Hyvää joulua!

Halusin toivottaa teille kaikille hyvää joulua! En tiedä koska ehdin postailemaan seuraavan kerran varsinaisen blogipostauksen merkeissä mutta ilman muuta halusin toivotella hyvät joulut jokaiselle toivotukseni lukevalle.

Olen harmillisesti sairastellut viimeiset reilu pari viikkoa ja nyt pitäisi palailla takaisin töihin ja normaaliin, terveeseen arkeen. Meikkailin toissapäivänä ensimmäisen kerran noin kahteen viikkoon ja kylläpä se vaan piristi olemusta kovasti! Jospa sitä pikkuhiljaa piristyisi muutenkin kun vointikin alkaa melko lailla olla suht normaali.

Minulla on tänä vuonna aika erilainen joulu. Haikein mielin joudun toteamaan, että elämäni ensimmäistä kertaa vietän jouluni eri paikassa, kuin missä olen sen viettänyt joka ikinen joulu vuodesta -72 lähtien. Kaiken lisäksi vietän sen töissä ja erossa perheestäni. Minulle se on iso asia käsiteltäväksi, minulle perinteet ovat todella tärkeä asia. Tiedän, että minun poissaoloni perheeni luota on vaikeampi pala purtavaksi minulle, kuin perheelleni, heillä on kuitenkin toisensa ja kaikki se jouluun kuuluva hulina ja hyörinä. Minulla sitä vastoin on aikaa mietiskellä ja ikävöidä itsekseni.

Tosin, olen ajatellut yrittää ottaa asian positiiviselta kantilta. Olen aina viihtynyt hyvin myös ihan vain itsekseni eikä yksinolo ole minulle ollenkaan vaikeaa sinänsä, yleensä nautin siitä suuresti. Töissä aika kuluu takuuvarmasti rattoisasti töitä tehdessä joten siinä ei paljon ehdi surkutella perinteisen sukujoulun perään. Se aika mitä siihen väliin jää kuluu nukkuessa ja muun ajan voinkin sitten nautiskella vaikkapa hyvän kirjan tai käsitöiden parissa kynttilöitä poltellen ja ihanaa joulumusiikkia kuunnellen. Kaikessa rauhassa.

Voisin vaikka yrittää käydä meikkivarastojani lävitse ja vähän järjestellä niitä, nyt kun kaikessa rauhassa niitä saisi pemottaa ja levitellä ympäriinsä. ;-) Jos oikein innostun niin voisin jopa kirjata niitä ylös exceliin niin pysyisi itsekin paremmin perässä mitä kaikkea tuolta omista kätköistä löytyykään. Saisi sellaisiakin aarteita käyttöön jotka aina unohtuu sen takia, että ovat poissa silmistä eli poissa mielestä.

Oikein ihanaa joulunodotusta ja itse joulua kaikille ja samalla onnentoivotukset tulevalle vuodelle! Tsemppiä kaikille joulutyöläisille, ensi vuonna sitten toivottavasti taas rennommin elkein joulurauhasta nauttien!

Rudolf Koivun kuvat Korttientalo.

Tylsää mutta toimivaa; Aqualan L

Apteekkikosmetiikka oli minulle pitkään vähän sellainen ihan sama-juttu. Se ei siis säväyttänyt mitenkään sen erityisemmin mutta ei koskaan myöskään asettunut millään lailla negatiivisenkaan puolelle. Minulla on nykyisellään varsin positiivisia kokemuksia apteekkikosmetiikaksi lukeutuvista merkeistä ja joitakin suosikkituotteitakin joukosta löytyy.

En muista miten apteekin perusrasva Aqualan-L kulkeutui minun hyppysiini alunperin. Se tuntuu siltä kuin se olisi ollut elämässäni aina, mikä ei pidä paikkaansa, minä en vain ollenkaan muista mitä kautta sitä aloin käyttää. Niin tai näin, se on kuitenkin kaikessa tylsyydessään ja perusrasvaisuudessaan aivan erinomainen meikinpoistossa. Olen käyttänyt sitä jo pitkään siinä ominaisuudessa (muuten minun ei sitä tulekaan käytettyä).

Aqualan L on mainospuheiden mukaan Suomen suosituin perusvoide. Sitä valmistaa kotimainen Orion Pharma ja se taisi täyttää viime vuonna 30 vuotta. Voide on hajusteeton, mutta siinä on toki mieto ominaistuoksunsa. Voide on väriltään valkoista ja koostumukseltaan hieman emulsiomainen olematta kuitenkaan erityisen juoksevaa tai ohutta. Sen sanotaan imeytyvän nopeasti ja sitä suositellaan käytettäväksi kosteusvoiteena kasvoille ja vartalolle, voidepesuihin sekä meikinpoistoon.

Orion Pharmalla on valikoimissaan useita erilaisia, tuoksuttomia perusrasvoja, Aqualanistakin löytyy eri versioita. Ison pumppupullon kyljessä on lista josta voi nopeasti tarkistaa mihin voide asettuu suhteessa toisiin perusrasvoihin kosteutusominaisuuksiensa ja rasvapitoisuutensa suhteen.

