Kohta se taas alkaa; nimittäin jääkiekon SM-liiga!

En ole kovin innokas penkkiurheilija ja nykyisellään jää urheilun seuraaminen melko pintapuoliselle tasolle ja kuulopuheiden varaan. On kuitenkin yksi laji jota rakastan ja seuraan ja se on jääkiekko. En tosin kotimaista SM-liigaa ja Suomen Leijonia laajemmin eli esimerkiksi änärit ei niin jaksa kiinnostella, saati muut vastaavahkot karkelot.

Jääkiekko on kuulunut elämääni aina ja minulle ainoa oikea ja paras kaikista on Tampereen Ilves! Olen kannustanut Ilvestä pienestä siittiöstä lähtien ja elänyt koko lapsuuteni ja esiteini-ikäni jääkiekon ympäröimänä. Isä valmensi, veli pelasi ja minä kuljin maskottina mukana poikien pelireissuilla. Isällä ja Vaarilla oli kausikortit Hakametsään ja pienen pienestä pitäen hilluin hallilla katsomassa Ilveksen pelejä. Pikkuteininä kävin parina kautena katsomassa lähes kaikki Ilveksen kotiottelut.

Varsinaisessa teini-iän tiimellyksessä jääkiekon tilalle tuli sitten kaikenlaista muuta; pojat, tupakka, alkoholi, hevimusiikki, limudiskot, coolina oleminen ja yökerhot (juu, aloitin alaikäisenä baarissa luuhaamisen). Koskaan en kuitenkaan ihan täysin jääkiekkoa unohtanut, se vain meni jotenkin säästöliekille.

Sitten tuli perhe, aloitin opiskelemaan. Jossain kohtaa jääkiekkoliekki alkoi kuitenkin ajoittain taas vähän loimotella ja nyt se on viime aikoina taas roihahdellut ihan kunnon liekillä. Olen blogin alkuaikoina postannut yhden postauksen teemakynsistä liittyen aiheeseen.

Vuonna 2010 lähdin muutaman ystävättäreni kanssa katsomaan jääkiekon MM-kisoja Kölniin. Harmillisesti Suomi ei tuolloin päässyt mitalipeleihin asti mutta reissu oli siitä huolimatta todella hauska ja oli huippua päästä kokemaan jääkiekon MM-tunnelma.

 

 

Kiipesimme Hohe Domkirche St. Peter und Maria'n eli Kölner Dom'in eli Kölnin tuomiokirkon tornin näköalatasanteelle ja olipahan rappuset! Ihan tuli hiki matkalla, 98 metriä ja 533 askelmaa! Maisematkin kyllä olivat aika hulppeat.

Viime kaudella tuli sitten käytyä Ilveksen peleissä vähän useamminkin ja tälle kaudelle on kausikortti hommattuna. Ilveksellä ei ole jääkiekon osalta sujunut pitkiin aikoihin kovin kummoisesti, mutta minulle Ilves on niin paljon enemmän, kuin pelkästään hyvää tai huonoa menestystä. Viime kevään hurja puolivälieräsarja paikallisen arkkivihollisen Tapparan kanssa oli mielettömän hieno rutistus ja herätteli myös Ilveksen kannattajia pienestä horroksesta upeisiin kannustustunnelmiin.

Tottahan sitä pitää varsinkin peleissä tunnustaa väriä (eikä se ole ongelma muutenkaan, värien tunnustaminen nmittäin) ja minulla olikin kaikissa kevään peleissä joita kävin katsomassa Ilves-henkinen silmämeikki ja teemakynnet. Kaikkia meikkejä eikä kynsiä tullut kuvattua mutta tässä postauksessa "jokunen" kuva kahdesta eri meikistä ja kaksista kynsistä.

Minulla on Ilveksen takki jostain 80-luvulta (isäni vanha) ja tietysti ylpeänä siihen pukeudun, ei ole kovin monella moista aarretta! Kaulassa pitää tietty olla myös Ilveksen huivi!

Kaikkien silmämeikkien pohjalla käytin tätä Inglotin nelikkoa joka sisältää sävyt M 353, DS 474, M355 ja M340. Apuna joitakin muita sävyjä muista paleteista, joita en valitettavasti muista.

Viimeisiin kevään peleihin askartelin nimettömiin Ilves-siirtokuvat ja siinä olikin hommaa! Yrityksen ja erehdyksen kautta sain lopulta aikaiseksi lopputuloksen johon olin tyytyväinen (tai ainakin tarpeeksi tyytyväinen, täydellisethän niistä ei tullut), mutta kahden kynnen tekemiseen meni aikaa muutama tunti ja tuskanhikeä sai pyyhkiä otsalta. Vaikka hetkittäin turhauduin  epäonnistumisiin ihan huolella ja ärräpäitäkin taisi ilmoille päästä niin en halunnut luovuttaa! Hyvä niin! Muuten alla olevassa kuvassa olevat lakkaukset ei niin minun lempparit olleet, mutta muista ei tullut noiden siirtokuvien kanssa otettua kuvaa.

