maanantai 19. maaliskuuta 2012

Chanel; Teint Innocence Compact Créme Makeup

Ennen kuin innostuin mineraalimeikeistä käytin tosiaan kiinteitä meikkivoiteita. Aloitin Joe Blascolla ja lopetin Grimasiin ja siinä välissä minulla oli myös Chanelin Teint Innocence Compact Créme meikkivoide. Ostin sen alunperin joltain laivareissulta melko lailla impulsiivisena heräteostoksena. Tarkoitus oli muistaakseni harkita jotain Chanelin nestemäistä meikkivoidetta enkä yhtään muista miksi päädyin loppujen lopuksi kiinteään meikkivoiteeseen.

Tein ostokseni sellaiseen aikaan, että ihoni oli pisamainen ja auringon värittämä ja muistelen myyjän valinneen värin sopimaan pisamiini. Talvisaikaan se ei sitten enää ollutkaan ihan sopiva, kun iho muuttui kalvakaksi ja pisamatkin haalistuivat.


Siitä huolimatta se on ainoa meikkivoide jonka olen käyttänyt loppuun saakka, niin loppuun, että rasiaan ei ole jäänyt kertakaikkiaan lainkaan tuotetta jäljelle. Ennen näiden kiinteiden meikkivoiteiden käyttöä minulla oli paha tapa ostella edullisia nestemäisiä meikkivoiteita ja käyttää yhtä jonkin aikaa ja kyllästyä siihen ja ostaa uusi (yleensä olin aika lailla mainosten uhri).

Kun rasian avaa paljastuu kannen toiselta puolelta peili ja välikannella peitetty meikkivoide. Välikannen päällä on meikkisieni ja suojamuovi.


Tuotetta rasiassa on suhteellisen vähän, vain 12 gr. Tosin se on kyllä hyvin riittoisaa. Meikkivoiteessa on aurinkosuojakerroin 10. Rasia on lisäksi täyttömallia eli kun se loppuu niin siihen voi hankkia refillin, joka maksaa luonnollisesti vähemmän kuin rasia.

Tuotteen mukana tulee siis meikkisieni mutta itse tykkään levittää tätä sormin. Sivellintä en ole kokeillut. Hintaa tällä on melko lailla, en tiedä tarkalleen mitä se maksaa mutta veikkaan hinnan pyörivän jossakin 60-70 euron nurkilla. Mikä kuulostaa aivan järkyttävän kalliilta, ainakin minusta.

Teint Innocence Compact Créme on kuitenkin aivan mielettömän ihana meikkivoide ja siksi olen valmis maksamaan siitä noinkin suolaisen hinnan (tai no, mieluiten teen tällaisia hankintoja laivalta jne.). Se on tunnultaan paras koskaan kokeilemani meikkivoide. Sen koostumus on hyvin kevyt ja se peittää keskinkertaisesti. Se tuntuu iholla todella miellyttävältä ja erittäin kosteuttavalta. Tällä tuotteella minun on mahdotonta saada kasvoille meikkivoidemaista tunnetta, se ei vain tunnu lainkaan meikkivoiteelta.


Kun levitän tätä kasvoille se tuntuu jotenkin kostealta, tunne on hyvin raikas ja miellyttävä. Teint Innocence Compact peittää kevyesti mutta sitä pystyy jonkin verran kerrostamaan jolloin peittotehotkin kasvavat. Peitevoiteen kanssa käytettynä tällä saa ihan mukavan peittävän lopputuloksen joka ei kuitenkaan näytä ollenkaan raskaalta. Meikkivoide sulautuu ihoon kauniisti ja jättää kuulaan luonnollisen pinnan.

Alunperin tykästyin todella kovasti tämän tuotteen yhteydessä siihen, että se sopi erinomaisesti paikka paikoin kuivalle iholleni eikä korostanut ikävästi kuivia kohtia. Lisäksi tämä on helppo ja nopea käyttää, kulkee todella vaivattomasti mukana ja on muutenkin kaikin puolin täydellinen. Erityisesti reissussa korvaamattoman helppo ja näppärä.

En osaa sanoa miten tämä käyttäytyy rasvaisemman ihon kanssa mutta ainakin kuivaihoiselle tämä mielestäni sopii. Normaali-ihoiselle Teint Innocence Compact on varmasti aivan ihana, varsinkin jos sattuu olemaan niin onnekas, että omistaa suht hyväkuntoisen ihon joka ei juurikaan peiteaineita kaipaa.

Minun compactini on sävyssä 20 Clair - Cameo ja se on valitettavasti liian tumma minulle. Kesällä ehkä sitten taas sopivampi. Suosittelen tutustumaan, kerrassaan ihana meikkivoide kovin kalliista hinnastaan huolimatta!

sunnuntai 18. maaliskuuta 2012

Tuoksujutuista

Tein tuonne sivupalkkiin pienen kyselyn. Olen tässä itsekseni mietiskellyt noita tuoksupostauksia. Mielelläni postaisin vähän useammin tuoksuista mutta olen arastellut niiden kanssa koska olen jotenkin ajatellut, että ne eivät välttämättä kiinnosta kaikkia.

Olisin kovasti kiitollinen jos kävisit klikkaamassa jonkun noista kolmesta vaihtoehdosta niin saisin vähän osviittaa sen suhteen, että mitä jatkossa teen tuoksupostausten kanssa eli perustanko niille ihan oman bloginsa vai jatkanko niiden postailua tänne kaiken muun sekaan. Joka tapauksessa haluaisin lisätä tuoksupostausten määrää.

Kiitos klikkailusta! ;-)

Hauskanpitoa retrohengessä

Minulla oli mahdottoman hauska perjantai-ilta! Vietimme erittäin ihanan ystäväporukan kanssa vintage-illan. Kaikki saivat vapaat kädet toteuttaa vintage-teemaa omalta osaltaan haluamallaan tavalla. Minun piti ensin toteuttaa fiftarihenkinen meikki ja kampaus mutta sitten satuin ihan sattumalta löytämään juuri sopivan mekkosen Prismasta hintaan 5€ ja vaihdoin vuosikymmentä.

Mekkoni oli musta, aika kaapumainen mutta kuitenkin hieman muotoiltu viskoositrikoota oleva tunika. Sen helmassa on noin 20 cm korkea "kaistale" jossa kultapainatuksella pieniä palloja. Helma ulottui vähän polven yläpuolelle.

