeseen otettua suht rennosti ja levon kannalta myös. Tässä yksi näyte jälkimmäisistä. On muuten ihan täysin normaali nukkuma-asento meidän boksuttimella. Yksi niistä. ;-)

Ajattelin postailla viime vuoden kasvot uuden vuoden alkajaisiksi (ja postausta tehdessäni huomasin tämän olevan enemmänkin viime vuoden hiukset-postaus), postauksen piti tulla ulos jo....no, vähän enemmän alkuvuodesta, mutta tässä on ollut tätä kaikenlaista jyystöä. Vaihteeksi.

Osa kuvista on jo kertaalleen blogissa nähtyjä mutta mukana on myös kansioiden uumeniin jääneitä kuvia jotka on alunperin tarkoitettu postattaviksi esimerkiksi jonkun tuotteen esittelyn yhteydessä, mutta kyseinen esittelypostaus on jäänyt tekemättä (tai odottaa edelleen vuoroaan). Osa kuvista on jäänyt julkaisematta (turhan?) kriittisen tarkastelun jälkeen ja unohdettu sen siliän tien. Jokunen käsiteltykin kuva on mukaan eksynyt joiden eí varsinaisesti ole koskaan ollut tarkoituskaan blogiin ilmestyä. Mutta menköön nyt. Tämä on sitten kovin kuvapitoinen postaus, be warned!

TAMMIKUU

Ylärivin vasen on yövuoron päätteeksi otettu kuva, sen oli tarkoitus demonstroida MAC'in Pro Longwear Foundationin kestävyyttä, jonka tulin hankkineeksi vuosi sitten itselleni synttärilahjaksi. Viereisessä kuvassa lienee huulilla theBalmin omppupaletista joku sävy, niin kenties myös alarivin vasemmanpuoleisessa kuvassa. Alin oikeanpuoleinen kuva esittelee Dermosilin luomiväripalettia ja ripsiväriä, joista jälkimmäinen ei todellakaan sopinut minulle ja joista postaus jäi kokonaan tekemättä (löytynee edelleen luonnoksista).


HELMIKUU

Helmikuussa tuli ponitukka joka tuntui heti tosi omalta ja johon ihastuin ikihyviksi, mutta joka vaati hieman etsiskelyä ja totuttelua sen suhteen miten sen kanssa pitäisi olla ja elää.

MAALISKUU

Maaliskuussa oli ensimmäinen hiustenleikkaus kampaajalla ponihiuksilla ja sinne lähti vasemmanpuoleisen näköinen täti ja palasi oikeanpuoleinen, tehtyään pienen ekskursion MAC'in tiskille josta käteen jäi ihana huulipuna Viva Glam Miley Curys (ja vähän muutakin) sekä uitettuaan itseään maaliskuisessa megalumisateessa.

Seuraavaksi kuvioihin astuivat KC Professional ja Color Mask Paintit ja hiustenkäsittelyrytmiksi muodostui seuraava: joka toinen kampaamokäynti sisälsi pelkän hiustenleikkuun ja joka toinen sekä lyhennyksen että vaalennuksen ja ponituksen. Väliajat värittelin hiuksiani itsekseni noilla suoraväreillä sen miten taisin. Kampaamokäynnit siis noin 5-6 viikon välein, joskus jos hermo kesti niin saattoi venyä pidemmäksikin.

HUHTIKUU

Huhtikuussa päivitettiin hiuksia vaalennuksella ja kampaajan laittamalla ponivärityksellä. Kas kummaa, jalat jotenkin kuljettivat taas MAC'in tiskin kautta ja huulille päätyi ihana Violetta.

Kauhean montaa viikkoa eivät hiukset pysy kuosissaan näin lyhyinä, kasvavat mokomat kauheaa kyytiä ja rehottavat sitten enemmän ja vähemmän miten sattuu. Vika voi olla tietysti (laiskassa) laittajassakin. ;-)

Huhtikuun päätteeksi vappuaattona innostuin kokeilemaan hieman keväisempää meikkiä.

TOUKOKUU

Toukokuussa hiuksiin hiipi enemmän punaisuutta. Se aiheutti vähän ristiriitaisia fiiliksiä, itse en siitä niin kauheasti välittänyt vaikka se ihan hauskaa vaihtelua toikin.

Huulipunavallankumousta vietettiin taas toukokuussa. Hyvin näkee kuvasta miten nopeasti hiusten värit haalistuvat ellei niitä vahvista säännöllisesti.

KESÄKUU

Kesäkuussa hiukset saivat osakseen palan sateenkaarta. Kahdessa yläpuolen vasemmanpuoleisessa kuvassa huulilla bloggaajakollegalta ostettu upea Diorin 786 Mauve Mystère.

Kesäkuun kansioista löytyi myös jokunen meikkikuva, yllä olevissa kuvissa esiintyvästä meikistä ei ole mitään käryä, että mitä on käytetty.

