Kun kokeilin tätä ensimmäistä kertaa niin ensimmäinen ajatus tuoksua nuuhkaistessani oli isovanhempieni samovaari. Että kaippa tässä jotain venäläistä on. ;-)Ambre Russe Parfum d'Empiren sanoin:
An opulent elixir , as passionate as the Slavic soul.
In this intense elixir, the opulence of the Russian Empire is conjured by the golden warmth of ambergris, intensified by vibrant spices, the smoky aroma of Russian tea and the spirituality of incense.
Ambre Russe, a fragrance for impassioned souls.
Minun esiesiesi-isäni ovat kotoisin Venäjältä. Minä olen kuitenkin aivan täysin paljasjalkainen hämäläinen. Ainoa vähänkään venäläisyyteen viittaava asia elämässäni on ollut mummolan samovaari. Kuitenkin koen Ambre Russen jotenkin venäläiseksi. Yllättäen myös kotoisaksi ja tutuksi. Mitä ihmettä??
Rakastan Ambre Russen savuista teen aromia, jonka Parfum d'Empirekin kuvaa tuoksussa olevan. Kerrankin todellakin erotan savuisuuden tuoksusta. Mahtavaa! Ambre Russe on jotenkin todella levoton, suorastaan kiihkeän levoton. Tässäkin olen samaa mieltä tuoksun kuvauksen kanssa. Mieleen nousee mielikuva levottomista jaloista.
Toisaalta tuoksu on myös rauhallinen. Tekee mieli haaveilla slaavilaisesta rakastajasta! Jos haave toteutuisi niin jäisikö siitä kuitenkaan jäljelle muuta kuin sydänsurut ja muistot joita olisi kenenkään vaikea ylittää...? Mitään pysyväähän olisi nittäin turha odottaa.Jostakin mielen perukoilta ryömii päivänvaloon muisto eräästä TV-sarjasta; Tsaarin kuriiri oli ohjelman nimi. Olen ollut aika pieni kun sarjaa on esitetty Suomen televisiossa mutta se jäi näköjään melko lähtemättömästi mieleen. Vladimir Cosman säveltämä Nadjan teema tuntuu heti kovin tutulta (joka ei ole kuitenkaan sarjan tunnusmusiikki).
Olen jostain syystä aina kuvitellut etten pidä Ambre Russen kaltaisista melko mausteisista tuoksuista. En osaa sanoa miksi. Ehkäpä ne olivat liian tujuja pikku-Mohnille ja olen sitten kartellut niitä myös aikuistuttuani.Tästä kuitenkin pidän. Saattaa jopa olla, että olen vähän rakastunut.
Ambre Russe kiehtoo. Se on herkullisen lämmin, viettelevä mutta kuitenkin helposti lähestyttävä ja silti vähän pelottava. Se herättää luottamuksen mutta ei lupaa mitään. Se tulee ja menee miten tykkää eikä kysele lupaa keneltäkään. Se hurmaa, rakastaa ja antaa kaikkensa. Niin kauan kunnes se lähtee, ilman selityksiä. Tosin joskus saatat huomata toivovasi, että se jo lähtisi...
Myös Gogolin nenä on tuoksutellut Ambre Russea, lähdenpä tästä itsekin lukemaan mihin Gogol on päätynyt arviossaan.
Kuvat täältä ja täältä.
Tälläista tuoksukuvausta lukiessa harmittaa kyllä, että itsellä ei ole kyseistä tuoksua haisteltavana :) Tuoksu sinänsä ei välttämättä olisi omaan makuun, mutta näin ihanan kuvailun siivittämänä tekis mieli kuitenkin haistella!
VastaaPoistaKiitos Johis! On todella mukavaa saada palautetta, varsinkin kun se on näin mieltä lämmittävää!
PoistaKiitos mielettömän tunnelmallisesta arviosta!
VastaaPoistaTähän on helppo rakastua! Itse kuvittelen tätä juuri säkenöivän pakkaspäivän ja samovaarin seuraan. Omat fiilikseni olivat eri, kun hikoilin ruuhkaratikassa janoisena villaleningissä selkä hikihelmillä. Tuoksu tuntui päällekäyvältä kuin kulkukauppias. Jos lämpötilat vielä dippaavat tai kun tulen Suomeen, fiilistelen tämän kanssa uudestaan!