Prismasta sattui löytymään myös juuri sopivat mustat avokkaat alennettuun hintaan 10€ ja koska niille on käyttöä kyllä myöhemminkin niin ostin sitten nekin.

Hiuksiin askartelin leveän kultapannan (kaupasta ei löytynyt sopivaa joten ostin tavallisen pannan ja kultaista nauhaa jolla sen päällystin). Korviin pitkät kullanväriset rinkulakorvikset jollaiset jo ennestään omistin ja kaulaan löysin alehintaan 2,95€ ison kultaisen pallon. Vasemman korvan lisäreikiin joukko pieniä kullan värisiä pallokorviksia jotka maksoivat yhteensä noin 3€.

Valitettavasti minulla ei ole kunnollisia kuvia koska en ehtinyt itseäni kuvaamaan lainkaan ennen kuin vasta aamuyöstä, kun saavuin kotiin. Meikki ja hiukset olivat siihen mennessä olleet jo noin 12h ja meikäläinen näytti kaikin puolin melko räjähtäneeltä, joten joudutte nyt katselemaan näitä käsiteltyjä kuvia. Huulissa minulla ei ole kuvien ottohetkellä enää mitään mutta minulla oli vaaleanpunaista huulipunaa akaisemmin illalla. ;-)


Minä siis yritin toteuttaa 60-lukua sekä asullani että meikillä ja kampauksella. Minulle tuli vähän kiire joten hiukset olisivat saaneet olla vähän huolellisemmin toteutetut mutta olin kampaukseen kuitenkin ihan tyytyväinen. Meikki ei ollut ihan helppo toteuttaa, yhdessä vaiheessa meikin tekoa olin suorastaan epätoivoinen, että eihän hommasta tule yhtään mitään ja näyttää aivan hirveälle.

Onneksi meikki kuitenkin parani siinä meikatessa ja onnistuin jopa kiinnittämään tekoripsetkin suht ongelmitta. Mikä hienointa, ne myös pysyivät menossa mukana! Tosin minun pitäisi harjoitella tekoripsien laittamista enemmän, koska kuten olen ennenkin maninnut minun silmäni eivät ole symmetriset ja sen lisäksi, että joudun meikin toteutuksessa sen huomioimaan niin myös tekoripset asettuvat silmiini eri tavalla.

No, oli miten oli niin loppujen lopuksi 60-luvun meikin tekeminen oli todella hauskaa ja kampauksen myös. En juuri koskaan meikkaa näin voimakkaasti ja dramaattisesti joten senkin puolesta oli todella hauskaa kokeilla jotain ihan erilaista kuin normaalisti. Harmittaa vaan kovasti kun en ehtinyt kuvaamaan meikkiä ja kampausta heti niiden valmistuttua kun ne olisivat vielä olleet siistit ja edustavat.


EDIT: No mä nyt kuitenkin laitan värikuvaa silmämeikistä vaikka se onkin todella epäsiisti ja kulunut paikkapaikoin. Värit nyt on mitä on, kun sähkövalossa kuvattu jne. Noh, ehkä pieni sotkuisuus kuuluu tällaiseen meikkiin noin klo 5 aamuyöstä. ;-D




Mätsäsin kynteni asuuni, ne eivät kuitenkaan olleet mitenkään erityisen autenttiset kuusikymmenlukulaiset. Idea kynsiin tuli korviksistani (ne olen ostanut muistaakseni viime vuonna Glitteristä).



Musta lakka Lumenen Quick & Chic 21 Black Velvet
Nimettömän kultainen lakka Orlyn Luxe
Kultaiset Konad leimaukset laatasta m85 Orlyn Luxella, nimettömän mustat leimaukset Konadin mustalla erikoislakalla
Kärjissä Milanin Jewel Fix glitterlakka 531 Gold

Ai niin, tämä ihanan hassu sammakkosormus oli pakko kotiuttaa Prismasta, se sopi mielestäni kokonaisuuteeni mainiosti.

keskiviikko 14. maaliskuuta 2012

Kynsilakanpoistoaineiden vertailua, osa I

Minulla on useita pulloja kynsilakanpoistoainetta. Jotenkin niitä vaan on kertynyt, niitä tulee ostettua kun osuu sopivaan hintaan kohdalle ja olisi kovin ikävää, jos kotona ei yhtäkkiä olisikaan ollenkaan kynsilakanpoistoainetta tarvitsevalle.

Mottoni on "halvalla hyvää ja tehokasta". Jotenkin en millään raaski sijoittaa kovin suuria summia kynsilakanpoistoaineeseen, halvalla pitää päästä mutta aineen pitää kuitenkin olla tehokasta eikä mielellään ihan kamalaa myrkkyä. Mikä ei tosin kohdallani tarkoita automaattisesti esimerkiksi asetonitonta, tässä asiassa menen hyvin pitkälti ihan mutu-tuntumalla eli jos aine tuntuu hyvältä niin sen on pakko olla jotain muuta, kuin kamalaa myrkkyä. ;-)

Tässä olisi nyt tällainen kavalkadi, kovin sekalainen joukko erilaisia ja eri hintaisia kynsilakanpoistoaineita ja kaikista yritän jotakin pientä arvostelua kirjoittaa. Tässä yhteydessä näiden kynsilakanpoistoaineiden tehoja on testailtu tavalliseen kynsilakkaan, glittereiden poistosta saatan kirjoitella joskus toiste.


Kun puhun tuoksusta näiden aineiden yhteydessä niin vaikka kuvailisin sitä jollain tietyillä sanoilla niin kaikki nämä kuitenkin tuoksuvat pohjimmiltaan kynsilakanpoistoaineelta. Tämän halusin tarkentaa siksi, ettei kenenkään tarvitse pettyä, kun kurkulta tuoksuvan kynsilakanpoistoaineen sijaan se tuoksuukin siltä itseltään eli kynsilakanpoistoaineelta.


Ensimmäiseksi esittelen parivaljakon josta voin heti kättelyssä sanoa, että jos vastaan kävelevät niin älä osta!! Merkki on Sence ja löytyy versio ilman asetonia ja toinen jossa sitä on. Taisin Tokmannilta nämä noukkia.

