Suolaa, suolaa, enämpi suolaa! Suolasuihkeet ja lyhyet hiukset

Blogini nuoremmille lukijoille ei taida otsikko sanoa mitään, mutta kai siellä jokunen on joka muistaa sellaisen sketsiohjelman kuin Velipuolikuu ja siitä fakiiri Kronblomin. No, fakiiri Kronblom teki taikoja suolan avulla, minä olen kokeillut tehdä taikoja hiuksiin suihkittavilla suolasuihkeilla.

Ajattelin pitkään, että suolasuihkeet sopivat ainoastaan vähän pidemmille hiuksille; tiedättehän, ihanat ja seksikkäät rantalook-hiukset ja silleen eli mukamas vähän sotkuisen näköiset, puolikostean vaikutelman antavat selkää pitkin valuvat, tuuheat ja paksut kutrit joissa on juuri sopivasti auringon haalistamia raitoja, jotka korostuvat ja korostavat kauniisti tasaista, kullanhohtoista rusketusta kaikin puolin täydellisellä iholla ja vartalolla....

Ööö...lyhyestä virsi kaunis, luulin, ettei lyhythiuksinen tee suolasuihkeella yhtään mitään. Olen blogin kautta saanut kolme eri merkkistä suolasuihketta ja pitkään suolasin kahta niistä jossain piilossa poissa silmistä tämän luuloni takia. Kunnes sitten joku ilta päätin ihan muuten vain ja huvikseni kokeilla miltä suolasuihke näyttäisi minun lyhyessä kuontalossani.

Voi ihmettä ja ilostusta, kun se olikin varsin nappi valinta ja seuraavaksi pääsinkin sitten harmittelemaan miksi en ollut jo aikaisemmin kokeillut suolataikojen tekemistä. En osaa antaa vinkkejä miten suolasuihkeen avulla saa aikaan yllä mainitun seksikkään surffitukan, mutta minun lyhyissä hiuksissani suolasuihkeella on mahdollista saada helposti ja nopeasti aikaan mukavaa ilmavuutta ja kuohkeutta ja sopivasti pientä klimppisyyttä ja erottuvuutta päällä olevaan, hieman pidempään osioon.

Olen laiska enkä millään viitsisi arkisin räpeltää hiusteni kanssa yhtään enempää kuin on pakko. Lyhyet hiukset ovat olleet aivan ihanan helpot ja vaivattomat, mutta toisinaan niiden saaminen kiireessä julkisesti esiteltävään kuosiin on aavistuksen haasteellista. Varsinkin juuri heränneenä, hiukset kirjaimellisesti pystyssä sojottaen. Minun ei tarvitse pestä hiuksiani päivittäin, pesuväli on ehkä noin 3 päivää, joskus se saattaa venähtää neljäänkin. Vielä silloinkaan ongelma ei ole hiusten rasvaisuus vaan ennemmin muotoilutuotteiden aiheuttama töhnäisyys.

Hiustenpesun jälkeen suihkin pyyhekuiviin hiuksiin sopivat suihkaisut suolasuihketta, annan hiusten kuivua vapaasti - siinä kuivumisen ohessa silloin tällöin sopivasti sormin pöyhien - ja homma on sillä selvä. Seuraavana päivänä heräämisen jälkeen kastelen hiuksia tarpeen mukaan (ihan vaan hana auki ja viisipiikkisellä suin vettä hiuksiin) eli oion pahimman sojotuksen sileäksi ja virkistän edellisen päivän suolat. Harvemmin minun tarvitsee lisätä suolan määrää, hiustenpesun jälkeen lisätty suola riittää helposti pariksi, kolmeksi päiväksi. Jos joskus sattuu tulemaan tarve lisätä niin sitten voin suihkia myös kuiviin hiuksiin tarpeen mukaan.

Toisinaan lisään suolasuihkeen hiuksiin käsien kautta sen sijaan, että suihkisin sitä suoraan pullosta hiuksiin. Suihkin suolaa kämmeneen sopivan määrän, hieraisen sen toiseen kämmeneen ja puristelen suolan sitten hiuksiin. Hyvin toimii niinkin.