Mahtavaa myös että löysit uuden tuoksuperheen, josta tykkäätkin. Ihmiset pelkäävät aivan turhaan tiiviitä ja raskaita tuoksuja. Niillä on iso paikka minun sydämessäni. Mä olen mennyt vähän päinvastaiseen suuntaan, olen viime aikoina löytänyt monta, lähes puuterimaista tuoksua johon olen vähän rakastunut.
Itse ajattelen käyttötuoksuja vähän kuin huulipunina. Joo, on mulla kirkasta punaista ja jopa vähän luumuista, mutta myös väritöntä huulikiiltoa (plus ne kymmenen vakipinkkiäni). Kaikille löytyy käyttöä. Omimmat tuoksunu ovat hivenen mausteisia, pihkaisia, nahkaisia, mutta lähes joka tuoksuperheestä löytyy yksilöitä joista pidän. (Jopa hedelmistä!)
Jeps, ei Ambre Russe oikein istu mielikuvaan lämpimästä ilmasta saati ruuhkaisesta ratikasta. Kannattaa ehdottomasti kokeilla viileässä fiilistelyä, tämä sopii hirmu hyvin yhteen sen slaavilaisen rakastajan, takkatulen ja sudennahkojen päällä kieriskelyn kanssa, kun ulkona paukkuu tiukka pakkanen ja yötaivas on sinisenmusta ja tähtien täyttämä, kinosten ollessa niin korkeat, ettei ulko-ovea saa auki ainakaan pariin viikkoon. ;-)
PoistaMinun tädilläni oli tuoksuhyllyllään ainakin Opium tai pari ja muutama muukin melko voimakas tuoksu siellä taisi notkua. Luulen, että lapsena ne olivat minulle vähän liikaa, varsinkin kun äitini tykkäsi enemmän niistä kukkaisista ja puuterisista tuoksuista. Lienee siis todellakin jostakin lapsuudesta jo lähtenyt ajatus mausteisten ja voimakkaiden tuoksujen epäsopivuudesta, jopa epämiellyttävyydestä.
Olenkin nauttinut nyt todella paljon tästä uudesta maailmastani jonka olen tuoksujen osalta löytänyt. Ihanaa!
Slaavilainen rakastaja indeed, onpas hekumallinen arvio Ambre Russe on jotenkin hyvin... viiksekäs ja viriili tuoksu. Ja samanlainen efekti täälläkin, en useinkaan viihdy pihkatuoksuen parissa, sillä ne taittuvat ihollani rumasti. Ambre Sultan tuoksuu ystävälläni ihanalta ja minulla ankealta. Ja useimmat pihkakokeiluni muistuttavatkin Gogolin kokemuksta Ambre Russesta.
PoistaAmbre Russe oli ihollani kuitenkin täyteläinen ja kodikas poikkeus. Tuoksu on kuitenkin hyvin talvinen, mutta voin kuvitella, että hajuvesi olisi tosiaan liian jankuttava ja raskas lämpimämmissä olosuhteissa
Ei kai tuollainen sutinaa susiturkilla -tyyppinen tuoksu sovikaan ihan nuorelle tyllerölle ;-) Varsinkaan näin paaston aikaan...
VastaaPoistaOlet Mohn tosiaan tehnyt uuden aluevaltauksen näillä tuoksukirjoituksilla, niitä on ilo lukea.
Onko tässä tuoksussa kuvauksen lupaamaa "suitsukkeen henkisyyttä" tai suitsukkeen tuoksua yleensä?
Kiitos, ihana kuulla, että tekstini viihdyttää! Olen aika vihreä noiden nuottien suhteen enkä todellakaan tiedollisesti pärjää "asiantuntijuudessa" mutta tuoksut nostavat minulla voimakkaita mielikuvia esiin ja arvosteluni pohjaavatkin pitkälti intuitioon.
PoistaTuota kuvauksen suitsuketta en sellaisenaan joukosta poiminut. Tosin minusta se nouseekin paremmin esille oikeastaan vasta siinä vaiheessa kun rakastajalla on jo jalka oven välissä ja tuoksu alkaa hiljalleen hiipua pois. Ehkäpä kuvaamani rauhallisuus tulee juurikin taustalla hljalleen leijailevasta suitsukkeesta. Hmm, Ambre Russessa on kyllä tietynlaista makeutta, että kyllä siellä se suitsuke on, se vaan sulautuu ainakin minun nenässäni melko luontevasti muihin osasiin. Henkisyyttä...jaa-a, mitähän slaavilainen rakastajani tuumaisi jos perehtyisimme ensi kerralla hieman tantriseen ilonpitoon... ;-D