Koska en ole käyttänyt sitä varsinaisesti ihon kosteutukseen en osaa kommentoida sen imeytymisestä mutta meikinpoistoon se on mitä mainioin tuote. Käytän sitä kaksoispuhdistuksen ykkösputsarina ja se poistaa tehokkaasti lähes meikin kuin meikin, myös osan vedenpitävistä meikeistä. Joskus joutuu silmät putsaamaan vielä erikseen vedenkestävän meikin meikinpoistoaineella, mutta varsinkin arkimeikki lähtee Aqualan L:llä kaikkinensa erinomaisen kivuttomasti.

Itse teen niin, että hieron voiteen kasvoille (käytän sitä melko runsaasti kerralla) ja hetken voidetta kasvoilla pyöriteltyäni pyyhin sen pois paperilla, jonka jälkeen huuhtelen kasvot ja siirryn sitten putsauksen kakkosvaiheeseen. Minulla on melko herkät silmät joita Aqualan L ei ole ärsyttänyt joten se on senkin puolesta sopinut hyvin myös silmämeikkien poistoon.

Aqualan L lukeutuu nykyään luottotuotteisiini, se on hyvä, erittäin hyvin toimiva ja turvallinen käyttää tilanteessa kuin tilanteessa. Tylsää peruskauraa siis mutta ehdotonta luottamusta nauttiva arjen sankari! Hinta on melko mukava, se vähän vaihtelee ostopaikasta riippuen mutta kuvissakin näkyvä iso pumppupullo on esimerkiksi Yliopiston Apteekin verkkokaupassa 16€.

Voidetta on saatavilla muutamiin eri kokoisiin pakkauksiin pakattuna mikä on mukavan käytännöllistä. Iso pumppupullo pitää sisällään 400 gr voidetta ja on kätevä kotona. Se on myös hygieeninen ilmatiiviin pumppusysteeminsä ansiosta. Kolme muuta kokoa on pakattu tuubeihin, joista pienin on vain 30 gr ja kerrassaan näppärän kokoinen ja kätevä otettavaksi matkalle mukaan.

Suihkuvoiteet

Heti alkuunsa tunnustan, että en ole koskaan käyttänyt suihkuvoiteita suihkussa. Joskus kun näitä alkoi näkymään mainoksissa niin taisin ajatella, että kuulostaapas kätevältä. Samalla taisin ajatella myös, että kuulostaapas jotenkin omituiselta ja pöhköltä. Sitten korviini kantautui käyttökokemuksia joissa suihkuvoiteiden moitittiin tekevän suihkun lattiasta vaarallisen liukkaan ja into koko suihkuvoiteita kohtaan lopahti kokonaan.

Olen kuitenkin ollut varsin tyytyväinen suihkuvoiteisiin ja käytän niitä mielelläni ja ne jopa toimivat mielestäni erinomaisen hyvin. Suihkun sijaan käytän niitä vessassa ja koko kropan sijasta kosteutan niillä käsiäni. Minulla kädet kuivuvat todella herkästi ja aivan erityisesti kynsinauhat ja kynsien ympärysiho kärsii minulla kroonisesta kuivuudesta. Välillä tilanne on parempi ja sitten taas välillä suorastaan katastrofaalinen. Asiaa ei tokikaan yhtään auta se seikka, että nypin niitä kuivia kohtia, en vain voi olla nyppimättä, ne vaan kertakaikkiaan häiritsevät minua.

Rasvaan käsiä aivan liian vähän. Rasvaan niitä kyllä päivittäin mutta minun pitäisi rasvata käsiä useamman kerran päivässä, jotta se auttaisi. Siihen ei minulla ole mahdollisuutta kuin vapaapäivinä ja tuolloinkin se usein jää sillä verukkeella, että en pysty rasvaisilla käsillä tekemään asiaa x tai y. Niinpä se rasvailu jää sitten useimmiten sinne nukkumaanmenon yhteyteen.

Joskus sain kuitenkin kuningasidean alkaa käyttämään suihkuvoiteita käsienpesun yhteydessä. Mielestäni ne ovat toimineet siinä varsin loistavasti ja koen niiden jopa ihan oikeasti kosteuttaneen käsien ihoa ja auttaneen pahimpaan kuivuuden tunteeseen. Ne tekevät iholle tavallaan kalvon ja todellakin ovat liukkaan tuntuisia. En epäile ollenkaan puheita niiden lattioita liukastavista ominaisuuksista.

Suihkuvoiteet ovat tehneet itsestään lähes korvaamattomia käsipesun jälkeen käytettynä. Eivät ne toki käsirasvaa korvaa mutta ovat nopea pika-apu ja pitkällä juoksulla suht säännöllisesti käytettynä kuomoavat jonkin verran käsienpesun kuivattavaa vaikutusta.

Nivean pieni 50 millilitran vetoinen In-Shower Body Milk tuli muistaakseni LivBoxissa. Ajoi asiansa ja muuten ihan tykkäsin, mutta Nivealle tyypillinen niveatuoksu ei ollut oikein omaan makuuni. Se on tässä jotenkin todella voimakkaan tuntuinen ja sellainen perinteisen teollisen tuoksuinen kosmetiikan tuoksu.

Myös Eucerin taisi tulla Livboxista. Tämäkin tuollainen 50 millinen pikkutuubi, kuvan yksilö vähän kärsineen näköinen (kuten Niveakin) koska se on yritetty puristella mahdollisimman tyhjäksi. Eucerinin In-Shower Body Lotion on erityisesti herkälle iholle suunniteltu. Se ei sisällä hajusteita, väriaineita eikä parabeeneja. Tämä oli mielestäni jonkin verran kosteuttavampi kuin Nivea ja muutenkin varsin käyttökelpoinen ja kiva suihkuvoide, mutta tässäkin kosahti kiveen se tuoksu. Vaikka siinä ei olekaan hajusteita niin tokihan se silti tuoksui sellaiselle melko tyypilliselle tuoksuttomalle. Voisin kuitenkin käyttää mieluummin tätä kuin Niveaa mutta en ajatellut kuitenkaan ostaa lisää.