Olen testaillut nyt Biozellin Volumizing Seawater Spraytä, Four Reasonsin Black Edition Maui Beach Spraytä ja Fudgen Salt Spraytä. Kaikki ovat päätyneet hyppysiini blogin kautta. Oma henkilökohtainen suosikkini kolmikosta on Four Reasonsin Maui Beach Spray, vähiten olen tykännyt Biozellistä. Paras tuoksu on Fudgen suihkeessa (paitsi jos ei satu tykkäämään kookoksesta).

Syy miksi en Biozellistä niin tykkää on sen voimakkuus. Se tuntuu käsissä kovin tahmaiselta ja tekee hiuksista nopeasti tosi klimppiset ja koppurat. Vaikka sitä yrittäisin miten hissukseen ja varovaisesti hiuksiin lisätä niin aina sitä tuntuu siitä huolimatta menevän liikaa. Biozellin kanssa toimivin tapa on lisätä se kämmenien kautta hiuksiin, suoraan suihkimalla onnistun tekemään hiuksista vain tahmaiset ja tönköt. Asiaa ei yhtään helpota se, että pullon suutin tuntuu tukkeutuvan melko herkästi ja sieltä lentävä suihkaus ei ole mikään hienojakoinen pisarapilvi vaan melko suoraviivainen ruuttaus.

Tuotekuvaus tosin lupaa vahvaa pitoa joka varmasti pitää paikkansa. Minä en vain hae enkä tarvitse sitä niin en myöskään osaa sitä arvostaa. Meistä ei Biozellin kanssa tullut mitenkään erityisen hyvät ystävykset. Tuoksu on muuten ihan miellyttävä mutta siinä on omaan nenääni melko voimakas alkoholin tuoksahdus ja INCI-listassa alkoholi onkin veden jälkeen seuraavana. Tämänkään takia en Biozelliin oikein ihastunut. Biozellin suolasuihke on varmasti huipputuote silloin kun hakee nimenomaan kunnon pitoa ja selkeää "koppuraisuutta".

Fudgen Salt Spray on puolestaan minun makuuni vähän turhan kevyt. Käyttäessäni sitä ensimmäisiä kertoja olin aika hämmästynyt ja pettynyt koska minusta tuntui, että se ei tee yhtään mitään. Saattoi olla, että aluksi suihkin sitä liian vähän mutta on se silti myös runsaammin suihkittuna osoittautunut vähän turhan kevyeksi.

Pyyhekuiviin hiuksiin lisättäessä Salt Spray tuntuu melko rouhealta ja sen tuntee hiuksissa mielestäni ihan selvästi ja se vaikuttaisi keräävän hiuksia ryppäisiin. Kuivuessaan se kuitenkin jotenkin haihtuu ja hiukset kuivuvat niin sanotusti hienoksi. Salt Spray tuo hiusten pintaan kyllä hieman karheutta ja tekee niistä tuuheammat kuin mitä ne olisivat ilman. Fudgen kookokselta tuoksuva Salt Spray tuoksuu omaan nenääni varsin hyvältä. Se ei ole luottotuotteeni mutta ihan käyttökelpoinen ja kohtalaisen toimiva.

Fudgen pullossa on vähän erikoisen näköinen korkki ja suutinosa. Sen saa näppärästi lukittua pullon kaulassa olevasta pyörivästä jutusta, mistä plussaa. Suutin on pysynyt myös hyvin toimivana ja suihke on tasaisen hienojakoinen. Pullo on kooltaan aika mukavan näpsäkkä ja muutenkin hauska ulkoasu miellyttää. Voisin kuvitella Fudgen suolasuihkeen toimivan hyvin vähän pidemmissä ja liukkaissa hiuksissa varsinkin erilaisten kampausten alla tuomassa hiukseen karheutta ja käsiteltävyyttä.

Suosikkini kolmikosta on Four Reasonsin Maui Beach Spray koska siinä minun tarpeeni kohtaavat tarjonnan melko ideaalilla tavalla. Maui Beach Spray on pitävämpi ja tahmaisempi kuin Fudgen Salt Spray mutta selkeästi keveämpi kuin Biozellin suolasuihke. Mielestäni se antaa enemmän rakennetta kuin Fudge mutta ei kuivu kuitenkaan niin koppuraiseksi kuin Biozell. Se ei myöskään samalla tavalla "häviä" hiuksista kuin Fudge tuntuu tekevän. Tuoksu on miellyttävä, vähän sellainen hedelmäinen.