Nämä kuvat sen sijaan löytyivät kansiosta joka oli nimetty MadaraFace joten oletan, että tarkoitus on ollut esitellä Mádaran ihana, sävyttävä ja hehkua tuova päivävoide Tinting Fluid josta minulla on sävy Moon Flower, ja jota käytän usein tuomassa hehkua mineraalimeikkipuuterin tai nestemäisen meikkipohjan alla. Luomilla on todennäköisesti ainakin Zuii Organicsin Solo luomiväriä sävyssä Raspberry (saatu blogin kautta), joka oli yksi viime vuoden käytetyimmistä luomiväreistäni. Kuten tulette huomaamaan.


HEINÄKUU

Heinäkuun loppupuolella sateenkaari oli haalistunut jo melko olemattomiin joten hiuksia piti taas vähän itse virkistellä.

Melkoisella väri-iloittelulla siis kesä-15 tuli hilluttua, mutta yllättävän paljon kehuja tuli vaikka konservatiivisimmat varmasti silmiään selän takana pyörittelivätkin. Kertaakaan ei kukaan muuten kysellyt mahdollisesta mielipiteenilmauksesta mitä hiusten väritykseen tuli, vaikka olin siihen vähän varautunutkin.

ELOKUU

Innostuin kesällä hatuista. Hetkeksi. Tavallaan olen edelleen hatuista innostunut mutta jostain syystä hatun käyttäminen on minulle haasteellista. En nimittäin syystä X osaa olla rento hattu päässä, jännitän jotenkin niska- ja/tai hartialihaksia niin, että yhtään pidempi hattusessio ja vähintään niskajumi, pahimmillaan migreeni on väistämätön seuraus. Harmi juttu!

Aloin pidentää vaalennuskertojen välejä ja välillä niskahiukset saivat olla ihan omanvärisensä maantienharmaat. Elokuussa hiustenleikkuun lomassa paljastui takaraivolta vähän harmillinen yllätys. Kampaajani oli jo ehtinyt lyhentää oikealta niskahiuksia reilulla kädellä kun vasemmalta sitten paljastui pieni pyöreä kalju!

Kalju kohta oli noin 2-euron kolikon kokoinen ja lähes täysin sileä. Ympärillä kasvoi selkeästi valkoisia hiuksia. Kampaaja ei osannut arvata mistä voisi olla kyse, bloggaajakollegat ehdottivat pälvikaljua. Minulla on kerran ennenkin ollut vastaavanlainen ilmestys aika lailla samassa kohdassa, mutta siitä on aikaa jo useampi vuosi. No, ei siinä mikään auttanut, hiukset oli leikattava yhtä lyhyeksi molemmin puolin. Muutamia kyselyjä tuli esim. työkavereilta mikä ihmeen kalju läntti minulla päässäni on, mutta heitin vitsillä, että aivoleikkaus, en jaksanut alkaa asiaa kenenkään kanssa sen enempiä pohdiskelemaan. Hiukset kasvoivat ajan myötä kaljuun kohtaan normaalisti, joskin alkuunsa hieman tummempina, nykyisellään takaraivo näyttää ihan tavalliselta.

Elokuussa muistui mieleen unohtunut kesäpuna ja kehitin himotuksen vaaleanpunaiseen huulipunaan.

SYYSKUU

Syyskuun alussa osallistuin kauneusbloggaajien tapaamiseen, kivaa oli ja mukaan tarttui kaikenlaista ihanaa. Harmillisen vähäiseksi on jäänyt postailut siitä kaikesta, mitä kivaa korruptiokasseista paljastui. Kuvakansiosta löytyi kyllä muutamia kuvia siitä mitä saaduilla tuotteilla tuli kikkailtua, tässä Lumenen syksyn kokoelman luomivärejä ja huulipuna. Varsinkin syyskokoelman huulipunat olivat valtavan ihania!

Kokeilin myös Dermosilin lehden mukana tullutta meikkivoidenäytettä ja sekä meikki että kuvat onnistuivat älyttömän hyvin, siitäkin huolimatta, että meikkivoide oli sävyltään medium, joka on aavistuksen liian tumma minulle. Innostuin meikkivoiteesta siinä määrin, että tilasin sitä sekä sävyssä light että medium, mutta aika vähälle käytölle se on erinomaisuudestaan huolimatta jäänyt. Postauskin jäi tekemättä. Siitäkin.

Silmämeikin rajaukset on tehty blogin kautta saadulla Lushin nestemäisellä rajausvärillä sävyssä  Control. Täytyy myöntää, että en odottanut siltä suuria mutta yllätyin todella positiivisesti. Kestävä, helppokäyttöinen ja todella kauniin sininen rajausväri jota innostuin siltä kokeilulta käyttämään pari viikkoa putkeen.