Halvalla lähtee mutta eipä se paljon lohduta kun näistä ei ole mitään hyötyä, ilosta puhumattakaan. Hulluna saa hinkata, oli asetonia tai ei, eikä mitään tunnu tapahtuvan. Ei auta vaikka vanulappu olisi niin märkä, että ainetta valuu jo pitkin kättä, kun ei lähde niin ei lähde.

Kokoakin näillä on niin julmetusti (250 ml), että eivät mokomat tunnu loppuvan millään vaikka miten hölväisi. Näillä en edes yritä poistaa glitterlakkoja, tehtävä lienisi täysin mahdoton. Ihan ovat vettä nämä kaksi, en todellakaan suosittele, näiden kanssa lähtee ainoastaan järki.


Seuraavaksi sellainen merkki kuin elegant touch. Muistaakseni ostin Citymarketista ja taisi olla jonkinlaisessa tarjouksessa, olisiko hinta ollut noin viiden euron luokkaa, en ole kyllä ollenkaan varma. Pullossa on 200 ml ainetta ja se ei sisällä asetonia.

Tämä on suhteellisen miellyttävän tuoksuista, tuli vähän kurkku mieleen tämän tuoksusta. Haju on kuitenkin kynsilakanpoistoaineelle tyyppillisen pistävä ja voimakas. Tehokkuudeltaan tämä on heikohko. Tehot ovat paremmat kuin kummallakaan Sencellä mutta aika paljon saa tämänkin kanssa hinkata ennen kuin tuloksia syntyy. Lisäksi tämä tuntuu haihtuvan vanulapusta nopeasti eli saa olla vähän väliä luttaamassa lisää ainetta vanulappuun. En aio ostaa uudestaan.



Sitten on vuorossa Cutexin kynsilakanpoistoaine, versio on Nourishing ja pullossa mainostetaan sen sisältävän vitamiineja ja kosteuttajia ja olevan kynsiä valkaisevaa. Se on tarkoitettu heikoille kynsille. Pullossa on 100 ml ja se sisältää asetonia. En valitettavasti muista tarkkaa hintaa mutta alle viisi euroa se taisi olla.

Tuoksu on miedohko, ikään kuin kermainen. Teholtaan tämä on hyvä, lakat lähtevät vaivatta. Pullonsuu on avoin mikä on toisaalta hyvä mutta hieman riskialtista; jos pullo vahingossa kaatuu niin aine leviää takuuvarmasti ympäriinsä.

En ole käyttänyt tätä yksinomaan pitkiä aikoja joten en osaa sanoa pidempiaikaisesta käytöstä mutta silloin tällöin käytettynä tämä tuntuu ehkä hieman kuivattavalta. Tuntemus on tosin pitkälti pelkkää mutua. Aion ostaa tätä/jotain toista Cutexin kynsilakanpoistoainetta jatkossakin.



Seuraavaksi on vuorossa Maybelline Express. Tämän ostin Citymarketista tarjoushintaan, normaalisti hinta taitaa olla reilu 7 euroa. Pullo mainostaa aineen poistavan lakan nopeasti ja kynsiä kuivattamatta. Se sisältää manteliuutetta jonka pitäisi kosteuttaa ja ravita kynsiä. Pullossa on 125 ml ja se sisältää asetonia.

Maybelline Express tuoksuu melko voimakkaasti ja tuoksu on aika lailla perinteinen kynsilakanpoistoaineen tuoksu. Tehot ovat hyvät, lakat lähtevät ilman sen suurempaa hinkuttelua. Tässäkään ei ole minkäänlaista annostelijaa pullonsuulla, se tosin kapenee yläosastaan. Ei valittamista mutta hintansa puolesta en ehkä ostaisi uudestaan.



 Sitten onkin vuorossa vanha kunnon Mirame. Tätä olen ostanut Tokmannilta missä se maksaa vajaan 2 euroa. Pullossa on 125 ml ja se sisältää asetonia. Pullo kertoo aineen olevan öljypitoista ja sisältävän kollageenia joka kosteuttaa ja estää kynsien lohkeilua.

Miramessa on normi kynsilakanpoistoaineen tuoksu ja se on poistotehoiltaan todella tehokas ja nopea. Käteni tuppaa hamuamaan tätä pulloa silloin, kun haluan poistaa lakkaukset nopeasti ja vaivattomasti ja mahdollisimman tehokkaasti. En ole kokenut tätä omassa käytössäni kuivattavaksi (mutta en siis käytä tätäkään jatkuvasti ja yksinomaan). Aion ostaa tätä jatkossakin, perusluottotuote.



Seuraavana vuorossa on Yves Rocher. Maksaa normaalisti 4,90€ ja pullossa on 100 ml. Ei sisällä asetonia. Tämän mainostetaan olevan hellävaraista ja tehokasta ja se sisältää luonnonmukaista manteliöljyä, jonka kerrotaan hoitavan kynsiä ja kynsinauhoja.

Tämän tuoksu on miedohko. Tehokas ja nopea, lakat lähtevät helposti ja vaivattomasti. Pullonsuu avoin, ei siis annostelijaa eli kannattaa olla käytön kanssa tarkka. Itse suljen pullon joka kerta, kun lisään ainetta vanulappuun, se on ollut ihan hyvä tapa ja jokusen kerran pelastanut papereita ja pöydän pintaa.

Henkilökohtaisesti tämä on tällä hetkellä minun suosikkini asetonittomista kynsilakanpoistoaineista. Tulen ostamaan tätä toistekin.



Lopuksi pikkukaksoset Farmasilta. Nämä pikkuiset maksavat euron kappale Tokmannilla, pulloissa on 100 ml ainetta, sisältävät asetonia. Molemmat sisältävät E-vitamiinia ja niiden sanotaan olevan hellävaraisia ja kynsiä hoitavia.

Aloe Vera-versio tuoksuu miedohkosti, tuoksu on tavallaan raikas. Teholtaan tämä on hyvä ja lakat saa poistettua nopeasti. Pullon kyljessä tämän sanotaan ehkäisevän kynnen kiillottomuutta ja elottomuutta. INCI:stä minun silmäni eivät löytäneet aloe veraa nimestä huolimatta, lienee tämän tuotteen aloet ihan vain tuoksua.