Lemon Juice & Glycerinin Lime & Jogurtti In-Shower vartalovoiteen olen saanut blogin kautta ja tästä olen tykännyt eniten. Kosteuttaa mukavasti JA tuoksuu hyvältä. Tuubi on tosin vähän iso lavuaarin reunalle mutta onneksi se on kuitenkin suht virtaviivainen. Tuoksusta erotan kyllä sitruksisen limen mutta tuo jogurttiosuus menee mun nenältä ohitse. Verrattuna noihin kahteen aikaisempaan pidän tässä eniten myös voiteen tunnusta sen jälkeen, kun kädet on huuhdeltu. Tämä ei ole ihan yhtä liukkaan ja "kelmumaisen" tuntuinen iholla.

Olen nyttemmin vähän vilkuillut muita vastaavia tuotteita "sillä silmällä" koska koen nykyään tämän tyyppiset tuotteet aivan loistavina käsienpesun yhteydessä. Suihkuun en niitä edelleenkään ole haluamassa, läträän mieluummin suihkun jälkeen taviskropparasvojen kanssa sen mitä läträän.

Helpotusta ikänäköön

Minulla on ollut lukulasit alta parikymppisestä. Sain ne lukioaikana kun päätä alkoi särkemään yhtenään ja tämän tästä ja niin minun silmissäni sitten todettiin olevan taittovikaa jota korjaamaan sain lukulasit. Olen kyllä pärjännyt ilmankin, lukeminenkin onnistui ihan hyvin ilman laseja mutta tietenkin silmät rasittuvat enemmän ilman niitä. Kun vielä ompelin paljon niin siinä lasit olivat avuksi, varsinkin tummien kankaiden tikkausten kanssa.

Vaikka minulla on ollut lasit nyt yli 20 vuotta en silti ymmärrä silmistä, näkökyvystä tai silmälaseista yhtään mitään. Laseja olen käyttänyt vuosien aikana vähän on ja off. Jossain kohtaa tulin hankkineeksi kovin kapeat kehykset joissa linssi on niin pieni, että laseja joutui jatkuvasti korjailemaan oikeaan kohtaan ja kehysten reunat olivat aina vähän "tiellä" kun katseensa nosti. Se jonkin verran vähensi niiden käyttöä.

Viime vuosina olen ollut kuitenkin uuden näköongelman edessä, nimittäin ikänäön. Pikkuhiljaa, vähän kuin varkain alkoivat pikkupräntit katoamaan näön ulottumattomiin ja huomasin tekeväni kädellä sitä kuuluisaa vatkausliikettä. Asia alkoi käydä hermoille. Ostin jossain kohtaa jotkut halvat yleislukulasit pahimpaan ärsytykseen mutta en niitä todellakaan viitsinyt jatkuvasti päässäni pitää. Vanhat lukulasit toki auttoivat jonkin verran, mutta ei niilläkään niitä pienimpiä tekstejä kunnolla nähnyt.

Niinpä otin itseäni niskasta kiinni ja marssin optikolle. Lopputuloksena uudet kaukolasit. Niin että mitkä? No en minäkään ymmärrä. Mutta niin saamassani pienessä kortissa jossa on speksit näöstäni, lukee. Syynä lienee "nuorisomoniteholinssit" jotka pienen pähkäilyn jälkeen päädyin ottamaan. En kuulemma varsinaisesti tarvitsisi kaukolaseja mutta koska noita voi pitää halutessaan koko ajan päässä ja esimerkiksi pimeällä autoa ajessa niin päädyin ne ottamaan. Minulla on melkoisen huono hämäränäkö nimittäin. Niissä on siis linssien alaosassa lukulasiominaisuus ja yläosassa kaukonäköominaisuus. Tai jotenkin noin. Mutta ei siis sitä sellaista selvästi erottuvaa "mummolinssiä".

Halusin tällä kertaa hyvän kokoiset kehykset, että eivät ole näköesteenä ja jotain väriä halusin myös. Olin ajatellut selvitä aika pienellä budjetilla mutta eihän siinä sitten ihan niin käynyt. Linssit tulivat maksamaan enemmän tuon kauko-ominaisuuden takia ja kun optikko kiikutteli minulle erilaisia kehyksiä kasapäin kokeiltavaksi niin ei siinä  paljon ehtinyt hintoja kurkkia. Sitten kun NE kehykset osuivat nassulle niin eihän siinä enää mikään hintalapun tiirailu auttanut.

Alunperin olin ajatellut jotain violetin sävyisiä kehyksiä mutta itseä miellyttäviä ei sitten oikein sen sävyisenä osunut kohdalle. Nämä Versacen sinivihertävän kukertavat kehykset sitten jäivät heti ensikokeilulla kaihertamaan mieltä ja niin vaan niihin päädyin vaikka niiden tummuus vähän arvelluttikin. Pohjasävy niissä on siis lähes musta tummansininen. Ne ovat kooltaan aika isot, ehkä jopa vähän liiankin isot minun kasvoilleni mutta koska tykästyin niihin muuten niin kovasti niin ohitin asian sitä sen enempiä miettimättä.