Syyskuussa intoilin toisestakin meikkivoiteesta, nimittäin Guerlainin Lingerie De Peau'sta, mistä siitäkin on läjäpäin kuvia mutta postaus tekemättä. Lingerie De Peau'n kaveriksi valikoitui hyvin samantapainen silmämeikki kuin Dermosilin kuvissa, tässäkin rajauksessa Lushin Control.

Hiukset vaihtuivat syyskuussa melkoisen sinivoittoisiksi niin kuin näkyy, tykkäsin tuosta sinivioletista kovasti! Pinkki luomiväri kovasti rakastamani Zuiin Raspberry (saatu blogin kautta).

Ja vielä muutama harvinaisempi ulkona iltasella otettu kuva. On se Lingerie De Peau vaan nätti!

Syyskuun loppuun osui vielä hiustenfreesaus kampaajalla, vaalennus ja ihanaa sinistä!
 

LOKAKUU

Lokakuussa tuli laitettua bloggaajakollegalta ostettu Kat Von D:n meikkivoide kunnon testiin, kun vähän vahingossa meikit istuivat nassulla vuorokauden ympäri. Näissä kuvissa se on ollut kasvoilla "vasta" noin 16 tuntia.

 Kat Von D lock-it tattoo foundation pääsi lokakuussa toistamiseen kuviin (tästäkin meikkivoiteesta on pitänyt postaus tehdä) ja luomilla yllättäen mm. Zuiin Raspberry (se blogin kautta saatu).

Päivitin lokakuussa myös lukulasini, edelliset olivatkin jo vuodelta miekka ja kivi. Olen ollut ostokseeni hyvin tyytyväinen! Ja kappas vaan, luomilla yllätys, yllätys; Zuiin Raspberry! Joka on siis saatu blogin kautta.

Marraskuulta ja joulukuulta ei sitten olekaan niin yhtään mitään, taisin juosta sen verran pää kainalossa ja kieli vyön alla, että ei paljon ehtinyt kuvailla. Tai jos jossain välissä olisikin ehtinyt niin ei ollut valoa minkä ääressä kuvata.

Aikamoista kampaajalla ramppaamista ja suoravärien kanssa kotona lotraamista on viime vuosi ollut eikä sille näillä näkymin ole loppua tulossa. Viihdyn edelleen erinomaisen hyvin lyhyissä hiuksissani, joskin niiden järjetön kasvuvauhti vie välillä hermot, kun leikkaus pysyy kuosissaan maksimissaan noin 3 viikkoa, jonka jälkeen on olo, että päässä on epämääräinen reuhka. Ei ne vaan kasvaneet yhtä kiivasta tahtia silloin, kun olivat pidemmät tai niitä yritti kasvattaa! Niin!

Tällä hetkellä hiukset ovat pinkit, inspiroiduin MaittaLy-blogin Maittan hiuksista todella kovasti hänen postattuaan kuvan aivan ihanista pinkeistä hiuksistaan (luomilla on muuten...ette ikinä arvaa mitä!).

Saa nähdä kauanko ne pysyvät pinkkeinä, olen jo kertaalleen kampaajalla käynnin ja kuvien ottamisen jälkeen (5.2.) joutunut värejä vahvistamaan ja jostain syystä en vaan onnistu saamaan pinkeistäni tarpeeksi eläväisiä, ne näyttävät omaan silmääni harmillisen tasapaksuilta ja vaikka olen yrittänyt värejä sötkötellä keskenään ja laimentaa, niin kovin tasapaksua purppuraista fuksiaa tuntuu tulevan. Kuvista ei sitä taida juurikaan erottaa, mutta kampaaja taikoi hiuksiin ihanan malvahtavan ja vanhan roosan sävyjä ja harmittaa, kun en osaa itse moisia luoda. Niin että katsotaan mitä tästä kehkeytyy, kun kohta taas lähden suoravärieni kanssa lotraamaan! :-)

44 ja lempparipipa

Hyvää alkanutta vuotta kaikille! Pakkasta on piisannut. Itseäni se ei haittaa, parempi pakkanen - vaikka sitten vähän enemmänkin - kuin se kuraloskap**ka mitä saatiin katsella ja sisään kantaa koko syksy ja alkutalvi. Koiruudelle piti käydä hakemassa tossut kun ressukan tassut jäätyi heti kohta ulos astuttua. Himppasen koomisen näköistä oli alkuunsa tossujen kanssa tassuttelu, koipia piti nostella kuin olisi paraskin kouluratsu. :-) Sen jälkeen siis kun uskalsi ylipäätään liikkua. :-D

Nuorena likkana ei meikäläisellä paljon talvisaikaan päänlämmikettä nähty, ihan sama oliko pakkasta paljon vai vähän. Kesät talvet kuljin teiniksinä sama nahkarotsi päällä joka oli aina auki, tietenkin! Korkeintaan kaulahuivin verran lämmikettä yllä. Nyt keski-ikäisenä verenkierto ei vissiin ole yhtä vilkasta ja mukavuudenhalukin taitaa mennä coolilta näyttämisen ohitse, ja todellakin se pipa iskeytyy päänuppiin heti kun ilmat viilenee.