Lemon-versio tuoksuu sitten puolestaan sitruunaiselle. Tehot tässäkin hyvät ja lakat lähtevät vaivattomasti liikkeelle.

Tykkään ehkä enemmän tuosta aloe vera-versiosta mikä sinänsä on outoa koska noilla kahdella ei juurikaan ole koostumuksessa muuta eroa, kuin hajusteet ja väriaineet. Koska nämä ovat tehokkaita ja halpoja aion ostaa uudestaan.

tiistai 13. maaliskuuta 2012

Tuoksujen ihmeellinen maailma

Kuulin kerran jälkikasvultani (tässä tapauksessa näppäriä nuoria miehiä), että hammasharjassani on mitä ilmeisimmin ulostebakteereja. :-O Juu-u, näin kuulemma on, Myytinmurtajat olivat asian todistaneet. Tai jotakin sinne päin.


En ole perehtynyt asiaan sen tarkemmin enkä ehkä haluakaan. Olen nimittäin antanut itseni ymmärtää, että ihmisen aistima tuoksu/haju/löyhkä/mikä onkaan koostuu pienistä "hajuhiukkasista" (oikeasti niitä kutsutaan molekyyleiksi), jotka sitten kulkeutuvat nenäonteloon. Niin, että mielelläni en tätä ajatusta nyt sovella ylläolevaan sen tarkemmin. ;-)

Vasilisa on kirjoittanut informatiivisen ja mielenkiintoisen postauksen hajusteallergiasta ja -yliherkkyydestä, kannattaa käydä lukaisemassa. Minua se kiinnosti kovasti, koska olen jossan määrin herkistynyt hajusteille. Allerginen en ole, onneksi!

Minusta on mielenkiintoista, että nisäkkäillä hajuaistiin liittyvät hajureseptorisolut ovat ainoat hermoston osat, jotka kykenevät uusiutumaan koko eliniän ajan. Toisin sanoen hajureseptorisolujen kuoltua niiden tilalle syntyy uusia. Iän karttuessa uusiutuminen tosin hidastuu ja näin ollen myös hajuaisti voi heiketä ihmisen vanhetessa. Toinen äärimmäisen mielenkiintoinen seikka on mielestäni se, että haju aistitaan isoaivoissa alueella, joka on osa tunne-elämää säätelevää keskusta.

Haju- ja makuaistin symbioosi on sekin kovin mielenkiintoinen ilmiö. Menettäessään hajuaistinsa ihminen yleensä menettää pikkuhiljaa myös kykynsä maistaa. Itsekin tämä on tullut jokusen kerran todettua kovassa flunssassa ollessa, kun ei kykene haistamaan ruokaa ei sitä myöskään maista.


Myös tuoksumuisti on todella mielenkiintoinen asia. Kun liittää hajuaistin, tunteet ja muistot yhteen saadaan aikaan voimakkaita elämyksiä. Aika monelle esimerkiksi jouluun liittyy paljon tuoksuihin liittyviä muistoja ja tunne-elämyksiä.

Koirilla on todella vahva hajumuisti, ne voivat muistaa vuosia sitten haistamiaan hajuja ja liittää ne tiettyihin tapahtumiin/henkilöihin jne., vaikka ne olisivat haistaneet hajun vain kerran. Koiran hajuaisti on tosin moninkertainen verrattuna ihmisen hajuaistiin. Uskon kuitenkin, että myös ihmiset kykenevät voimakkaisiin hajumuistoihin, joskaan ne eivät liene ehkä ihan yhtä spesifejä kuin koirilla.

Naisilla sanotaan olevan herkempi hajuaisti, kuin miehillä. Kuukautisten aikaan hajuaisti herkistyy hetkellisesti. Myös raskauden aikana hajuaisti herkistyy. Se johtuu estrogeenin lisääntymisestä elimistössä. Taas uusi mielenkiintoinen aspekti hajuaistiin liittyen.

Liekö luonto suunnitellut homman niin, että kuukautisten aikaan naiset ehtivät sopivasti nuuhkimaan potentiaalisia geeninluovuttajia ja etsimään sen parhaalta tuoksuvan. Feromoneistahan käydään toisinaan kaikenlaista keskustelua ja näkee noita tuoksujakin kaupattavan feromonien voimalla. Feromonit tosin aistitaan eri paikassa, kuin muut hajut; ihminen aistii ne vomeronasaalielimellä, joka sijaitsee nenässä sierainten välisessä seinämässä. Sitäpaitsi feromoneja tai ei niin tokihan esimerkiksi tuoksujen mainontaan liittyy erotiikka ja seksuaalisuus melko saumattomasti.


Itse olen jonkin verran yliherkkä hajuille. Voin saada hajuista päänsärkyä ja jotkut hajut aiheuttavat pahoinvointia. Jopa voimakkaasti pesu- ja/tai huuhteluaineelle haisevat vaatteet saattavat inhottaa minua. Kerran jos toisenkin olen joutunut vaihtamaan paikkaa etten joutuisi olemaan sellaisen ihmisen vieressä, jonka vaatteet haisevat esim. huuhteluaineelle. Kaupassa/kaupungilla/iltaa viettämässä olen jokusenkin kerran tehnyt terävät 180 astetta, kun olen joutunut sellaisen ihmisen "auraan", joka on suihkinut päällensä useamman suihkauksen käyttämäänsä hajustetta  ja siihen vielä varuiksi muutaman lisää. Kyse ei ole yleensä vastenmielisyydestä tuoksua itseänsä kohtaan, minä en vain pysty kohtaamaan sellaista määrää aistiärsykettä yhtäkkiä ja yllättäen.

Toisaalta, olen useamman kerran pyytänyt saada luvan haistella tarkemmin, kun joku tuoksuu minun nenääni hyvältä. En tosin tuntemattomilta. ;-) Rakastan nuuhkia ihmisiä, enkä vähiten sen takia, että jokaisen iho saa esimerkiksi hajuvedet tuoksumaan erilaiselta, käyttäjänsä tuoksuiselta.