Sangoissa on tuo Versacen tuttu ornamenttikuvio ja se kimaltelee aivan ihanasti valon osuessa siihen sopivasti. Vähän siis myös blinblingiä, mistä tykkään aivan erityisen paljon. Sankojen väripläjäykset ovat vähän niin kuin helmiäisenhohtavat, sinistä ja vihreää.

Hieman nämä uudet kaukoihmetykset ovat vaatineet opettelua ja edelleen olen vähän arka niitä julkisesti käyttämään, esimerkiksi töissä. Ne ovat niin paljon isommat kuin edelliset kehykset ja niin paljon tummemmat ja muutenkin tosi näkyvät. Lisäksi silmieni eriparisuus korostuu mikä sekin vähän häiritsee itseäni. Jonkinlainen linssienpuhdistusainekin melkein pitäisi tosin hankkia, jostain syystä onnistun klähmästämään linssit hyvin nopeasti ja pelkkä putsausliina ei oikein tunnu aina purevan toivotulla tavalla. Mutta noin yleisesti ottaen tykkään uusista laseistani tosi paljon ja esim. kotona pidän niitä mielelläni vaikka vähän muutenkin vaan.

24h

Nyt on sekin testattu yhden meikkivoiteen osalta, nimittäin kahdenkymmenenneljän tunnin kesto. Ostin blogikollegalta Kat Von D lock-it tattoo foundation -meikkivoiteen ja innolla lätkäisin sen nassuun ennen yövuoroon menoa. Alunperin en ollut ajatellut pitää meikkiä naamassani 24h, mutta sitten kun siinä vaan kävi niin, niin ajattelin tehdä pienen postauksen siitä miltä nassu näytti. Varsinkin, kun kyseinen meikkivoide lupaa 24 tunnin kestoa.

Koska en ollut suunnitellut tätä niin valitettavasti kuvat ennen meikkiä ja siitä miltä meikki näytti heti valmistumisensa jälkeen, puuttuvat. Yövuoro oli viimeinen ennen vapaita ja usein hengailen viimeisen yön jäljiltä kotiin päästyäni hyvän tovin hereillä, joskus yritän olla jopa menemättä nukkumaan, mikä onnistuu hyvin harvoin. Tai siis en minä nukkumaan välttämättä menekään, mutta nukahdan.

Tällä kertaa tuli räpsittyä aamusta kuvia koska meikkipohja näytti edelleen kohtuullisen kivalta ja ajattelin, että tulevaan meikkivoidepostaukseen voisi saada kivasti materiaalia kertomaan siitä miten se kestää kasvoilla. Yritin sinnitellä hereillä mutta sitten tuumasin, että josko tunnin tai parin päiväunet kuitenkin. En käynyt pesemässä meikkejä pois koska en siis ollut menossa nukkumaan, vaan päiväunille. Jep, jep!

 Yllä olevat viisi kuvaa napsittu vähän eri ikkunoiden edessä, siksi valaistuksessa hieman eroja. Kuvissa meikkipohja on ollut kasvoilla vajaan 16 tuntia.

Niinhän siinä sitten kävi, että sohvalla tuli röhnötettyä vähän pidempään, kuin ihan vain pari tuntia. Harmillisesti ilta jo selkeästi hämärsi kun vihdoin jaksoin kiskaista itseni ylös sohvan uumenista, joten illan kuvat on otettu ikävästi sähkövalossa. Eikä edes minkään upean rengasvalon tai muun hienouden ääressä, vaan ihan vaan vessan kelmeässä valaistuksessa. Yritin kuvankäsittelyllä saada kuvista enimmän keltaisuuden pois mutta ovathan ne toki siitä huolimatta vähän nuhjuisia.

Meikkipohja oli mielestäni edelleen varsin katseen kestävä oltuaan kasvoilla 24 tuntia. Meikin lisäämisen ja näiden viimeisten kuvien väliin mahtuu muistaakseni yksi blottaus yön aikana joka sisälsi kevyen siveltimellä suoritetun sipaisun Lumenen CC-puuteria ja ennen illan kuvien ottamista testailin kasvoille kevyesti Oriflamen aurinkopuuterikuulia ja siinä samalla hipsutin pienesti mineraalimeikkipuuteria nenänpieliin, nenänpäähän ja ehkä vähän leukaan. Muuten en ole meikkipohjalle varsinaisesti tehnyt mitään vuorokauden aikana. Paitsi nuhjannut sitä toki "muutaman" tunnin ajan tyynyyn.

En osaa vielä mitään kunnollista sanoa kyseisestä meikkivoiteesta, mutta sen voinen todeta, että se todellakin kestää kasvoilla luvatut 24 tuntia! Ei tokikaan ihan yhtä peittävänä ja freesin näköisenä kuin heti lisäämisen jälkeen, mutta varsin käyttökelpoisena kuitenkin.

Enkä sitten muuten suosittele kenellekään samaa, kasvojen iholle tekee ihan hyvää olla osan vuorokautta ilman meikkituotteiden tuomaa kuorrutusta eli älä kokeile tätä kotona!