Meikäläisen lempparipipa on Brutalknackilta. Se ei valitettavasti ole materiaaliltaan mitään oikeaa tavaraa vaan ihan keinokuitua, mutta lämmittää sekin sen verran mitä ulkona tarvitsee pyörähdellä. Lempparin siitä tekee siinä oleva teksti.

Malliltaan se on ihan peruspipa, mutta tuossa merkissä on teksti: "Silence is better than bullshit" ja se vaan nappaa meikäläiseen ihan kympillä. Vähän huonostihan tuo teksti erottuu, mutta ainakin itse tiedän mitä siinä seisoo ja se piisaa.

Täytin noin viikko sitten vuosia, 44 pamahti plakkariin. Jostain syystä olen aina tykännyt enemmän parillisista kuin parittomista numeroista ja jotenkin tuntuu kivemmalta olla 44 kuin 43. Tässä kohtaa tuo ikääntyminen ei juurikaan sen ihmeemmin hetkauta. Nyt tuntuu jotenkin typerältä koko ajatus ikäkriisistä ja vaikka itsekin olen vuosien varrella sitä muutamaan otteeseen potenut niin näin jälkeenpäin muisteltuna se tuntuu tosiaan lähinnä typerältä ajanhukalta.

En voi väittää etteikö ikä ja vääjäämättömästi eteenpäin kulkeva aika ikinä koskaan mietityttäisi ja niiden mukanaan tuomat - luonnolliset - muutokset itsessä ajoittain jopa vähän harmittaisi, mutta enimmäkseen olen kyllä olooni ja elooni varsin tyytyväinen. Jos jotain haluaisin itsessäni tällä hetkellä muuttaa niin eniten "murhetta" aiheutunee kasvojen alaspäin valuminen. Erityisesti silmäluomien laskeutuminen aiheuttaa ajoittaista ärsyyntymistä kun vanhat tutut tavat meikata eivät enää toimikaan samalla tavalla kuin ennen. Iän mukana on tullut uusia ongelmia ratkottaviksi, kuten luomivärien siirtyminen liikkuvalta luomelta kulmaluun puolelle ja sama rajausten kanssa.

Tuore 44-vuotias minä kasvot täysin ilman mitään. Iho ei tietenkään enää ole kimmoisa ja kiinteä ja siihen on alkanut muodostumaan hienoisia juonteita ja ryppyjä. Kirjavuutta on vaikka muille jakaa, varsinkin kesäisin maksaläiskät ovat pelätty vaiva. Silmäluomien iho on veltostunut ja rypistynyt ja enää ei rajauksia vedellä nopsaan ja huolettomasti ja ihan millä vaan välineellä ja aineella. Silmänalusten kanssa saa kikkailla enenevässä määrin. Harmillisesti lisääntyvät vuodet eivät kuitenkaan ole poistaneet näppyläongelmaa, tuntuu, että ikä on vain lisännyt näppylöitä. Aknekin minulle puhkesi vasta aikuisella iällä, hyvän matkaa yli 30-vuotiaana eikä loppua taida näkyä vaikka toistaiseksi olenkin saanut avun antibiooteista. En kuitenkaan taida jaksaa uskoa, että se olisi pysyvä apu.

Meikki ei minulle tässä iässä ole erityisesti ikään liittyvä, en siis hae meikiltä niinkään nuorentavaa efektiä vaan lähinnä kaunistavaa ja ihon ulkonäköä parantavaa, tasoittavaa efektiä. Toki tuo nuorentavuus on tavallaan myös mukana koska mitä muutakaan kasvojen varjostaminen ja korostaminen on tässä iässä, kuin kasvojen kohotusta ja sitä kautta nuoremman ulkonäön tavoittelua.

Iän mukanaan tuomat muutokset ihossa ovat tuoneet omat kommervenkkinsä pohjameikin tekemiseen. Ei ole mitenkään itsestään selvää, että meikki aina ja joka tapauksessa nuorentaisi vaan se voi myös tehdä päinvastaisen vaikutelman. Enää ei voi kasvoilleen lätkiä huoletta mitä tahansa meikkipohjia koska vääränlainen meikkipohjatuote vain korostaa vuosien tuomia muutoksia ja näin ollen vanhentaa. Liian paksu meikkipohja näyttää ainakin tällä 44-vuotisella nassulla kauhealta ja korostaa rumasti ihohuokosia ja tekee kasvoista enemmän ja vähemmän kuolleen näköiset.