Käytän itsekin hajusteita ja harvemmin reagoin niihin, siis itse käyttämiini hajusteisiin. Tosin  esim. Thierry Muglerin Alien-hajuvettä, joka tuoksuu melkoisen voimakkaasti, laitan useimmiten paperin kautta, en suoraan iholle ruiskimalla. Kun mieheni laittaa deodoranttia joudun "pakoilemaan" tuoksua ja yritän hengittää nenän kautta. Myöhemmin kyseisen dödön haju ei minua häiritse (ellen sitten epähuomiossa tunge nenääni mieheni kainaloon =) ), ainoastaan se "tuore" dödön haju häiritsee hetkellisesti.

Meillä pestään vaatteet hajustamattomalla pesuaineella ja huuhteluainetta emme käytä lainkaan. Sen sijasta lorautetaan huuhteluainelokeroon etikkaa. Etikka kirkastaa värejä, edesauttaa pesuaineen huuhtoutumista ja saattaa se kenties jopa vähän pehmittääkin. Lisäksi pyykki tuoksuu ihanasti puhtaalle, ei hajusteelle.

Mikä sitten on sopivasti ja mikä liikaa? Mistä voi tietää milloin esim. hajuvettä on tullut ruiskittua turhan reilulla kädellä? Jaa-a, en minä ainakaan tiedä ja usein minua asia häiritsee, jos joudun lisäämään hajuveden niin, että joudun hetikohta lisäämisen jälkeen astumaan ihmisten ilmoille. Pelkään "käryäväni" liikaa. Iltariennoissa tykkään lisätä tuoksua illan aikana (jos muistan) mutta yritän muistaa pitää lisäämisen määrällisesti kurissa ja teen sen aina vessassa omassa kopissani (välttääkseni häiritsemästä muita...tietty seuraava kyseisen kopin käyttäjä saattaa toki vähän häiriintyä...).


Sijoittelen tuoksuni lähes aina ranteisiin ja hiuksiin. Voimakkaita tuoksuja en pysty laittamaan korvan taakse tai kaulalle, koska siitä ne tuoksuvat jatkuvasti ja hallitsemattomasti omaan nenääni ja saatan saada pääni kipeäksi tai tulla huonovointiseksi. Kevyempiä tuoksuja taputtelen myös kaulalle ja korvan taakse. Hiuksiin laitan tuoksua arkena aika varovasti, joskus arkena jätän kokonaan hiukset väliin. Iltamenoihin sen sijaan tykkään lisätä tuoksua hiuksiin vähän runsaammalla kädellä. Joskus saatan laittaa tuoksua myös sisäreidelle ja polvitaipeisiin mutta aika harvoin.

Minun mielestäni tuoksu on toisilla annosteltu juuri sopivasti silloin, kun ihminen ei lemua puolen metrin päähän ja häntä kykenee helposti lähestymään. Parasta on, kun toinen tuoksuu niin, että tuoksusta kulkeutuu ihania häivähdyksiä hänen liikkuessaan ja tuoksu on ikään kuin osa persoonaa, vähän niin kuin se olisi henkilön ominaistuoksu. Minusta on herkullista, kun joku on osannut annostella tuoksunsa niin, että minun tekee mieli nuuhkia häntä.

Minusta hajuveden ei ole tarkoitus peittää kaikkea muuta alleen eikä sen ole tarkoitus täyttää kaikkea tilaa ympäriltään, saati imeä kaikkea happea tilasta. On aina mielenkiintoista tavata henkilö, jonka käyttämä tuoksu tuntuu sopivan hänelle, joko ulkoiseen olemukseen tai luonteeseen. Toki sekin on mielenkiintoista, kun tuoksu ja henkilö eivät jostain syystä tunnu sopivan lainkaan yhteen.

Tässäpä tällainen pohdiskelu. Saas nähdä saanko karvaasti kokea tuoksumuiston konkreettisuuden, kun seuraavan kerran kokeilen Thierry Muglerin Angelia. Testasin sitä nimittäin muutamaa tuntia ennen vatsataudin puhkeamista  ja myönnettäköön, että ei se ainakaan hillinnyt pahoinvoinnin tunnetta...

Kuvat täältä, täältä, täältä, täältä, ja täältä.

torstai 8. maaliskuuta 2012

Haaveiluntapaista; Models Own Beetlejuice

Olen kuolannut Models Ownin Beetlejuice-kokoelmaa jo iät ja ajat mutta en ole halunnut sitä ilmeisesti tarpeeksi koska en ole viitsinyt lähteä koluamaan kaupungin Seppälöitä lävitse löytääkseni niitä. Silloin harvoin kun olen johonkin Seppälään osunut niin olen toki pikapikaa tarkistanut löytyisikö näitä koppiksia mutta eipä ole osunut niin suurta onnea kohdalle.


Nyt on Kusti hommissa ja polkee tuolla jossain vimmatusti toimittaakseen minulle muutaman noista (valitettavasti Pinky Brown ja Aqua Violet - jonka aivan erityisesti olisin halunnut - olivat loppu). Tuosta kullanvihreästä odotan jonkinlaista ensiapua raastavaan Chanelin Peridot-kaipuuseeni.

Noh, ettei vaan loppuisi haaveilun aiheet niin Models Ownilta on tulossa uusi kolmen lakan sarja Beetlejuice-kokoelmaan! Oh no!


Copper Pot - Tropical Sun - Indian Ocean

Copper Pot ei taida olla lainkaan meikäläisen heiniä mutta Tropical Sun kiinnostaisi, se olisi varmasti kesällä ihana. Indian Ocean taas näyttää justiinsa eikä melkein aivan juuri Mohnin väriseltä lakalta! Huhhuh, mitenköhän sen onnistuisi itselleen keplottelemaan...

EDIT: Jos ketä kiinnostaa niin noita uusia koppiksia on nyt saatavilla ainakin Models Ownin omilta sivuilta.  Heillä on myös hieman edullisempi viiden lakan paketti, jossa noiden kolmen uuden lisäksi on edellisestä setistä mukana Aqua Violet ja Pinky Brown.

Kestohaaveilen aina vaan ja jatkuvasti MAC:in huulipunasta sävyssä Ruby Woo. En ole saanut raahattua itseäni vieläkään Stockalle tai Stockman Beautyyn kyselemään olisiko mitään mahdollisuuksia kyseistä ihanuutta saada (on mitä ilmeisimmin lähes kroonisesti loppu). Toisinaan minusta tuntuu, että onkohan Ruby Woo niitä haaveita joiden ei ole tarkoituskaan toteutua. 