LivBoxin tuomaa: Schwartzkopf BC Bonacure Oil Miracle Rose Shampoo ja BC Bonacure Oil Miracle Rose Head&Scalp Treatment

Tutustuin tähän kaksikkoon LivBoxin myötä ja tykästyin kovasti. Olen ostanut shampoota parikin täysikokoista tuubillista ja öljyäkin pari pulloa LivBoxista saatujen näytekokojen loputtua (tosin yksi setti on mennyt teinittärelle joka käytti ensimmäisen täysikokoisen shampootuubini vähän niin kuin varkain tyhjäksi).

Ihastuin hiusöljyihin jokunen vuosi sitten, ihanaa kiiltoa ja siloisuutta vähällä vaivalla ja hiuksetkin vissiin tykkäävät. Schwartzkopfin öljy on tarkoitettu kuiville hiuksille ja kuivalle hiuspohjalle. Sen luvataan parantavan kammattavuutta, suojaavan hiuksia ja antavan kiiltoa eikä se kuulemma tee hiuksista raskaan tuntuisia. Ihan silkkaa pelkkää ruusuista saatavaa öljyä tuote ei ole, INCI-listassa tulee ensin pari silikonista ainesosaa mutta ruusuöljyt (rosa canina fruit oil ja rosa damascena flower oil) ovat sitten jo heti kolmantena ja neljäntenä ennen hajustetta. Myöhemmin listalla keikkuu myös aprikoosinkiviöljy. 21.90 ja 20.90

Rose-öljy tuoksuu miellyttävästi ruusulle ja se on pakattu muoviseen pulloon josta sitä on helppoa annostella. Pullonsuussa on muovinen "sisäkorkki" eli tuotetta ei pääse hulahtamaan kämmenelle yhtä helposti kuin esim. avonaisesta pullonsuusta. Pieni määrä riittää ja ainahan voi lisätä jos siltä tuntuu. Liikaa käytettynä öljy tekee hiuksistä klähmäiset ja rasvaiset. Itse olen tottunut käyttämään hiusöljyjä hoitoaineena pestyihin hiuksiin tai kuiviin hiuksiin silottamaan ja kiillottamaan latvoja.

Schwartzkopfin ruusuista hiusöljyä voi kuitenkin käyttää myös ennen pesua hiuksia ja hiuspohjaa hoitavana käsittelynä. Sitä levitetään ensin hiusten pituuksiin ja latvoihin jonka jälkeen otetaan lisää öljyä ja hierotaan se hiuspohjaan. Öljyn annetaan vaikuttaa noin 5-10 minuuttia jonka jälkeen öljy huuhdellaan lämpimällä vedellä ja hiukset pestään kahdesti (valmistajan ohjeen mukaan) BC Oil Miracle Rose Shampoolla. Suosittelen kokeilemaan, varmasti varsinkin kuivasta hiuspohjasta kärsiville varsin mainio ja erityisesti talviaikaan sopiva hoito.

Shampoo tuoksuu niin ikään ruusulle. Se on suunnattu "kaikille hiuksille jotka kaipaavat kiiltoa mutta eivät ole liian vahingoittuneet". Sen luvataan puhdistavan hellävaraisesti hiukset ja kuivan hiuspohjan. Käyttöohjeessa ohjeistetaan jättämään shampoo vaikuttamaan hiuksiin 1-2 minuutiksi lisäämisen jälkeen ennen kuin se huuhdellaan pois.

Shampoo on miellyttävän pehmoista ja tekee myös pehemän vaahdon. Toisinaan minusta tuntuu, että se ei oikein vaahtoudu ja tuolloin vaahdotan hiukset usein kahteen kertaan. Tuote pesee hiukset mielestäni hellävaraisesti mutta hyvin ja mielestäni se myös kosteuttaa hiuksia mukavasti.

Koostumus shampoossa on melko notkea mutta se ei ole kuitenkaan ihan juoksevaa lirua. Väriltään se on hennosti vaalenpunertavaa. En oikein osaa ottaa kantaa tuohon hiuspohja-asiaan, mutta ainakin oma, ajoittain kuivuuttaan pölisevä hiuspohjani on shampoosta tykännyt. Shampoo on pakattu tuubiin ja pakkausmuotona se on mielestäni varsin ok shampoolle.

Mielestäni molemmissa tuotteissa on suht miellyttävä ruusun tuoksu, ei niin synteettinen ollenkaan kuin mitä voisi kuvitella. Se on melko voimakas siinä vaiheessa kun tuotteita käyttää mutta en ole huomannut sen jäävän hiuksiin mitenkään häiritsevänä. Toki lyhythiuksisena tuoksua ei välttämättä itse niin helposti hiuksista huomaa kuin pidemmissä kutreissa.

Sokoksen verkkokaupassa hiusöljy näyttäisi maksavan 21.90€ ja shampoo 20.90€. Itse olen ostanut näitä Nettioutlet.fi-verkkokaupasta.

FOTD, vaaleanpunaisen huulipunan hinku

Charming Nails postasi jo tovi sitten ihanat kuvat ihanasta meikistä ja se laukaisi tuolloin meikäläisessä jonkinlaisen megatarpeen vaaleanpunaiselle huulipunalle. Siinä sitten googlettelin illan jos toisenkin kuvia lähinnä MACin vaaleanpunaisista huulipunasävyistä. Töihin lähtiessä sitten eräänäkin iltana tuli mieleeni, että eikös mulla taidakin olla ihan jo olemassa omissa kätköissäni ainakin yksi, jos ei nyt ihan vaaleanpunainen, niin ainakin joku sinne päin oleva Lancômen Rouge in Love.