Pullo on ihan tyylikkään näköinen, joskin ehkä vähän tylsähkö pidemmän päälle katseltuna. Suutin on normaali (minulla on paha tapa unohtaa laittaa tuollainen normi korkki pulloon takaisin). Suihke on pysynyt miellyttävän hienojakoisena ainakin toistaiseksi, suutin ei siis ole tukkeutunut.

Kaikille kolmelle yhteistä on hiusten samentaminen. Ne siis tekevät hiuksista herkästi kiillottoman näköiset ja niillä saa aikaan myös hamppumaisen vaikutelman niin halutessaan. Tämä ei sinänsä liene yllätys kenellekään, harvemmin kai se oikea surffitukkakaan varsinaisesti silmiä kiillollaan häikäisee. Halutessaan kiiltoa voi onneksi kuitenkin helposti lisätä muilla tuotteilla. Itse en ole käyttänyt suolasuihkeita föönatessa joten siihen en osaa ottaa kantaa miten ne föönauksessa toimivat.

Kovasti suosittelen lyhythiuksisiakin kokeilemaan suolasuihketta. Itselläni suolasuihke on melko tehokkaasti sysännyt muut muotoilutuotteet nurkkaan pölyttymään. Suolasuihke ei myöskään ole itselläni lisännyt hiustenpesun tarvetta kuten jotkut voidemaiset tuotteet tekevät. Niin että siitä vaan suolataikoja tekemään!

Unohtunut kesäpuna; MAC Relentlessly Red (+ MAC Who's That Chick)

Kävin talvella hemmottelemassa itseäni MACin ständillä synttärimeikissä ja tuolloin huuleni väritettiin superkirkkaalla mattapunalla sävyssä Relentlessly Red. Kaupan valoissa puna oli todella ärtsy ja jännällä tavalla kiehtovan oranssihtava (minähän en oikein oranssin kanssa sovi yhteen). Harkitsin punan ostamista mutta jänistin sitten lopulta ja puna jäi kauppaan (kaikenlaista muuta kivaa kyllä tarttui mukaan).

Relentlessly Red jäi kuitenkin sinnikkäästi kummittelemaan jonnekin takaraivon perukoille ja kun sitten myöhemmin keväällä tilailin Stockmannin (epämiellyttävästä) verkkokaupasta MACin kokoelmatuotteita niin klikkasin tuon sinnikkään punan ostoskoriini ja niin postipate sen luokseni sitten kiikutti.

Vaan kuinkas siinä sitten kävikään; sinnikkyydestään huolimatta puna hautautui kaiken muun meikkiroinan alle ja vähän niin kuin pääsi unohtumaan. Hupsista! Minulla on paha tapa viljellä meikkejä ympäriinsä ja kun lähden esim. kissanristiäisiin tai iltaa istumaan tmvs. niin kokoan aina joka reissulle oman meikkipussin niistä meikeistä joita satun kulloiseenkiin rientoon valmistautuessani käyttämään.

Minulla ei ole mitään tiettyä vakiojuhlameikkiä tai -bilemeikkiä vaan aloitan aina puhtaalta pöydältä ja sitä tulee mitä sattuu milloinkin syntymään ja aina vähän eri tuotteilla. Sitten niitä meikkejä jää lojumaan vähän sinne sun tänne ja puolityhjiä meikkipussukoita on yleensä useampia. Enkä todellakaan muista enää viikon päästä, että mikä tuote on missäkin.

Se hyvä puoli siinä on, että toisinaan tulee tehtyä iloisia löytöjä eli jotain ihan toista tuotetta vimmatusti etsiessäni kätköistä paljastuu kaikenlaista ihanaa, jota en välttämättä edes muistanut omistavani. Mukavaa ilahtua moneen kertaan samoista jutuista! Talk about dementia....vai mitä häh!? No, niin kävi myös ihanalle sinnikkäälle punalleni ja se osua tupsahti näppeihini tässä joku päivä ihan yllättäen ja ilahdutti minua oikein kovasti taas uudestaan.

Näin kesäaikaan ja luonnonvalossa siinä ei tosin ole mielestäni juurikaan mitään oranssia kun sitä huulilleni sipaisen. Aivan ihanan kirkas se on, lähes neon, mutta sävynä se näyttää enemmän pinkihtävältä neonpunaiselta kuin mihinkään päin oranssihtavalta. Tai no, myönnän sen verran, että onhan siinä aavistuksenomainen ajatus jostain pikkuisen korallihtavasta.