Alla kuvia toisesta meikistä, jossa käytin myös ainakin Urban Decayn Vice 4-paletista hohtavaa vihreää Grasshopper. Kuvat on otettu yöllä eli pelin jälkeen on piipahdettu lasillisella (ja varmaan toisellakin) joten meikki on jo vähän kulunut. Harmi etten ehtinyt meikkiä kunnolla kuvaamaan paremmassa valossa koska se oli melko lailla onnistunein kaikista. No, kohta pääsee taas taiteilemaan lisää, josko sitä vaikka innostuisi kokeilemaan jotain vähän erilaisempaakin, tämä vihreän ja keltaisen yhdistelmä on nyt aika lailla koluttu!

 

  

 

Kiekkokausi 2017-18 alkaa Ilveksen osalta kotiottelulla porkkanapöksyjä vastaan 8.9. eli siis ihan pian! Jee! Täytyy toivoa, että Ipan tuleva kausi olisi menestyksellinen, se olisi niiiiin ansaittua!

Onko siellä muita jääkiekon ystäviä?

Punerrusta syksyyn, FOTD Inglotin luomiväreillä

Dior julkaisi syksyksi ihanan uuden viisikkokokoelman johon kuuluu pari limited edition-palettia. Toisen niistä sorruin ostamaan mutta toisen kanssa, sen hypetetymmän, olen pystynyt pitämään pintani, ja tyytynyt vain ihaillen lukemaan siitä toisten blogeista.

Kyse on tietysti Trafalgarista jonka keskimmäinen punasävyinen luomiväri on aivan ihana! Paletti ei kuitenkaan kokonaisuutena ole ollenkaan minun väriseni joten joudun etsiskelemään punaiseni Trafalgarista inspiroituneena jo olemassa olevista luomiväreistäni.

En tiedä vaikka jostain muusta paletista löytyisi parempikin dupe kuin tässä käyttämäni Inglotin sävy, mutta koska pidän kyseisestä Inglotin hieman rusehtavasta karpaloisesta todella paljon, halusin käyttää ehdottomasti sitä vaikka se ei aivan yksi yhteen tuon Trafalgarin puhtaamman punaisen kanssa osukaan.

Minulle on kertynyt "jokunen" Inglotin luomiväri ja ne eivät suinkaan pysy aina paleteissaan samassa järjestyksessä ympäri vuoden. Minusta on hauska toisinaan rakennella niistä sopivia kokonaisuuksia sen mukaan millainen meikki minulla milloinkin on mielessä. Joskus paletti rakentuu siinä meikatessa ja nakkaan sen sitten meikkipussiin matkaan mukaan. Tällä kertaa paletti rakentui osittain suunnitellusti, osittain sattuman avittamana. Paletissa vasemmalla reunimmaisena olevaa mattaista vaaleaa 356 en käyttänyt tällä kertaa ollenkaan.

Tässä meikissä käytin ihanaa vaaleanpunaista 488 DS sisänurkassa ja kulmaluulla, keskelle liikkuvaa luomea laitoin mattaisen pinkin 362 ja ulkonurkkaan ja hieman luomivakoon häivytellen käytin tummahkoa, hieman rusehtavaa karpaloista 450 PEARL sävyä. Häivytykseen ja varjostukseen käytin mattaista, harmahtavan rusehtavaa sävyä 363. Rajaukset jätin kokonaan pois lukuunottamatta yläripsirajan tightliningia, jonka tein Artdecon violetilla Soft Eye Linerilla numero 84.

Inspiroiduin hankkimaan helmiäisen sävyn 450 viime syksynä useammassakin kosmetiikkablogissa olleiden karpaloisten silmämeikkien innoittamana, vaikka minua aavistuksen epäilyttikin osaisinko sillä tehdä mitään muuta kuin itkusilmiä, ja sopisiko se minulle muutenkaan. Ihastus oli kuitenkin välitöntä, joskin jostain syystä käyttöaste tähän mennessä on jäänyt aika vähäiselle. Siihen tullee tänä syksynä muutos!

Oikealta vasemmalle: 488 DS, 362 MATTE, 450 PEARL ja 363 MATTE. Alhaalla Artdecon Soft Eye Liner Waterproof sävyssä cherry blossom 84. Alempi kuva hieman kylmemmässä valossa kuvattuna.

