BFD eli Bad Face Day ja kuinka siitä selvisin - tällä kertaa

Päätin kokeilla uutta ihonhoitosarjaa. En ole koskaan elämässäni käyttänyt yhtä ainoaa ihonhoitosarjaa niin, että kaikki käyttämäni tuotteet olisivat samasta sarjasta. Kokeilu ei päättynyt onnistuneesti ja se jäi myös lyhyeksi. En vain pystynyt enää jatkamaan sitä. Tuotteet sinänsä eivät ole huonoja enkä usko, että vika varsinaisesti oli niissä. Käyttäjä ei vain joko osannut tai ymmärtänyt. Ehkä niin yhtäkkinen muutos oli lisäksi liian suuri rasittavan nirppanokkaiselle ja mahdollisimman vaikealle iholleni. Palaan tuotteisiin jossain vaiheessa mutta soveltaen ja jatkan taas hyväksi toteamaani sekakäyttölinjaa.

Kyseessä oli luomu luonnonkosmetiikkamerkki Sophyto ja haluan todellakin painottaa, että todennäköisesti vikaa oli enemmän käyttäjässä kuin tuotteissa. On aina niin helppoa jossitella jälkeenpäin, mutta nyt kun mietin reaktioita iholla ja käyttäjässä niin joitakin asioita olisin voinut tehdä toisin jo heti alkuunsa. Mutta kirjoittelen todennäköisesti noista yksittäisistä tuotteista ja muutenkin kokemuksistani ja ajatuksistani Sophyton ihonhoitosarjasta myöhemmin ihan oman postauksensa. Tämä postaus on aiheesta bad face day ja miten siitä selvisin.

Ilman meikkiä tilanne oli tämä:

Ei kovin mieltä ylentävä näky. Iholla oli useita kuivia, paranemassa olevia näppylöitä ja tuoreita kipeitä ja tulehtuneita näppylöitä ja lisäksi muutama tulehtunut "kraateri". Kaikki jotka ovat joskus joutuneet kuivia rupia ja tulehtuneita ihokohtia meikkaamaan tietävät, että ei ole kivaa. Tehtävästä on lähes mahdotonta selviytyä niin, että lopputulos näyttäisi nätiltä. Se on kuitenkin mahdollista saada näyttämään siedettävältä ja siihen pyrin tälläkin kertaa.

Mitä paksumpi meikki, sen rumempi lopputulos. Minun mielestäni minun kasvoillani. Mutta miten saada kaikki kirjavuus ja punaisuus ja muu ällötys piiloon ilman sentin meikkikerrosta? Niinpä, siinäpä vasta kysymys!

Tällä kertaa käytin aseinani Innisfreen ongelmaiholle tarkoitettua Jejubija Anti-trouble BB-voidetta ja Everyday Mineralsin jojoba-mineraalimeikkipuuteria. Lisäksi sipsuttelin hieman Meow Cosmeticsin peitepuuteria sävyssä Angora. Koska Innisfree on mielestäni sävyltään kovin keltaista (tarkoitus varmaan peittää juurikin punaisuutta vähän tehokkaammin), sekoitin joukkoon jonkin verran Holika Holikan Petit BB Cream Moisturea.

Meikkipohjan levittelin tällä kertaa kasvoille Real Techniquesin Stippling Brushilla, koska iholla oli sen verran tuota kaikenlaista röpelöä, että sormin levittäminen tuntui turhan väkivaltaiselta ajatukselta. Sen jälkeen kun BB-pohja oli levitetty siveltimellä, töpöttelin sitä sormenpäällä vielä hieman ekstrapeitoksi haluamiini kohtiin. Peitevoidetta en siis tähän meikkipohjaan käyttänyt lainkaan. Päälle Pure Luxe Cosmeticsin silkkipuuteri ja Everyday Mineralsin jojoba mineraalimeikkipuuteri sävyssä Alabaster ja pienesti tupsutellen Meow Cosmeticsin peitepuuteria sävyssä Angora (keltainen).

Pelkkä pohja.

Full face eli ei ihan niin näppyläisen ja kirjavan näköinen nassu = parempi mieli.

No eihän se meikkipohja todellakaan täydellinen ollut, kuivat kohdat kyllä näkyivät ja kohoumat ja muut eli kasvot eivät todellakaan olleet tasaiset eikä peittokaan täydellinen. Mutta kauempaa katsoessa näytti ihan nätiltä ja kirjavuus oli huomattavasti peittynyt meikin alle. Aavistuksen pakkelimaisen kuiva meikkipohjasta tuli vaikka kevyttä yritin saada aikaan, mutta toisaalta, kuten ylläkin jo totesin niin kovin kevyellä on vaikea saada minkäänlaista peittoa aikaan.

Poskilla Too Faced Full Bloom Ultra Flush Blush sävyssä Sweet Pink, Illamasqua Powder Blusher sävyssä Intrigue, MAC Mineralize Skin Finish sävyssä Petticoat ja varjostuksessa Too Faced Chocolate Soleil. Huulilla Yves Rocher Grand Rouge sävyssä 11 Rose pétillant.