Minun kasvoni vaativat meikkipohjalta hyvää peittokykyä ja aika harvassa meikkipohjassa yhdistyy hyvä peittokyky ja kuulaus sekä keveys. Levitystavalla on ainakin itselleni suuri merkitys. Paksuja ja peittäviäkin meikkipohjia voin käyttää, mutta joudun kiinnittämään erityistä huomiota niiden levittämiseen ja meikin jatkotyöstämiseen. Olen tosin luopunut siitä ajatuksesta kokonaan, että saisin kasvoiltani ihan kaiken peitettyä täydellisesti ja tyydyn siihen, että saan suht tasaisen kokonaislopputuloksen. Minua ei haittaa, vaikka aknearvet vähän kuultaisivatkin lävitse, koska niiden saaminen kokonaan peittoon vaatii aivan tolkuttomasti työtä ja vaivaa. 

Minä olen 44-vuotias ja näytän juuri siltä miltä näytän. Meinasin kirjoittaa, että en halua näyttää 2-kymppiseltä mutta sekään ei ihan kokonaan pidä paikkaansa. Mielelläni olisin pitänyt parikymppisen minäni ihon, sen kiinteyden ja kimmoisuuden ja jättänyt väliin painovoiman vaikutukset, mutta koska se ei nyt vaan mene sillä tavalla niin joudun unohtamaan moiset haikailut ja tekemään parasta siitä mitä nyt on. Nauttimaan tästä hetkestä. Viisi vuotta eteenpäin ja tilanne on jo toinen joten miksi itkeä sen perään mitä oli viisi vuotta sitten tai kymmenen tai viisitoista. Nyt on nyt ja tämä on hyvä!

Hyvää joulua!

Halusin toivottaa teille kaikille hyvää joulua! En tiedä koska ehdin postailemaan seuraavan kerran varsinaisen blogipostauksen merkeissä mutta ilman muuta halusin toivotella hyvät joulut jokaiselle toivotukseni lukevalle.

Olen harmillisesti sairastellut viimeiset reilu pari viikkoa ja nyt pitäisi palailla takaisin töihin ja normaaliin, terveeseen arkeen. Meikkailin toissapäivänä ensimmäisen kerran noin kahteen viikkoon ja kylläpä se vaan piristi olemusta kovasti! Jospa sitä pikkuhiljaa piristyisi muutenkin kun vointikin alkaa melko lailla olla suht normaali.

Minulla on tänä vuonna aika erilainen joulu. Haikein mielin joudun toteamaan, että elämäni ensimmäistä kertaa vietän jouluni eri paikassa, kuin missä olen sen viettänyt joka ikinen joulu vuodesta -72 lähtien. Kaiken lisäksi vietän sen töissä ja erossa perheestäni. Minulle se on iso asia käsiteltäväksi, minulle perinteet ovat todella tärkeä asia. Tiedän, että minun poissaoloni perheeni luota on vaikeampi pala purtavaksi minulle, kuin perheelleni, heillä on kuitenkin toisensa ja kaikki se jouluun kuuluva hulina ja hyörinä. Minulla sitä vastoin on aikaa mietiskellä ja ikävöidä itsekseni.

Tosin, olen ajatellut yrittää ottaa asian positiiviselta kantilta. Olen aina viihtynyt hyvin myös ihan vain itsekseni eikä yksinolo ole minulle ollenkaan vaikeaa sinänsä, yleensä nautin siitä suuresti. Töissä aika kuluu takuuvarmasti rattoisasti töitä tehdessä joten siinä ei paljon ehdi surkutella perinteisen sukujoulun perään. Se aika mitä siihen väliin jää kuluu nukkuessa ja muun ajan voinkin sitten nautiskella vaikkapa hyvän kirjan tai käsitöiden parissa kynttilöitä poltellen ja ihanaa joulumusiikkia kuunnellen. Kaikessa rauhassa.

Voisin vaikka yrittää käydä meikkivarastojani lävitse ja vähän järjestellä niitä, nyt kun kaikessa rauhassa niitä saisi pemottaa ja levitellä ympäriinsä. ;-) Jos oikein innostun niin voisin jopa kirjata niitä ylös exceliin niin pysyisi itsekin paremmin perässä mitä kaikkea tuolta omista kätköistä löytyykään. Saisi sellaisiakin aarteita käyttöön jotka aina unohtuu sen takia, että ovat poissa silmistä eli poissa mielestä.

Oikein ihanaa joulunodotusta ja itse joulua kaikille ja samalla onnentoivotukset tulevalle vuodelle! Tsemppiä kaikille joulutyöläisille, ensi vuonna sitten toivottavasti taas rennommin elkein joulurauhasta nauttien!

Rudolf Koivun kuvat Korttientalo.