Pinkki ja karpaloinen sävy sulautuivat yllättävän nätisti yhteen vaikka tuo 450 PEARL onkin selvästi lämpimämpi kuin pinkki 362.  Tykkäsin tästä meikistä todella paljon ja se korosti erityisen kauniisti epämääräisen värisiä silmiäni saaden ne vihertämään kauniisti, vaikka niissä ei vihreää varsinaisesti olekaan.

Huulilla Artdecon Soft Lip Liner Waterproof sävyssä 84 ja sen päällä kevyesti taputeltuna Lumenen Raspberry Miracle 05 Vadelmia. Poskilla varjostuksessa Make Up Storen Smog ja poskipunana theBalmin Instain luumuisessa sävyssä Pinstripe. Ripsissä Yves Rocherin Mascara Longueur 360° ja kulmissa theBalmin Brow Pow sävyssä blonde.

Meikkipohja on sekametelisoppatyyliin rakennettu, harrastan nykyään aika paljon nestemäisen ja puuterimaisen meikkipohjan yhdistelyä. Pohjalla Lioelen Dollish Veil Vita BB Cream sävyssä #1 Gorgeous Purple ja sen päällä useampi kerros Meow Cosmeticsin mineraalimeikkipuuteria, peiteaine Ella Bachén Correcteur Pure Focus 19,3 % . Silmänalusilla Dermosilin valokynää.

Meikin kuvaaminen ei taas(kaan) meinannut oikein ottaa onnistuakseen valon osalta, kuvista tuli paljon lämpimämmän sävyisiä kuin mitä todellisuus oli. Yllä oleva kuva vastaa enemmän todellisuutta, mutta jostain syystä suurin osa kuvista siis hieman turhan lämminsävyisiä enkä onnistunut saamaan niistä kuvankäsittelylläkään vähemmän kellertäviä.

Olin tuumaillut heinäkuun lopussa kirjoittavani innostuneen hehkutuspostauksen miten kesä on tehnyt iholle hyvää, mutta sittenhän se mokoma kirjaimellisesti räjähti silmille elokuun alussa joten jäi sitten hehkutukset hehkuttamatta. Ihon kunto on edelleen semisurkea (minun henkilökohtaisella asteikollani) mutta paranemaan päin.

Harkitsin jo tuossa välissä hyvin vakavissani ihotautilääkärillä piipahdusta, mutta vedin sen taas puihin. Olen kehittänyt näppylöiden ja ihorikkojen peittämisestä jonkin sortin taiteenlajin ja olisihan se nyt varsinaista tuhlausta heittää sekin taito hukkaan.....no ei sentään, kyllä minä edelleen pohdiskelen erilaisia vaihtoehtoja ja mikä voisi olla minulle niistä paras.

Tiedän ihon näyttävän ihan kohtuullisen hyvältä meikin kanssa, niin kuin näissäkin kuvissa, mutta ilman meikkiä iho näyttää minun silmiini karmealta ja saa olon epämukavaksi. Ahdistaa näyttää sitä ajoittain jopa perheenjäsenille. Tiedä sitten mitä tässä odottelen, että miksi en voi vain varata sitä lääkäriaikaa. Hohhoijaa!

BFD eli Bad Face Day ja kuinka siitä selvisin - tällä kertaa

Päätin kokeilla uutta ihonhoitosarjaa. En ole koskaan elämässäni käyttänyt yhtä ainoaa ihonhoitosarjaa niin, että kaikki käyttämäni tuotteet olisivat samasta sarjasta. Kokeilu ei päättynyt onnistuneesti ja se jäi myös lyhyeksi. En vain pystynyt enää jatkamaan sitä. Tuotteet sinänsä eivät ole huonoja enkä usko, että vika varsinaisesti oli niissä. Käyttäjä ei vain joko osannut tai ymmärtänyt. Ehkä niin yhtäkkinen muutos oli lisäksi liian suuri rasittavan nirppanokkaiselle ja mahdollisimman vaikealle iholleni. Palaan tuotteisiin jossain vaiheessa mutta soveltaen ja jatkan taas hyväksi toteamaani sekakäyttölinjaa.

Kyseessä oli luomu luonnonkosmetiikkamerkki Sophyto ja haluan todellakin painottaa, että todennäköisesti vikaa oli enemmän käyttäjässä kuin tuotteissa. On aina niin helppoa jossitella jälkeenpäin, mutta nyt kun mietin reaktioita iholla ja käyttäjässä niin joitakin asioita olisin voinut tehdä toisin jo heti alkuunsa. Mutta kirjoittelen todennäköisesti noista yksittäisistä tuotteista ja muutenkin kokemuksistani ja ajatuksistani Sophyton ihonhoitosarjasta myöhemmin ihan oman postauksensa. Tämä postaus on aiheesta bad face day ja miten siitä selvisin.