Oranssi ei siis ole minun teekuppini mutta niin vaan olen bloggaajakollegalta tullut ostaneeksi MACin kultaisen oranssisena hohtavan LE-punan, Rihannan kanssa yhteistyössä tehdyn RiRi Hearts MAC-kokoelman Who's That Chick. Se vaan näytti googlauksen tulokseksi saamissani kuvissa niin nätiltä, että päätin olla rohkea.

Aluksi se oli vähän pettymys, se näytti minun huulillani juurikin siltä miltä se näyttää hylsyssä, kultaiselta oranssilta. Kaunis väri, juu, mutta ei minun värini. Vaikka olin lueskellut useammankin henkilön kehuvan kyseisen punan käyvän erinomaisen hyvin toisten huulipunien päälle ja käytettäväksi niin sanotussa ombre-lookissa, unohdin sen puoliksi tietoisesti laatikoideni pohjalle pyörimään. Kunnes muistin löysin Relentlessly Redin ja tämä pompsahti mieleen ja päätin kokeilla sitä RR:n päälle. Taisin vähän ihastua!

 

Onko teillä meikkituotteita joita on ollut tarkoitus käyttää erityisesti kesällä mutta ovat jääneet unholaan? Tai ylipäätään "kesämeikkejä"?

Pari kuluneen kesän suosikkia

Eipä ole tullut kesällä kauheasti reviteltyä meikkirintamalla, aika helpolla ja yksinkertaisella setillä olen hiihdellyt sen mitä meikannut olen. Joitakin selkeitä kesäsuosikkeja on kuitenkin ilmaantunut.

Dermosilin kesäprimer Meikinpohjustusvoide Blossom SPF 20 - joka siis myynnissä ilmeisesti vain kesäaikaan - on ollut ahkerassa käytössä. Tilasin jo varatuubinkin ja mietin, että pitäisikö hamstrata vielä toinen varakappale kaappiin varuilta nyt kun sitä vielä saa. Tuubissa on tuotetta vain 20 ml eli ei mitenkään erityisen paljoa. Hintaa sille tulee 5,90€.

Dermosil lupaa tuotteen antavan suojakertoimen 20, valmistavan kasvot meikkiä varten ja pitävän meikin raikkaampana ja lisäävän sen kestoa lämpiminä kesäpäivinä. Sen luvataan tekevän ihosta mattapintaisen ja imeytyvän nopeasti. Sitä voi käyttää myös yksinään ilman meikkiä aurinkosuojana.

Voiteessa on mieto tuoksu johon en ole erityisemmin kiinnittänyt huomiota. Se ei siis ole häiritsevä eikä jää ainakaan minun nenääni levityksen jälkeen leijumaan. Väriltään voide on valkoista hieman vihertävällä sävyllä (tai siltä se minun silmissäni näyttää) mutta kasvoille levitettynä häviää ihoon. Voide imeytyy nopeasti ja on koostumukseltaan melko kevyttä ja ohutta. Minun ihoani se ei jätä täysin mattaiseksi mutta tekee sellaisen semimattaisen vaikutelman enkä osaa arvioida pidentääkö se meikin kestoa vai ei tai sen raikkautta, mutta ei se ainakaan tilannetta huononna niin kuin aika moni muu primer minulla tuntuu tekevän. Minua ihastuttaa tuotteessa siis jo pelkästään se, että se toimii minulla moitteetta.

Koostumukseltaan se ei ole samalla tavalla silikoninen kuin useimmat meikinalusvoiteet eikä minun silmäni INCI-listasta silikonia bongannut. Meikinalusvoide Blossom tuntuu ja näyttää tavalliselta kasvovoiteelta. Se levittyy vaivattomasti eikä lähde rullautumaan. Kasvomeikki on helppo levittää sen päälle. Suuri syy ihastukseeni tuotetta kohtaan on sen aurinkosuojakerroin ja olen käyttänyt voidetta muutamia kertoja myös pelkiltään ilman meikkiä juurikin aurinkosuojana.