Tylsää mutta toimivaa; Aqualan L

Apteekkikosmetiikka oli minulle pitkään vähän sellainen ihan sama-juttu. Se ei siis säväyttänyt mitenkään sen erityisemmin mutta ei koskaan myöskään asettunut millään lailla negatiivisenkaan puolelle. Minulla on nykyisellään varsin positiivisia kokemuksia apteekkikosmetiikaksi lukeutuvista merkeistä ja joitakin suosikkituotteitakin joukosta löytyy.

En muista miten apteekin perusrasva Aqualan-L kulkeutui minun hyppysiini alunperin. Se tuntuu siltä kuin se olisi ollut elämässäni aina, mikä ei pidä paikkaansa, minä en vain ollenkaan muista mitä kautta sitä aloin käyttää. Niin tai näin, se on kuitenkin kaikessa tylsyydessään ja perusrasvaisuudessaan aivan erinomainen meikinpoistossa. Olen käyttänyt sitä jo pitkään siinä ominaisuudessa (muuten minun ei sitä tulekaan käytettyä).

Aqualan L on mainospuheiden mukaan Suomen suosituin perusvoide. Sitä valmistaa kotimainen Orion Pharma ja se taisi täyttää viime vuonna 30 vuotta. Voide on hajusteeton, mutta siinä on toki mieto ominaistuoksunsa. Voide on väriltään valkoista ja koostumukseltaan hieman emulsiomainen olematta kuitenkaan erityisen juoksevaa tai ohutta. Sen sanotaan imeytyvän nopeasti ja sitä suositellaan käytettäväksi kosteusvoiteena kasvoille ja vartalolle, voidepesuihin sekä meikinpoistoon.

Orion Pharmalla on valikoimissaan useita erilaisia, tuoksuttomia perusrasvoja, Aqualanistakin löytyy eri versioita. Ison pumppupullon kyljessä on lista josta voi nopeasti tarkistaa mihin voide asettuu suhteessa toisiin perusrasvoihin kosteutusominaisuuksiensa ja rasvapitoisuutensa suhteen.

Koska en ole käyttänyt sitä varsinaisesti ihon kosteutukseen en osaa kommentoida sen imeytymisestä mutta meikinpoistoon se on mitä mainioin tuote. Käytän sitä kaksoispuhdistuksen ykkösputsarina ja se poistaa tehokkaasti lähes meikin kuin meikin, myös osan vedenpitävistä meikeistä. Joskus joutuu silmät putsaamaan vielä erikseen vedenkestävän meikin meikinpoistoaineella, mutta varsinkin arkimeikki lähtee Aqualan L:llä kaikkinensa erinomaisen kivuttomasti.

Itse teen niin, että hieron voiteen kasvoille (käytän sitä melko runsaasti kerralla) ja hetken voidetta kasvoilla pyöriteltyäni pyyhin sen pois paperilla, jonka jälkeen huuhtelen kasvot ja siirryn sitten putsauksen kakkosvaiheeseen. Minulla on melko herkät silmät joita Aqualan L ei ole ärsyttänyt joten se on senkin puolesta sopinut hyvin myös silmämeikkien poistoon.

Aqualan L lukeutuu nykyään luottotuotteisiini, se on hyvä, erittäin hyvin toimiva ja turvallinen käyttää tilanteessa kuin tilanteessa. Tylsää peruskauraa siis mutta ehdotonta luottamusta nauttiva arjen sankari! Hinta on melko mukava, se vähän vaihtelee ostopaikasta riippuen mutta kuvissakin näkyvä iso pumppupullo on esimerkiksi Yliopiston Apteekin verkkokaupassa 16€.

Voidetta on saatavilla muutamiin eri kokoisiin pakkauksiin pakattuna mikä on mukavan käytännöllistä. Iso pumppupullo pitää sisällään 400 gr voidetta ja on kätevä kotona. Se on myös hygieeninen ilmatiiviin pumppusysteeminsä ansiosta. Kolme muuta kokoa on pakattu tuubeihin, joista pienin on vain 30 gr ja kerrassaan näppärän kokoinen ja kätevä otettavaksi matkalle mukaan.

Suihkuvoiteet

Heti alkuunsa tunnustan, että en ole koskaan käyttänyt suihkuvoiteita suihkussa. Joskus kun näitä alkoi näkymään mainoksissa niin taisin ajatella, että kuulostaapas kätevältä. Samalla taisin ajatella myös, että kuulostaapas jotenkin omituiselta ja pöhköltä. Sitten korviini kantautui käyttökokemuksia joissa suihkuvoiteiden moitittiin tekevän suihkun lattiasta vaarallisen liukkaan ja into koko suihkuvoiteita kohtaan lopahti kokonaan.