Olihan minulla, sävy 240M Rose En Deshabillé. Se on vähän sellainen beigehtävä vaaleanpunainen jossa on jonkin verran pientä kimallusta mukana. Runsaasti kerrostettuna siitä saa aika tummahkon nudehtavan sävyn aikaan. Se on hieman jännä sävy mielestäni joka näyttää valaistuksesta riippuen vähän eriltä.

Noin muuten kyseinen meikkikokemus oli hieman ikävä koska silmäni vuosivat aivan hulluna. En tiedä tälläkään kertaa mistä se johtui, ilmeisesti silmiin meni jotain kasvovoidetta tms. Aurinkovoiteista silmäni vuotavat hyvin herkästi jos sitä menee yhtään liian lähelle silmiä (joskus ei riitä edes muutaman sentin varoalue) mutta tällä kertaa en kyllä niiden kanssa lätrännyt. No, mysteeriksi jäi. Ihme ettei kuvissa ole suttuisempi meikki ja punaisemmat silmät.

Tästä meikistä on jo tovi aikaa vierähtänyt ja sen jälkeen on tullut hankittua muutamakin huulipuna hieman hakuammunnalla sopivaa vaaleanpunaista metsästäessä joista yksikään ei sitten ole osoittautunut ihan siksi mikä on ollut hakusessa, mutta muutama varsin kiva sävy kuitenkin on kokoelmiin silläkin taktiikalla saapunut.

Tosin syksyä kohden kun tässä kovaa vauhtia ollaan koko ajan menossa niin vaaleanpunaiset eivät ehkä enää ole niin tapetilla muutenkaan, huomaan kaipailevani jo hieman synkempää väritystä ja olenpa tässä jo hetken tuumaillut ponitukastakin luopumista, ajatuksissa on pyörinyt ottaa tuohon etureuhkaan jotain tummaa, ehkäpä jotain viileää burgundia vaikkapa. Katsotaan....

Suolaa, suolaa, enämpi suolaa! Suolasuihkeet ja lyhyet hiukset

Blogini nuoremmille lukijoille ei taida otsikko sanoa mitään, mutta kai siellä jokunen on joka muistaa sellaisen sketsiohjelman kuin Velipuolikuu ja siitä fakiiri Kronblomin. No, fakiiri Kronblom teki taikoja suolan avulla, minä olen kokeillut tehdä taikoja hiuksiin suihkittavilla suolasuihkeilla.

Ajattelin pitkään, että suolasuihkeet sopivat ainoastaan vähän pidemmille hiuksille; tiedättehän, ihanat ja seksikkäät rantalook-hiukset ja silleen eli mukamas vähän sotkuisen näköiset, puolikostean vaikutelman antavat selkää pitkin valuvat, tuuheat ja paksut kutrit joissa on juuri sopivasti auringon haalistamia raitoja, jotka korostuvat ja korostavat kauniisti tasaista, kullanhohtoista rusketusta kaikin puolin täydellisellä iholla ja vartalolla....

Ööö...lyhyestä virsi kaunis, luulin, ettei lyhythiuksinen tee suolasuihkeella yhtään mitään. Olen blogin kautta saanut kolme eri merkkistä suolasuihketta ja pitkään suolasin kahta niistä jossain piilossa poissa silmistä tämän luuloni takia. Kunnes sitten joku ilta päätin ihan muuten vain ja huvikseni kokeilla miltä suolasuihke näyttäisi minun lyhyessä kuontalossani.

Voi ihmettä ja ilostusta, kun se olikin varsin nappi valinta ja seuraavaksi pääsinkin sitten harmittelemaan miksi en ollut jo aikaisemmin kokeillut suolataikojen tekemistä. En osaa antaa vinkkejä miten suolasuihkeen avulla saa aikaan yllä mainitun seksikkään surffitukan, mutta minun lyhyissä hiuksissani suolasuihkeella on mahdollista saada helposti ja nopeasti aikaan mukavaa ilmavuutta ja kuohkeutta ja sopivasti pientä klimppisyyttä ja erottuvuutta päällä olevaan, hieman pidempään osioon.

Olen laiska enkä millään viitsisi arkisin räpeltää hiusteni kanssa yhtään enempää kuin on pakko. Lyhyet hiukset ovat olleet aivan ihanan helpot ja vaivattomat, mutta toisinaan niiden saaminen kiireessä julkisesti esiteltävään kuosiin on aavistuksen haasteellista. Varsinkin juuri heränneenä, hiukset kirjaimellisesti pystyssä sojottaen. Minun ei tarvitse pestä hiuksiani päivittäin, pesuväli on ehkä noin 3 päivää, joskus se saattaa venähtää neljäänkin. Vielä silloinkaan ongelma ei ole hiusten rasvaisuus vaan ennemmin muotoilutuotteiden aiheuttama töhnäisyys.

Hiustenpesun jälkeen suihkin pyyhekuiviin hiuksiin sopivat suihkaisut suolasuihketta, annan hiusten kuivua vapaasti - siinä kuivumisen ohessa silloin tällöin sopivasti sormin pöyhien - ja homma on sillä selvä. Seuraavana päivänä heräämisen jälkeen kastelen hiuksia tarpeen mukaan (ihan vaan hana auki ja viisipiikkisellä suin vettä hiuksiin) eli oion pahimman sojotuksen sileäksi ja virkistän edellisen päivän suolat. Harvemmin minun tarvitsee lisätä suolan määrää, hiustenpesun jälkeen lisätty suola riittää helposti pariksi, kolmeksi päiväksi. Jos joskus sattuu tulemaan tarve lisätä niin sitten voin suihkia myös kuiviin hiuksiin tarpeen mukaan.