Kesähuulet olen tänä kesänä verhoillut enimmäkseen Clarinsin Instant Light Lip Balm Perfectorilla. Alunperin tulin hankkineeksi ensimmäisen kappaleen kyseistä huulituotetta vähän vahingossa, tarkoitus oli nimittäin hankkia saman merkin Daily Energizer Lovely Lip Balm (jonka hankinkin sitten vähän myöhemmin).

Kyseessä on värillinen huulirasva eli kaunistamisen lisäksi se myös hoitaa huulia. Tuote ei ole kovin runsaspigmenttinen ja esimerkiksi ensin hakkimani sävy My Pink ei erityisesti erotu varsinaisena värinä ainakaan minun huuliltani, mutta se tekee niistä paremman näköiset. My Pink on minulle vähän niin kuin MLBB eli my lips but better-tuote. Myöhemmin ostin myös sävyn 05 Red. Siinä onkin sitten selvästi enemmän sävyä mukana kuin My Pinkissä ja sillä saa todella kauniit punahuulet aikaiseksi. Väri ei ole kuitenkaan peittävä siinäkään vaan sellainen ihanan raikas, kuultava ja pehmeä.

Tuote antaa mukavasti kiiltoa, ei mitään wet lookia kuitenkaan vaan kivan, melko luonnollisen oloisen kiillon. Se tuntuu huulilla mukavalta ja pehmeältä ja siinä on hyvin miellyttävä tuoksu. Se maistuu aavistuksenomaisesti joltain makealta. Ylemmässä kuvassa varsinkin My Pinkin kiilto tulee hyvin esiin. Se ei tunnu huulilla tahmealta kiillostaan huolimatta vaan enemmänkin siitä tulee mieleen liukas huulirasva. Tuntu on kevyt ja liukkauskin häviää suht nopsasti ajan kanssa. Väri pysyy huulilla suhteellisen lyhyen aikaa eikä se kestä syömistä/juomista kovin hyvin mutta huulivoiteeksi kesto on silti ihan kohtuullinen.

Nimessä oleva Perfector viittaa ilmeisesti tuotteen lupaukseen tehdä huulista täyteläisemmät. En osaa varmaksi sanoa onko näin mutta kaippa se jotakin tekee koska useampaan kertaan sen jälkeen kun My Pinkiä huulilleni aloin sivellä, muistan ihmetelleeni peiliin katsoessani, että mitäs minulla taas olikaan huulilla kun näyttää niin hyvältä. :-)

Itse huulivoiteesta en keksi yhtään moitteen sanaa. Sen sijaan hylsystä keksin. Uutena tuote on varsin kivan näköinen, alaosa kuvastaa tuotteen väriä ja yläosassa on siisti kullan värinen korkki. Sangen tyylikäs kombo. Pidän huulirasvaani yleensä farkkujen taskussa, en juurikaan harrasta käsilaukun kanssa kulkemista arkioloissa. Clarinsin huulirasvan korkki kulahtaa todella nopeasti melko ruman näköiseksi farkkujen taskussa asuessaan eikä siihen tarvita edes muuta roinaa taskun täydeltä.

Hylsy on kapea ja sievä mutta se tarkoittaa sitä, että myös huulirasvan osuus hylsystä on ohut ja hentoinen. Se taas tarkoittaa sitä, että joka kerta huuliaan rasvatessaan saa pikkuisen pelätä, että meneekö se poikki. Huulirasvapötkylä hylsyn sisällä hinkkaa myös herkästi hylsyn reunoihin. Massa on liukasta, pehmeää ja melko sulavaisen oloista ja tietty farkkujen taskussa se mukavasti lämpiää ja muuttuu vielä pehmoisemmaksi. Harmillisesti joka kerta tuotetta huulilleni lisätessäni minua aavistuksen ärsyttää pakkauksen epäkäytännöllisyys.

Ohuessa hylsyssä on tuotetta vain 1,8 grammaa, ei siis erityisen paljon. Sokoksen verkkokaupassa Instant Light Lip Balm Perfector maksaa normihinnalla noin parikymppiä, mikä normaalisti olisi meikäläisen mittapuulla jo yli kipurajan huulirasvasta puhuttaessa. Olen kuitenkin ostanut sävyä My Pink jo toisen kappaleen koska se on vaan niin helppo, nopea, vaivaton ja näyttää huulilla nätiltä.