Olen kuitenkin ollut varsin tyytyväinen suihkuvoiteisiin ja käytän niitä mielelläni ja ne jopa toimivat mielestäni erinomaisen hyvin. Suihkun sijaan käytän niitä vessassa ja koko kropan sijasta kosteutan niillä käsiäni. Minulla kädet kuivuvat todella herkästi ja aivan erityisesti kynsinauhat ja kynsien ympärysiho kärsii minulla kroonisesta kuivuudesta. Välillä tilanne on parempi ja sitten taas välillä suorastaan katastrofaalinen. Asiaa ei tokikaan yhtään auta se seikka, että nypin niitä kuivia kohtia, en vain voi olla nyppimättä, ne vaan kertakaikkiaan häiritsevät minua.

Rasvaan käsiä aivan liian vähän. Rasvaan niitä kyllä päivittäin mutta minun pitäisi rasvata käsiä useamman kerran päivässä, jotta se auttaisi. Siihen ei minulla ole mahdollisuutta kuin vapaapäivinä ja tuolloinkin se usein jää sillä verukkeella, että en pysty rasvaisilla käsillä tekemään asiaa x tai y. Niinpä se rasvailu jää sitten useimmiten sinne nukkumaanmenon yhteyteen.

Joskus sain kuitenkin kuningasidean alkaa käyttämään suihkuvoiteita käsienpesun yhteydessä. Mielestäni ne ovat toimineet siinä varsin loistavasti ja koen niiden jopa ihan oikeasti kosteuttaneen käsien ihoa ja auttaneen pahimpaan kuivuuden tunteeseen. Ne tekevät iholle tavallaan kalvon ja todellakin ovat liukkaan tuntuisia. En epäile ollenkaan puheita niiden lattioita liukastavista ominaisuuksista.

Suihkuvoiteet ovat tehneet itsestään lähes korvaamattomia käsipesun jälkeen käytettynä. Eivät ne toki käsirasvaa korvaa mutta ovat nopea pika-apu ja pitkällä juoksulla suht säännöllisesti käytettynä kuomoavat jonkin verran käsienpesun kuivattavaa vaikutusta.

Nivean pieni 50 millilitran vetoinen In-Shower Body Milk tuli muistaakseni LivBoxissa. Ajoi asiansa ja muuten ihan tykkäsin, mutta Nivealle tyypillinen niveatuoksu ei ollut oikein omaan makuuni. Se on tässä jotenkin todella voimakkaan tuntuinen ja sellainen perinteisen teollisen tuoksuinen kosmetiikan tuoksu.

Myös Eucerin taisi tulla Livboxista. Tämäkin tuollainen 50 millinen pikkutuubi, kuvan yksilö vähän kärsineen näköinen (kuten Niveakin) koska se on yritetty puristella mahdollisimman tyhjäksi. Eucerinin In-Shower Body Lotion on erityisesti herkälle iholle suunniteltu. Se ei sisällä hajusteita, väriaineita eikä parabeeneja. Tämä oli mielestäni jonkin verran kosteuttavampi kuin Nivea ja muutenkin varsin käyttökelpoinen ja kiva suihkuvoide, mutta tässäkin kosahti kiveen se tuoksu. Vaikka siinä ei olekaan hajusteita niin tokihan se silti tuoksui sellaiselle melko tyypilliselle tuoksuttomalle. Voisin kuitenkin käyttää mieluummin tätä kuin Niveaa mutta en ajatellut kuitenkaan ostaa lisää.

Lemon Juice & Glycerinin Lime & Jogurtti In-Shower vartalovoiteen olen saanut blogin kautta ja tästä olen tykännyt eniten. Kosteuttaa mukavasti JA tuoksuu hyvältä. Tuubi on tosin vähän iso lavuaarin reunalle mutta onneksi se on kuitenkin suht virtaviivainen. Tuoksusta erotan kyllä sitruksisen limen mutta tuo jogurttiosuus menee mun nenältä ohitse. Verrattuna noihin kahteen aikaisempaan pidän tässä eniten myös voiteen tunnusta sen jälkeen, kun kädet on huuhdeltu. Tämä ei ole ihan yhtä liukkaan ja "kelmumaisen" tuntuinen iholla.

Olen nyttemmin vähän vilkuillut muita vastaavia tuotteita "sillä silmällä" koska koen nykyään tämän tyyppiset tuotteet aivan loistavina käsienpesun yhteydessä. Suihkuun en niitä edelleenkään ole haluamassa, läträän mieluummin suihkun jälkeen taviskropparasvojen kanssa sen mitä läträän.

Helpotusta ikänäköön

Minulla on ollut lukulasit alta parikymppisestä. Sain ne lukioaikana kun päätä alkoi särkemään yhtenään ja tämän tästä ja niin minun silmissäni sitten todettiin olevan taittovikaa jota korjaamaan sain lukulasit. Olen kyllä pärjännyt ilmankin, lukeminenkin onnistui ihan hyvin ilman laseja mutta tietenkin silmät rasittuvat enemmän ilman niitä. Kun vielä ompelin paljon niin siinä lasit olivat avuksi, varsinkin tummien kankaiden tikkausten kanssa.

