Vaikka minulla on ollut lasit nyt yli 20 vuotta en silti ymmärrä silmistä, näkökyvystä tai silmälaseista yhtään mitään. Laseja olen käyttänyt vuosien aikana vähän on ja off. Jossain kohtaa tulin hankkineeksi kovin kapeat kehykset joissa linssi on niin pieni, että laseja joutui jatkuvasti korjailemaan oikeaan kohtaan ja kehysten reunat olivat aina vähän "tiellä" kun katseensa nosti. Se jonkin verran vähensi niiden käyttöä.
Viime vuosina olen ollut kuitenkin uuden näköongelman edessä, nimittäin ikänäön. Pikkuhiljaa, vähän kuin varkain alkoivat pikkupräntit katoamaan näön ulottumattomiin ja huomasin tekeväni kädellä sitä kuuluisaa vatkausliikettä. Asia alkoi käydä hermoille. Ostin jossain kohtaa jotkut halvat yleislukulasit pahimpaan ärsytykseen mutta en niitä todellakaan viitsinyt jatkuvasti päässäni pitää. Vanhat lukulasit toki auttoivat jonkin verran, mutta ei niilläkään niitä pienimpiä tekstejä kunnolla nähnyt.
Niinpä otin itseäni niskasta kiinni ja marssin optikolle. Lopputuloksena uudet kaukolasit. Niin että mitkä? No en minäkään ymmärrä. Mutta niin saamassani pienessä kortissa jossa on speksit näöstäni, lukee. Syynä lienee "nuorisomoniteholinssit" jotka pienen pähkäilyn jälkeen päädyin ottamaan. En kuulemma varsinaisesti tarvitsisi kaukolaseja mutta koska noita voi pitää halutessaan koko ajan päässä ja esimerkiksi pimeällä autoa ajessa niin päädyin ne ottamaan. Minulla on melkoisen huono hämäränäkö nimittäin. Niissä on siis linssien alaosassa lukulasiominaisuus ja yläosassa kaukonäköominaisuus. Tai jotenkin noin. Mutta ei siis sitä sellaista selvästi erottuvaa "mummolinssiä".
Halusin tällä kertaa hyvän kokoiset kehykset, että eivät ole näköesteenä ja jotain väriä halusin myös. Olin ajatellut selvitä aika pienellä budjetilla mutta eihän siinä sitten ihan niin käynyt. Linssit tulivat maksamaan enemmän tuon kauko-ominaisuuden takia ja kun optikko kiikutteli minulle erilaisia kehyksiä kasapäin kokeiltavaksi niin ei siinä paljon ehtinyt hintoja kurkkia. Sitten kun NE kehykset osuivat nassulle niin eihän siinä enää mikään hintalapun tiirailu auttanut.
Alunperin olin ajatellut jotain violetin sävyisiä kehyksiä mutta itseä miellyttäviä ei sitten oikein sen sävyisenä osunut kohdalle. Nämä Versacen sinivihertävän kukertavat kehykset sitten jäivät heti ensikokeilulla kaihertamaan mieltä ja niin vaan niihin päädyin vaikka niiden tummuus vähän arvelluttikin. Pohjasävy niissä on siis lähes musta tummansininen. Ne ovat kooltaan aika isot, ehkä jopa vähän liiankin isot minun kasvoilleni mutta koska tykästyin niihin muuten niin kovasti niin ohitin asian sitä sen enempiä miettimättä.
Sangoissa on tuo Versacen tuttu ornamenttikuvio ja se kimaltelee aivan ihanasti valon osuessa siihen sopivasti. Vähän siis myös blinblingiä, mistä tykkään aivan erityisen paljon. Sankojen väripläjäykset ovat vähän niin kuin helmiäisenhohtavat, sinistä ja vihreää.
Hieman nämä uudet kaukoihmetykset ovat vaatineet opettelua ja edelleen olen vähän arka niitä julkisesti käyttämään, esimerkiksi töissä. Ne ovat niin paljon isommat kuin edelliset kehykset ja niin paljon tummemmat ja muutenkin tosi näkyvät. Lisäksi silmieni eriparisuus korostuu mikä sekin vähän häiritsee itseäni. Jonkinlainen linssienpuhdistusainekin melkein pitäisi tosin hankkia, jostain syystä onnistun klähmästämään linssit hyvin nopeasti ja pelkkä putsausliina ei oikein tunnu aina purevan toivotulla tavalla. Mutta noin yleisesti ottaen tykkään uusista laseistani tosi paljon ja esim. kotona pidän niitä mielelläni vaikka vähän muutenkin vaan.