Toisinaan lisään suolasuihkeen hiuksiin käsien kautta sen sijaan, että suihkisin sitä suoraan pullosta hiuksiin. Suihkin suolaa kämmeneen sopivan määrän, hieraisen sen toiseen kämmeneen ja puristelen suolan sitten hiuksiin. Hyvin toimii niinkin.

Olen testaillut nyt Biozellin Volumizing Seawater Spraytä, Four Reasonsin Black Edition Maui Beach Spraytä ja Fudgen Salt Spraytä. Kaikki ovat päätyneet hyppysiini blogin kautta. Oma henkilökohtainen suosikkini kolmikosta on Four Reasonsin Maui Beach Spray, vähiten olen tykännyt Biozellistä. Paras tuoksu on Fudgen suihkeessa (paitsi jos ei satu tykkäämään kookoksesta).

Syy miksi en Biozellistä niin tykkää on sen voimakkuus. Se tuntuu käsissä kovin tahmaiselta ja tekee hiuksista nopeasti tosi klimppiset ja koppurat. Vaikka sitä yrittäisin miten hissukseen ja varovaisesti hiuksiin lisätä niin aina sitä tuntuu siitä huolimatta menevän liikaa. Biozellin kanssa toimivin tapa on lisätä se kämmenien kautta hiuksiin, suoraan suihkimalla onnistun tekemään hiuksista vain tahmaiset ja tönköt. Asiaa ei yhtään helpota se, että pullon suutin tuntuu tukkeutuvan melko herkästi ja sieltä lentävä suihkaus ei ole mikään hienojakoinen pisarapilvi vaan melko suoraviivainen ruuttaus.

Tuotekuvaus tosin lupaa vahvaa pitoa joka varmasti pitää paikkansa. Minä en vain hae enkä tarvitse sitä niin en myöskään osaa sitä arvostaa. Meistä ei Biozellin kanssa tullut mitenkään erityisen hyvät ystävykset. Tuoksu on muuten ihan miellyttävä mutta siinä on omaan nenääni melko voimakas alkoholin tuoksahdus ja INCI-listassa alkoholi onkin veden jälkeen seuraavana. Tämänkään takia en Biozelliin oikein ihastunut. Biozellin suolasuihke on varmasti huipputuote silloin kun hakee nimenomaan kunnon pitoa ja selkeää "koppuraisuutta".

Fudgen Salt Spray on puolestaan minun makuuni vähän turhan kevyt. Käyttäessäni sitä ensimmäisiä kertoja olin aika hämmästynyt ja pettynyt koska minusta tuntui, että se ei tee yhtään mitään. Saattoi olla, että aluksi suihkin sitä liian vähän mutta on se silti myös runsaammin suihkittuna osoittautunut vähän turhan kevyeksi.

Pyyhekuiviin hiuksiin lisättäessä Salt Spray tuntuu melko rouhealta ja sen tuntee hiuksissa mielestäni ihan selvästi ja se vaikuttaisi keräävän hiuksia ryppäisiin. Kuivuessaan se kuitenkin jotenkin haihtuu ja hiukset kuivuvat niin sanotusti hienoksi. Salt Spray tuo hiusten pintaan kyllä hieman karheutta ja tekee niistä tuuheammat kuin mitä ne olisivat ilman. Fudgen kookokselta tuoksuva Salt Spray tuoksuu omaan nenääni varsin hyvältä. Se ei ole luottotuotteeni mutta ihan käyttökelpoinen ja kohtalaisen toimiva.

Fudgen pullossa on vähän erikoisen näköinen korkki ja suutinosa. Sen saa näppärästi lukittua pullon kaulassa olevasta pyörivästä jutusta, mistä plussaa. Suutin on pysynyt myös hyvin toimivana ja suihke on tasaisen hienojakoinen. Pullo on kooltaan aika mukavan näpsäkkä ja muutenkin hauska ulkoasu miellyttää. Voisin kuvitella Fudgen suolasuihkeen toimivan hyvin vähän pidemmissä ja liukkaissa hiuksissa varsinkin erilaisten kampausten alla tuomassa hiukseen karheutta ja käsiteltävyyttä.

Suosikkini kolmikosta on Four Reasonsin Maui Beach Spray koska siinä minun tarpeeni kohtaavat tarjonnan melko ideaalilla tavalla. Maui Beach Spray on pitävämpi ja tahmaisempi kuin Fudgen Salt Spray mutta selkeästi keveämpi kuin Biozellin suolasuihke. Mielestäni se antaa enemmän rakennetta kuin Fudge mutta ei kuivu kuitenkaan niin koppuraiseksi kuin Biozell. Se ei myöskään samalla tavalla "häviä" hiuksista kuin Fudge tuntuu tekevän. Tuoksu on miellyttävä, vähän sellainen hedelmäinen.

Pullo on ihan tyylikkään näköinen, joskin ehkä vähän tylsähkö pidemmän päälle katseltuna. Suutin on normaali (minulla on paha tapa unohtaa laittaa tuollainen normi korkki pulloon takaisin). Suihke on pysynyt miellyttävän hienojakoisena ainakin toistaiseksi, suutin ei siis ole tukkeutunut.