Oli miten oli, tätä Lisa Eldridgen punahuulitutorialia täytyy toisinaan tiirailla pahimman ikävän iskiessä. ;-D






Kuvat täältä ja täältä.

keskiviikko 7. maaliskuuta 2012

Parfum d'Empire; Yuzu Fou edp

Ihan heti alkuunsa täytyy sanoa, että ei ole Mohnin juttu tämä. Tätä arviota varten pakotin itseni testaamaan tätä tuoksua toista kertaa iholleni ja jouduin hetken keräämään rohkeutta tehdäkseni sen. *yökkää*

En tiedä päteekö tuoksuihin sama kuin makuihin eli että vierasta makua on maisteltava noin 15 kertaa ennen kuin siihen tottuu. Vaikka se olisi alkuun maistunut pahalle siitä usein alkaa pitämään - tai sitä oppii ainakin sietämään - viidentoista makustelukerran jälkeen. Noh, ainakaan tämän tuoksun kanssa en aio asiaa testata.

En muista nyt ainkaan kovin äkkiseltään hajuvettä joka olisi aiheuttanut minussa näin voimakkaan vastenmielisyyden tunteen. Hämmästyksissäni luin useita ylistäviä arvioita tämän tuoksun ihanuudesta, en nopealla etsimisellä löytänyt yhtäkään negatiivista tuoksukokemusta Yuzu Fousta. Onkohan minun nenäni rikki....

Yuzu Fou kuvattuna Parfum d'Empiren sanoin:
A splash of freshness from Japan. Yuzu Fou opens with the crackling scent of Japanese yuzu, set in a cocktail of concentrated citrus extracts (kumquat, sweet orange, bitter orange...) topped off with an icy splash of mint. Verbena absolute and a green bamboo accord boost the coolness of this "crazy yuzu". Blond cedar wood, neroli and white musk flesh it out. Yuzu Fou, a green, zesty splash inspired by modern Japan, where nature blends with urban life...

Juu ei! Jos moderni Japani tuoksuu tältä niin morjens! Alun sitruksisuus on tässä aika ihana. Harmistuksekseni se jää kuitenkin kaiken sen tunkkaisuuden ja homeisuuden alle joka tuoksusta puskee ja tunkee väkisin nenääni. Vatsassa tuntuu suorastaan vastenmielisyyden möykky. En osannut alkuunsa sanoa mikä vastenmielisyyden aiheutti. Epäilin rautayrttiä (verbena). Nyttemmin olen ikäväkseni saanut huomata, että se on minttu! Valitettavasti Yuzu Foussa tuoksuva minttu on tämän tuoksuttelun jälkeen "pilannut" minulta joitakin minttuisia juttuja. En ollut esimerkiksi tajunnut aikaisemmin etten pidä käytetyn piparminttuteepussin tuoksusta. Nyt tiedän.

Jos tämä tuoksu olisi väri niin kuvaisin sen vihertävän homeisen kirjavaksi, harmaaksi betoniseinäksi. Ärsyttävästi tuoksun elinkaaren edetessä tuon homeisen seinän takaa yrittää nenääni kiemurrella ihania, hentoja, kauniita ja herkkiä vaalen vihreitä versoja mutta eivät ne löydä reittiä kammottavan kostean ja homeisen betoniseinän lävitse. Tiedän niiden olevan seinän takana mutta en pääse niiden luokse eivätkä ne saavuta minua. Turhauttavaa!

Mitä pidempään tuoksu ranteellani kypsyy sen kuivemmaksi betoniseinä kuivuu ja homekin siitä pikkuhiljaa häviää. Ällöttävä homeenvihertävä harmaus ei kuitenkaan häviä kokonaan. Tämä tuoksu todellakin on "hullu"! Se saa minutkin enemmän ja vähemmän sekopäiseksi.

Voin kuvitella jonkun pitävän tästä tuoksusta. Se on taiten rakennettu ja jännittävä eikä todellakaan tavanomainen. Sitäpaitsi, ei kaikkien iholla kasva homeista betoniseinää, että senkin puolesta tämä tuoksu varmasti saa ihan uuden muodon jonkun toisen iholla. Minulle tämä on ehdoton inhokki ja luulenpa, että en voisi koskaan oppia pitämään tästä. Sietämään ehkä, nippa nappa.


En tiedä onko tuossa hometta, lienee suurimmaksi osaksi sammalta. Hmmm, tarpeeksi kun tuota tuijottaa niin sehän alkaa näyttää jopa kauniilta....no, minä en kuitenkaan tule koskaan pitämään Yuzu Fousta, ihan sama miten paljon sitä sisääni kiskoisin.

maanantai 5. maaliskuuta 2012

Lumikki-kynnet

Siskoni esikoisen syntymäpäiväjuhlissa oli prinsessateema. Disney prinsessateema. En pukeutunut erityisen prinsessamaisesti mutta kynnet taiteilin Disney-tyylisiksi kun minulla kerran sattui olemaan teemaan sopivat kynsikoristukset.

Shiny Nail Art-blogissa oli ihanan juhlava toteutus Nailside-blogin pilvikynsistä ja sen jälkeen ilmestyi nätti pilvimanikyyri myös Jos edes kynnet-blogiin. Siitä se ajatus sitten lähti.

Olin tilannut tässä taannoin ensimmäiset water decalini (ihan ihka ensimmäiset tosin hankin Papun kirppikseltä) ja se oli vähän sellainen sika säkissä-tilaus eli en tiennyt tarkalleen mitä kaikkia kuvia saisin. Joukossa oli sitten Lumikki-aiheinen setti ja tiesin samantein, että niistä teen joskus siskontytöille ihailtavaa sopivan tilaisuuden tullen.

Se tilaisuus oli siis eilen. Olin jo aikaisemmin miettinyt, että miten saisin water decalit näyttämään kynsillä kivoilta niin, että ne eivät näyttäisi pieniltä yksinäisiltä länteiltä keskellä tyhjää kynttä. Yllä mainitsemani pilvimanikyyri osui sitten silmiini kuin tilauksesta ja toteutus oli selvä.