Silmissä Inglotin luomivärejä; sisänurkassa uusin rakkauteni DS 467, ulkonurkassa AMC SHINE 15 ja varjostuksessa 344 M, kulmaluulla 353 M. Kulmissa Artdeco Eye Brow Designer sävyssä 5 Ash Blonde, ripsissä joku Lancôme.

Kasvojen iho on onneksi hyvää vauhtia paranemassa, saa tosin nähdä montako uutta arpea jää. Tulipahan taas todistettua, että ihoni on raivostuttavan herkästi reagoiva ja todellakin naurettava nirppanokka. Täytyisi yrittää pitää mielessä myös tuo kosteutus versus rasvaisuus, koska näköjään rasvaisuus on mun iholleni ihan ehdoton ei. Tai ainakaan suurin osa rasvaisista tuotteista ei sovi...

Niin ja kuvat on otettu ihan vessan loisteputken valossa koska luonnonvalo ei meinaa riittää joten värimaailmaaltaan aika keltaisia kuvia (vaikka päivänvaloloisteputki onkin, mutta muovisuoja loisteputken edessä on ärsyttävän kellertävä). Tässä yksi otos ikkunan edessä otettuna mutta valoa on sen verran vähän, että kovin on rakeinen. Lisäksi tässä on sitten ongelmana valon sinisyys...

Oranssi haaste, osa I

Oranssi ja minä emme tule juttuun. Missään muodossa. Oranssi on värinä minulle kauhistus niin vaatteissa kuin meikeissäkin, omasta mielestäni näytän aivan hirveältä oranssissa vaatteessa eikä oranssisävyinen meikkikään pue minua millään muotoa.

Viilankantoluvan Petra oli tehnyt oranssit rajaukset ja minä sitten menin kommentoimaan postausta ja kerroin omasta oranssikammostani ja lopulta se johti siihen, että Petra haastoi minut kokeilemaan oranssia. Yllytyshulluna otin luonnollisesti haasteen vastaan.

Päätin kuitenkin aloittaa melko varovaisesti, parempi edetä hissukseen etten suotta pelästytä itseäni heti alkuunsa. Silmämeikin tein ihanalla Too Faced'n Summer Eyes-paletilla, jonka onnekkaasti voitin Eyeshadow and Flame blogin arvonnasta.

Harmillisesti kuvausvaiheessa valaistus oli jo melko hämärän puolella, mutta näillä mennään. Melko kalvakoita on kuvat, kuvitelkaa niihin vähän lisää väriä, ihan noin kalpea en kai sentään ole minäkään. Vissiin...

Liikkuvalla luomella sisänurkassa erittäin kimaltava Sunbeam, keskellä Coral Crush ja ulkonurkassa Plumeria. Luomivaon varjostus Toasted Coconutilla, Mermaidilla tein jonkinlaiset rajaukset, mutta eipä ne kauheasti näy ja kuluivatkin melko nopeasti aika olemattomiin. Kulmaluulla vaalea Adagio The Balmin Balm Jovi-paletista. Ripsissä Innisfreen Eco Curling Mascara, kulmissa ei mitään, hapsotuksestakin voi jo päätellä etten ole niitä edes kammannut.

Kasvoilla Sensain Fluid Finish Lastin Velvet sävyssä FV 202 (aivan ihana meikkivoide, kiilasi kohisten suosikkien joukkoon), poskilla The Balmin Balm Jovi-paletista minun kenties persikkaisin poskipunani Don't You Want Me (jonka pitäisi vastata The Balmin Frat Boy poskipunaa) ja korostukseen käytetty The Balmin Mary-Lou Manizeria, varjostuksessa Meow'n Skinny Dippereistä tehty oma sekoitus.

Huulilla minulle erittäin epätyypillinen sävy, livenä kirkkaudessaan lähes neonvärin veroinen korallinen pinkki, jonka sisareni teilasi heti suorilta ja erittäin selkein elkein minulle täysin sopimattomana sävynä. Kyseessä Lancômen Rouge in Love huulipuna 340B Rose Boudoir.

En tiedä viehättääkö tuossa huulipunassa eniten juurikin sen "epäsopivuus", se on selkeästi henkilökohtaisen mukavuusalueeni ulkopuolella. Jokin siinä kiehtoo selittämättömällä tavalla ja vetää minua puoleensa. Se ei todellakaan ole helppo sävy ja vaatisi oikeastaan huultenrajauskynän (jota minulla ei kuvissa ole) ja huolellisen levityksen.

Olen siis edelleen hengissä, vaikka luomilla olikin häivähdys oranssia ja huulilla koralliin kallellaan olevaa huulipunaa ja poskilla normaalia persikkaisempaa poskipunaa. Oikeastaan tämä kokeilu oli varsin hauska ja meinaan jatkaa oranssin testailua, seuraavaksi ehkäpä jo vähän rohkeammin. Kiitos paljon Petralle haasteesta!