Kaikille kolmelle yhteistä on hiusten samentaminen. Ne siis tekevät hiuksista herkästi kiillottoman näköiset ja niillä saa aikaan myös hamppumaisen vaikutelman niin halutessaan. Tämä ei sinänsä liene yllätys kenellekään, harvemmin kai se oikea surffitukkakaan varsinaisesti silmiä kiillollaan häikäisee. Halutessaan kiiltoa voi onneksi kuitenkin helposti lisätä muilla tuotteilla. Itse en ole käyttänyt suolasuihkeita föönatessa joten siihen en osaa ottaa kantaa miten ne föönauksessa toimivat.

Kovasti suosittelen lyhythiuksisiakin kokeilemaan suolasuihketta. Itselläni suolasuihke on melko tehokkaasti sysännyt muut muotoilutuotteet nurkkaan pölyttymään. Suolasuihke ei myöskään ole itselläni lisännyt hiustenpesun tarvetta kuten jotkut voidemaiset tuotteet tekevät. Niin että siitä vaan suolataikoja tekemään!

Unohtunut kesäpuna; MAC Relentlessly Red (+ MAC Who's That Chick)

Kävin talvella hemmottelemassa itseäni MACin ständillä synttärimeikissä ja tuolloin huuleni väritettiin superkirkkaalla mattapunalla sävyssä Relentlessly Red. Kaupan valoissa puna oli todella ärtsy ja jännällä tavalla kiehtovan oranssihtava (minähän en oikein oranssin kanssa sovi yhteen). Harkitsin punan ostamista mutta jänistin sitten lopulta ja puna jäi kauppaan (kaikenlaista muuta kivaa kyllä tarttui mukaan).

Relentlessly Red jäi kuitenkin sinnikkäästi kummittelemaan jonnekin takaraivon perukoille ja kun sitten myöhemmin keväällä tilailin Stockmannin (epämiellyttävästä) verkkokaupasta MACin kokoelmatuotteita niin klikkasin tuon sinnikkään punan ostoskoriini ja niin postipate sen luokseni sitten kiikutti.

Vaan kuinkas siinä sitten kävikään; sinnikkyydestään huolimatta puna hautautui kaiken muun meikkiroinan alle ja vähän niin kuin pääsi unohtumaan. Hupsista! Minulla on paha tapa viljellä meikkejä ympäriinsä ja kun lähden esim. kissanristiäisiin tai iltaa istumaan tmvs. niin kokoan aina joka reissulle oman meikkipussin niistä meikeistä joita satun kulloiseenkiin rientoon valmistautuessani käyttämään.

Minulla ei ole mitään tiettyä vakiojuhlameikkiä tai -bilemeikkiä vaan aloitan aina puhtaalta pöydältä ja sitä tulee mitä sattuu milloinkin syntymään ja aina vähän eri tuotteilla. Sitten niitä meikkejä jää lojumaan vähän sinne sun tänne ja puolityhjiä meikkipussukoita on yleensä useampia. Enkä todellakaan muista enää viikon päästä, että mikä tuote on missäkin.

Se hyvä puoli siinä on, että toisinaan tulee tehtyä iloisia löytöjä eli jotain ihan toista tuotetta vimmatusti etsiessäni kätköistä paljastuu kaikenlaista ihanaa, jota en välttämättä edes muistanut omistavani. Mukavaa ilahtua moneen kertaan samoista jutuista! Talk about dementia....vai mitä häh!? No, niin kävi myös ihanalle sinnikkäälle punalleni ja se osua tupsahti näppeihini tässä joku päivä ihan yllättäen ja ilahdutti minua oikein kovasti taas uudestaan.

Näin kesäaikaan ja luonnonvalossa siinä ei tosin ole mielestäni juurikaan mitään oranssia kun sitä huulilleni sipaisen. Aivan ihanan kirkas se on, lähes neon, mutta sävynä se näyttää enemmän pinkihtävältä neonpunaiselta kuin mihinkään päin oranssihtavalta. Tai no, myönnän sen verran, että onhan siinä aavistuksenomainen ajatus jostain pikkuisen korallihtavasta.

Oranssi ei siis ole minun teekuppini mutta niin vaan olen bloggaajakollegalta tullut ostaneeksi MACin kultaisen oranssisena hohtavan LE-punan, Rihannan kanssa yhteistyössä tehdyn RiRi Hearts MAC-kokoelman Who's That Chick. Se vaan näytti googlauksen tulokseksi saamissani kuvissa niin nätiltä, että päätin olla rohkea.

Aluksi se oli vähän pettymys, se näytti minun huulillani juurikin siltä miltä se näyttää hylsyssä, kultaiselta oranssilta. Kaunis väri, juu, mutta ei minun värini. Vaikka olin lueskellut useammankin henkilön kehuvan kyseisen punan käyvän erinomaisen hyvin toisten huulipunien päälle ja käytettäväksi niin sanotussa ombre-lookissa, unohdin sen puoliksi tietoisesti laatikoideni pohjalle pyörimään. Kunnes muistin löysin Relentlessly Redin ja tämä pompsahti mieleen ja päätin kokeilla sitä RR:n päälle. Taisin vähän ihastua!

 

Onko teillä meikkituotteita joita on ollut tarkoitus käyttää erityisesti kesällä mutta ovat jääneet unholaan? Tai ylipäätään "kesämeikkejä"?