En ole vielä kovin harjaantunut water decalien käytössä eikä tämäkään kerta sujunut täysin ilman kommelluksia. Kerran unohdin poistaa yhdestä kuviosta sen päällimuovin mutta sain onneksi irrotettua kuvion suhteellisen ehjänä siitä muovista. Kuvioiden asettelu ei sekään sujunut ihan leikiten, unohdin että kuvio liikkuu kynnellä herkästi mikäli sen alle on jäänyt vettä mutta sitten kun se vesi sieltä poistuu, niin kuviohan jämähtää justiinsa siihen missä se sillä hetkellä sattuu olemaan.

Noh, tein kynnet kahta pikkutyttöä ilahduttamaan ja siinä onnistuin vallan menestyksellisesti, ei tullut kyselyjä miksi tässä kädessä tuo ja tuo kuvio on asemoitu näin ja toisessa noin tmvs. vaan ihailu oli vilpitöntä ja ylitsepursuavaa. ;-D

Keltainen lakka: Maybelline mini Colorama #100 Urban Lemon
Punainen lakka: Miners Paint The Town Red
Sininen lakka: Depend #252

Pilvimanikyyrin teko ei ollutkaan ihan niin simppeliä kuin olin kuvitellut mutta ihan ok lopputulos ainakin näin ensimmäiseksi räpellykseksi. Jos olisin ollut fiksu olisin laittanut ensimmäiseksi värikerrokseksi valkoisen koska tuo keltainen olisi yksinään vaatinut ainakin kolme kerrosta ollakseen nätti ja tasainen. Koska tiesin laittavani water decalit niin jätin keltaisen kahteen kerrokseen. Silti kärkiin tuli vähän turhan monta kerrosta, eli kahden keltaisen päälle yksi punainen ja kaksi sinistä.

Seche Vite pilasi taas kerran koko manikyyrin kutistamalla lakan niin, että kärkiin tuli rumat kärkikuluman näköiset rannut. ;-( En kyllä aio ostaa toista pulloa Seche Viteä!

EDIT: Unohdin ihan, tämä tuleva Lumikki-elokuva täytynee aikanaan kesällä katsastaa. Olisin mielelläni nähnyt Lumikkina jonkun muun kuin Kristen Stewartin mutta näin se nyt sitten roolitettiin....



sunnuntai 4. maaliskuuta 2012

Artdeco

Ajattelin tehdä tällaisen yleispostauksen Artdecosta, joka on yksi ehdoton suosikkini kaikista kokeilemistani värikosmetiikkamerkeistä. Artdeco on saksalainen kosmetiikkayritys, perustettu 1985 ja omien sanojensa mukaan se on tällä hetkellä markkinajohtaja Saksan selektiivisen kosmetiikan markkinoilla.

Artdecolla on erittäin laaja valikoima värikosmetiikkaa ja lisäksi sillä on omat hoitosarjansa kasvoille, käsille, kynsille, vartalolle ja jaloille. Artdecolla on myös mallisto silmä- ja aurinkolaseille. 

Artdecon maahantuojana Suomessa toimii Aila Airo Kauneuspalvelut ja sitä on ollut saatavilla Suomesta jo reilusti yli 20 vuoden ajan, tosin vain kosmetologien ja meikkaajien kautta. Tuolta Aila Airon sivuilta löytyy lista jälleenmyyjistä.

Netin myötä Artdecoa on voinut ostaa myös nettikauppa Cosme Shopista (joskin valikoima on pienehkö). Tuotteita voi tilata myös esim. Saksasta tai Englannista Artdecoa myyvistä nettikaupoista.

Artdecolla on todella monipuolinen värivalikoima ja sen tuotteet ovat käyttäjän vapaasti valittavissa ja yhdisteltävissä. Luomivärit, poskipunat ja osa erikoistuotteista myydään erillisinä magneettinappeina, joita voi omien mieltymystensä mukaan koota erikseen myytäviin, tyhjiin paletteihin. Artdeco kutsuu systeemiään nimellä "Système Mosaïque".

Jatkuvasti saatavilla olevat tyhjät meikkipaletit ovat kaikki samanlaisia mustia paletteja ja niitä on saatavilla eri kokoisina. Lisäksi uuden kokoelman ilmestyessa siihen kuuluu myös yleensä LE meikkipaletti, jossa on kokoelmaan sopiva kuviointi ja/tai väritys.


Jokainen voi vapaasti siis koota omat palettinsa ja kerätä haluamansa valikoiman esimerkiksi luomivärejä. Artdecolla on myös oma Pure Minerals mineraalimeikkikokoelma (joka on yhtä paljon mineraalimeikkiä, kuin minkä tahansa isomman meikkibrandin mineraalimeikkisarja).

Artdeco tarjoaa korkealaatuisia tuotteita. He itse kutsuvat tuotteitaan selektiivisiksi ja selittävät johtavan markkina-asemansa johtuvan yhtälöstä selektiivinen laatu ja edullinen hinta. Suomessa Artdeco maksaa enemmän kuin markettikosmetiikka ja mielestäni laatu vastaa useimmiten hintaa. Hinnat eivät kuitenkaan ole järjettömän kalliit ja asettuvat selvästi selektiivisen kosmetiikan hintojen alapuolelle.

En ole juurikaan törmännyt Artdecoon suomalaisissa kosmetiikkablogeissa. Yksi syy lienee merkin huono/rajattu saatavuus Suomessa. Itse tutustuin tähän sarjaan ensimmäisen kerran noin 16 vuotta sitten jolloin hankin ensimmäisen Artdeco merkkisen huulipunani.

En voi verrata Artdecoa Suomessa myytävään selektiiviseen kosmetiikkaan koska minulla on sitä niin vähän. Yleisesti ottaen suhtaudun hieman skeptisesti Artdecon omaan selektiivisyyshypetykseen. Omat kokemukseni Artdecon värikosmetiikasta ovat kuitenkin lähes yksinomaan hyviä ja olen ollut tuotteisiin tyytyväinen.


Oma mielipiteeni on, että Artdeco sijoittuu jonnekin selektiivisen ja "normikosmetiikan" välimaastoon. Kaiketi sen voisi kategorisoida semiselektiiviseksi. Tosin minulla ei ole kokemusta esim. merkin ihonhoitotuotteista joten niiden osalta en osaa sanoa mihin kohtaan kosmetiikkamaailmaa ne asettuvat ja toisaalta, minulla on niin vähän kokemusta selektiivisestä kosmetiikasta ylipäätään, että en periaatteessa ole pätevä arvioimaan Artdecon sijoittumista ollenkaan...