Vaikka minulla on ollut lasit nyt yli 20 vuotta en silti ymmärrä silmistä, näkökyvystä tai silmälaseista yhtään mitään. Laseja olen käyttänyt vuosien aikana vähän on ja off. Jossain kohtaa tulin hankkineeksi kovin kapeat kehykset joissa linssi on niin pieni, että laseja joutui jatkuvasti korjailemaan oikeaan kohtaan ja kehysten reunat olivat aina vähän "tiellä" kun katseensa nosti. Se jonkin verran vähensi niiden käyttöä.

Viime vuosina olen ollut kuitenkin uuden näköongelman edessä, nimittäin ikänäön. Pikkuhiljaa, vähän kuin varkain alkoivat pikkupräntit katoamaan näön ulottumattomiin ja huomasin tekeväni kädellä sitä kuuluisaa vatkausliikettä. Asia alkoi käydä hermoille. Ostin jossain kohtaa jotkut halvat yleislukulasit pahimpaan ärsytykseen mutta en niitä todellakaan viitsinyt jatkuvasti päässäni pitää. Vanhat lukulasit toki auttoivat jonkin verran, mutta ei niilläkään niitä pienimpiä tekstejä kunnolla nähnyt.

Niinpä otin itseäni niskasta kiinni ja marssin optikolle. Lopputuloksena uudet kaukolasit. Niin että mitkä? No en minäkään ymmärrä. Mutta niin saamassani pienessä kortissa jossa on speksit näöstäni, lukee. Syynä lienee "nuorisomoniteholinssit" jotka pienen pähkäilyn jälkeen päädyin ottamaan. En kuulemma varsinaisesti tarvitsisi kaukolaseja mutta koska noita voi pitää halutessaan koko ajan päässä ja esimerkiksi pimeällä autoa ajessa niin päädyin ne ottamaan. Minulla on melkoisen huono hämäränäkö nimittäin. Niissä on siis linssien alaosassa lukulasiominaisuus ja yläosassa kaukonäköominaisuus. Tai jotenkin noin. Mutta ei siis sitä sellaista selvästi erottuvaa "mummolinssiä".

Halusin tällä kertaa hyvän kokoiset kehykset, että eivät ole näköesteenä ja jotain väriä halusin myös. Olin ajatellut selvitä aika pienellä budjetilla mutta eihän siinä sitten ihan niin käynyt. Linssit tulivat maksamaan enemmän tuon kauko-ominaisuuden takia ja kun optikko kiikutteli minulle erilaisia kehyksiä kasapäin kokeiltavaksi niin ei siinä  paljon ehtinyt hintoja kurkkia. Sitten kun NE kehykset osuivat nassulle niin eihän siinä enää mikään hintalapun tiirailu auttanut.

Alunperin olin ajatellut jotain violetin sävyisiä kehyksiä mutta itseä miellyttäviä ei sitten oikein sen sävyisenä osunut kohdalle. Nämä Versacen sinivihertävän kukertavat kehykset sitten jäivät heti ensikokeilulla kaihertamaan mieltä ja niin vaan niihin päädyin vaikka niiden tummuus vähän arvelluttikin. Pohjasävy niissä on siis lähes musta tummansininen. Ne ovat kooltaan aika isot, ehkä jopa vähän liiankin isot minun kasvoilleni mutta koska tykästyin niihin muuten niin kovasti niin ohitin asian sitä sen enempiä miettimättä.

Sangoissa on tuo Versacen tuttu ornamenttikuvio ja se kimaltelee aivan ihanasti valon osuessa siihen sopivasti. Vähän siis myös blinblingiä, mistä tykkään aivan erityisen paljon. Sankojen väripläjäykset ovat vähän niin kuin helmiäisenhohtavat, sinistä ja vihreää.

Hieman nämä uudet kaukoihmetykset ovat vaatineet opettelua ja edelleen olen vähän arka niitä julkisesti käyttämään, esimerkiksi töissä. Ne ovat niin paljon isommat kuin edelliset kehykset ja niin paljon tummemmat ja muutenkin tosi näkyvät. Lisäksi silmieni eriparisuus korostuu mikä sekin vähän häiritsee itseäni. Jonkinlainen linssienpuhdistusainekin melkein pitäisi tosin hankkia, jostain syystä onnistun klähmästämään linssit hyvin nopeasti ja pelkkä putsausliina ei oikein tunnu aina purevan toivotulla tavalla. Mutta noin yleisesti ottaen tykkään uusista laseistani tosi paljon ja esim. kotona pidän niitä mielelläni vaikka vähän muutenkin vaan.