Ilman meikkiä tilanne oli tämä:

Ei kovin mieltä ylentävä näky. Iholla oli useita kuivia, paranemassa olevia näppylöitä ja tuoreita kipeitä ja tulehtuneita näppylöitä ja lisäksi muutama tulehtunut "kraateri". Kaikki jotka ovat joskus joutuneet kuivia rupia ja tulehtuneita ihokohtia meikkaamaan tietävät, että ei ole kivaa. Tehtävästä on lähes mahdotonta selviytyä niin, että lopputulos näyttäisi nätiltä. Se on kuitenkin mahdollista saada näyttämään siedettävältä ja siihen pyrin tälläkin kertaa.

Mitä paksumpi meikki, sen rumempi lopputulos. Minun mielestäni minun kasvoillani. Mutta miten saada kaikki kirjavuus ja punaisuus ja muu ällötys piiloon ilman sentin meikkikerrosta? Niinpä, siinäpä vasta kysymys!

Tällä kertaa käytin aseinani Innisfreen ongelmaiholle tarkoitettua Jejubija Anti-trouble BB-voidetta ja Everyday Mineralsin jojoba-mineraalimeikkipuuteria. Lisäksi sipsuttelin hieman Meow Cosmeticsin peitepuuteria sävyssä Angora. Koska Innisfree on mielestäni sävyltään kovin keltaista (tarkoitus varmaan peittää juurikin punaisuutta vähän tehokkaammin), sekoitin joukkoon jonkin verran Holika Holikan Petit BB Cream Moisturea.

Meikkipohjan levittelin tällä kertaa kasvoille Real Techniquesin Stippling Brushilla, koska iholla oli sen verran tuota kaikenlaista röpelöä, että sormin levittäminen tuntui turhan väkivaltaiselta ajatukselta. Sen jälkeen kun BB-pohja oli levitetty siveltimellä, töpöttelin sitä sormenpäällä vielä hieman ekstrapeitoksi haluamiini kohtiin. Peitevoidetta en siis tähän meikkipohjaan käyttänyt lainkaan. Päälle Pure Luxe Cosmeticsin silkkipuuteri ja Everyday Mineralsin jojoba mineraalimeikkipuuteri sävyssä Alabaster ja pienesti tupsutellen Meow Cosmeticsin peitepuuteria sävyssä Angora (keltainen).

Pelkkä pohja.

Full face eli ei ihan niin näppyläisen ja kirjavan näköinen nassu = parempi mieli.

No eihän se meikkipohja todellakaan täydellinen ollut, kuivat kohdat kyllä näkyivät ja kohoumat ja muut eli kasvot eivät todellakaan olleet tasaiset eikä peittokaan täydellinen. Mutta kauempaa katsoessa näytti ihan nätiltä ja kirjavuus oli huomattavasti peittynyt meikin alle. Aavistuksen pakkelimaisen kuiva meikkipohjasta tuli vaikka kevyttä yritin saada aikaan, mutta toisaalta, kuten ylläkin jo totesin niin kovin kevyellä on vaikea saada minkäänlaista peittoa aikaan.

Poskilla Too Faced Full Bloom Ultra Flush Blush sävyssä Sweet Pink, Illamasqua Powder Blusher sävyssä Intrigue, MAC Mineralize Skin Finish sävyssä Petticoat ja varjostuksessa Too Faced Chocolate Soleil. Huulilla Yves Rocher Grand Rouge sävyssä 11 Rose pétillant.

Silmissä Inglotin luomivärejä; sisänurkassa uusin rakkauteni DS 467, ulkonurkassa AMC SHINE 15 ja varjostuksessa 344 M, kulmaluulla 353 M. Kulmissa Artdeco Eye Brow Designer sävyssä 5 Ash Blonde, ripsissä joku Lancôme.

Kasvojen iho on onneksi hyvää vauhtia paranemassa, saa tosin nähdä montako uutta arpea jää. Tulipahan taas todistettua, että ihoni on raivostuttavan herkästi reagoiva ja todellakin naurettava nirppanokka. Täytyisi yrittää pitää mielessä myös tuo kosteutus versus rasvaisuus, koska näköjään rasvaisuus on mun iholleni ihan ehdoton ei. Tai ainakaan suurin osa rasvaisista tuotteista ei sovi...

Niin ja kuvat on otettu ihan vessan loisteputken valossa koska luonnonvalo ei meinaa riittää joten värimaailmaaltaan aika keltaisia kuvia (vaikka päivänvaloloisteputki onkin, mutta muovisuoja loisteputken edessä on ärsyttävän kellertävä). Tässä yksi otos ikkunan edessä otettuna mutta valoa on sen verran vähän, että kovin on rakeinen. Lisäksi tässä on sitten ongelmana valon sinisyys...