Samanlaisella tai hyvin paljon samantapaisella magneettisysteemillä toimivia meikkisarjoja on muitakin ja esimerkiksi Sokoksella myytävät Malu Wilz-tuotteet ovat lähes identtisiä pakkausten osalta.

EDIT: Piti sitten ihan ottaa asiakseen selvittää tämä asia. Artdeco on vain yksi Helmut Baurechtin perustaman ja omistaman kosmetiikkafirman merkeistä. Kolme muuta ovat tuo jo mainitsemani Malu Wilz ja lisäksi BeYu ja Make-Up Factory kuuluvat samaan firmaan kuin Artdeco. EDIT #2: Firmalla on lisäksi vielä kaksi muutakin kosmetiikkamerkkiä; Misslyn ja Anny.

Malu Wilzin tuotteiden tosin luulisi olevan jollain lailla Artdecon tuotteista poikkeavia koska sitä mainostetaan Malu Wilzin (saksalainen meikkitaiteilija) kehittämänä kosmetiikkasarjana ja molempia markkinoidaan selkeästi omina tuotemerkkeinään. Yhteistyö Malu Wilzin ja Baurechtin yhtiön kanssa alkoi 1990. Kuitenkin Artdecon ja Malu Wilzin tuotteiden ulkoinen identtisyys vähän häiritsee ainakin minua.

Minulla on suhteellisen runsaasti Artdecon värikosmetiikkaa ja minun on ollut tarkoitus julkaista tämä teksti jo yli vuoden ajan. Niin ikään minulla on keskeneräisiä tekstiluonnoksia noista omistamistani Artdeco meikeistä koska tarkoitus on ollut tehdä niistä arvioita. En uskalla kuitenkaan luvata mitään tarkkoja aikoja milloin mahdan saada ne tehtyä joten ne ilmestyvät jos ilmestyvät ja sitten kun ilmestyvät. ;)

Jos sinulla on mahdollisuus tutustua tähän sarjaan niin suosittelen tekemään tuttavuutta! Esimerkiksi Tallinnan Kaubamajassa on melko runsaasti Artdecoa esillä joten seuraavalla Tallinnan visiitillä voi vaikka vähän pyörähtää Artdecon hyllyn luona. Varmasti moni kauneushoitolakin, joka merkkiä myy Suomessa ottaa asiakkaita mielellään tutustumaan tuotteisiin, kunhan sopii käynnistä etukäteen.

Jos jollakulla on kokemuksia Artdecon tuotteista niin mielelläni kuulisin mitä sanottavaa teillä on kyseisestä merkistä.

Tässä vielä linkit saman puljun toisten kosmetiikkamerkkien sivuille:
Misslyn
Make Up Factory
Malu Wilz
Anny
BeYu

Kuvat Artdecon sivuilta.

lauantai 3. maaliskuuta 2012

Parfum d'Empire; Ambre Russe edp

Kun kokeilin tätä ensimmäistä kertaa niin ensimmäinen ajatus tuoksua nuuhkaistessani oli isovanhempieni samovaari. Että kaippa tässä jotain venäläistä on. ;-)

Ambre Russe Parfum d'Empiren sanoin:
An opulent elixir , as passionate as the Slavic soul.
In this intense elixir, the opulence of the Russian Empire is conjured by the golden warmth of ambergris, intensified by vibrant spices, the smoky aroma of Russian tea and the spirituality of incense.
Ambre Russe, a fragrance for impassioned souls.

Minun esiesiesi-isäni ovat kotoisin Venäjältä. Minä olen kuitenkin aivan täysin paljasjalkainen hämäläinen. Ainoa vähänkään venäläisyyteen viittaava asia elämässäni on ollut mummolan samovaari. Kuitenkin koen Ambre Russen jotenkin venäläiseksi. Yllättäen myös kotoisaksi ja tutuksi. Mitä ihmettä??

Rakastan Ambre Russen savuista teen aromia, jonka Parfum d'Empirekin kuvaa tuoksussa olevan. Kerrankin todellakin erotan savuisuuden tuoksusta. Mahtavaa! Ambre Russe on jotenkin todella levoton, suorastaan kiihkeän levoton. Tässäkin olen samaa mieltä tuoksun kuvauksen kanssa. Mieleen nousee mielikuva levottomista jaloista.

Toisaalta tuoksu on myös rauhallinen. Tekee mieli haaveilla slaavilaisesta rakastajasta! Jos haave toteutuisi niin  jäisikö siitä kuitenkaan jäljelle muuta kuin sydänsurut ja muistot joita olisi kenenkään vaikea ylittää...? Mitään pysyväähän olisi nittäin turha odottaa.

Jostakin mielen perukoilta ryömii päivänvaloon muisto eräästä TV-sarjasta; Tsaarin kuriiri oli ohjelman nimi. Olen ollut aika pieni kun sarjaa on esitetty Suomen televisiossa mutta se jäi näköjään melko lähtemättömästi mieleen. Vladimir Cosman säveltämä Nadjan teema tuntuu heti kovin tutulta (joka ei ole kuitenkaan sarjan tunnusmusiikki).

Olen jostain syystä aina kuvitellut etten pidä Ambre Russen kaltaisista melko mausteisista tuoksuista. En osaa sanoa miksi. Ehkäpä ne olivat liian tujuja pikku-Mohnille ja olen sitten kartellut niitä myös aikuistuttuani.Tästä kuitenkin pidän. Saattaa jopa olla, että olen vähän rakastunut.

Ambre Russe kiehtoo. Se on herkullisen lämmin, viettelevä mutta kuitenkin helposti lähestyttävä ja silti vähän pelottava. Se herättää luottamuksen mutta ei lupaa mitään. Se tulee ja menee miten tykkää eikä kysele lupaa keneltäkään. Se hurmaa, rakastaa ja antaa kaikkensa. Niin kauan kunnes se lähtee, ilman selityksiä. Tosin joskus saatat huomata toivovasi, että se jo lähtisi...

Myös Gogolin nenä on tuoksutellut Ambre Russea, lähdenpä tästä itsekin lukemaan mihin Gogol on päätynyt arviossaan.

Kuvat täältä ja täältä.